Avvaa sanat reikelist

Sanoja ja sanontoja Köyliöstä

Erkkilä, Martti; Holkeri, Marita; Laine, Pentti; Nykänen, Liisa; Peltola, Pirkko; Ståhlman, Ari ja Vahteristo, Samuli (toim.) Köyliist 19. Avvaa sanat reikelist. Köyliöläinen murresanakirja 2. Köyliö-seura 2025. 180 s.

Köyliö-seura täytti viime vuonna neljännesvuosisadan. Tuona aikana seura on julkaissut 19 kotiseututeosta, joihin on tallennettu yhteensä noin 4200 sivua köyliöläistä kotiseututietoutta. Nyt käsillä oleva murresanakirja on toinen laatuaan. Ensimmäinen ilmestyi Köyliist 3-kirjassa vuonna 2010.

Murrekirjojen tausta on mielenkiintoinen. Jo edesmennyt Olavi Linturi löysi kotitalonsa vintiltä jo vuonna 1940 kuolleen isänsä Oiva Linturein jäämistöä, jossa mukana oli mielenkiintoinen laatikko täynnä sanalippuja.

Tämä Oiva Linturi oli opiskellut Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja historiaa ja ilmeisesti opinnäytetyönä suorittanut sanaston keruuta, niin kun suomen kielen opiskelijat vieläkin joutuvat tai pääsevät tekemään. Tästä materiaalista syntyi ensimmäinen Köyliön murteen murresanakirja Köyliist 3 -teokseen, jota nyt täydentää tämä Köyliist 19 -teos.

Sananparret ja siluettikuvat

Käsillä olevan teoksen teokseen alussa kerrotaan myös muista köyliöläisen murteen tallentajista lyhyin esittelyin. Mukana on myös kuvaus Emil Cedercreutzista, hänkin oli murteen kerääjä ja siitä kirjoittanutkin. Hänet nostetaan kirjassa esille lähinnä siksi, että sanakirjaosiossa esitellään köyliöläisiä sananparsia erillisinä marginaaliteksteinä, joita koristamaan Cedercreutzilta on otettu hänen leikkaamiaan siluettikuvia. Hänhän oli tässä taiteenlajissa aika mestari, kautta Euroopan näissä piireissä hyvinkin tunnettu. Kirjassa on pieni artikkeli hänestä ja hänen taiteestaan.

Näitä siluettikuvia kirjan graafisen suunnittelun ja taiton tehnyt Simo Nummi on käyttänyt erottamaan sananparsitekstit marginaalista eri värisellä pohjalla. Nummen taitavaa työskentelyä kirjan suunnittelussa ja taiton toteutuksessa on syytä kiittää, hän on luonut selkeän ja informatiivisen, mielenkiitoisesti toimivan kokonaisuuden.

Taustaa

Teokseen on otettu johdantotekstiksi Olavi Linturin vuonna 2010 kirjoittama teksti Köyliis 3 -kirjasta, joka pyrkii antamaan vastauksen kysymykseen, voiko Köyliöllä olla omalla murretta. Hän toteaa siinä selvästi, että köyliöläisten murre on Lounais-Suomen länsimurteiden ja hämäläismurteiden kohtaamisalueella, jota kutsutaan lounaisten välimurteiden vyöhykkeeksi. Köyliöläisestä puheesta löytyy myös varsin runsaasti ruotsinkielisen rannikkopitäjän terminologiaa eli se muistuttaa monessa suhteessa ruotsinkielisten rannikkopitäjien murretta. Yhtenä vaikuttimena tähän lienee ollut myös liki umpiruotsinkielinen Köyliön Vanhakartano, jonka palveluskunta omaksui runsaasti ruotsinkielisiä sanalainoja ja vei ne mukanaan suomenkielisiin koteihinsa.

Dentaalispirantti

Köyliöläiselle puheelle ovat luonteenomaisia esimerkiksi sanan kaksoiskonsonantit (pruukata, krassata, treevata) ja esimerkiksi myös aspiraatio ja assimilaatio (sulautuminen ja loppuhenkonen) kuten vaikkapa ilmaisuissa tiäv viaru, menep pois. Myös đ -kirjaimen puuttumiseen köyliöläisestä murteesta on oma ilmiönsä.

Sen sijaan vanhasta murteesta on ollut löydettävissä englannin the äännettä muistuttava vanha dentaalispiranttimuoto (hyöđykäs, lađata) lienee nyt jo kadonnut. Sitä saattaa vielä löytyä Euran alueelta, ja se on hyvin tunnusomaista, mielenkiintoista kylläkin, Keski-Ruijan eli Pohjois-Norjan suomalaisasutuksen keskialueen vanhassa suomalaismurteessa, erityisesti Pyssyjoelle (Børselv), jota nyt kutsutaan kveenin kieleksi. Tämä asutus on siirtynyt Suomesta sinne 1700-luvulla ja vienyt mukanaan dentaalispirantin (mikäli se ei sitten ole saamelaismurteista kieleen tarttunut).

Murteista yleensä

Suomen kielen dosentti Tommi Kurki tarkastelee myös yleisemmin murteen käsitettä. Hän toteaa, että ihmisillä on mielikuva siitä, että aiemmin puhuttiin ”oikeaa” murretta, mutta nykyisin ei sitä enää juurikaan löydy. Ihmisillä on selkeä mielikuva siitä, että aikaisemmin on puhuttu eri tavalla kuin nykyään. Entisaikojen murre ja nykymurre tietenkin eroavat toisistaan, ja murteiden ikään kuin taantuminen tai muuttuminen yleiskieliseksi on aivan luonnollista, joskin tiettyjä elementtejä vanhoista murteista tietenkin löytyy Köyliönkin murteista.

Kurki löytää köyliöläisten puheesta selkeästi lounaismurteita, puhetta, jollaista kuulee vaikkapa Raumalla, Eurajoella, Luvialla ja Eurassa puhuttavan, mutta toisella puolella Köyliötä aletaan puhua jo hämäläismurteista vaikutusta saanutta arkipuhetta. Köyliön ja Säkylän murteet ovat juuri tällä raja-alueella. Lounaismurteiden vaikutus Köyliön murteeseen vaikuttaa olleen voimakkaampaa kuin hämäläismurteiden, ja se johtuu tietenkin siitä, että köyliöläisten kontaktikenttä on ollut länteen päin pikemminkin kuin itään Vampulaan tai Huittisiin.

Kurjen mukaan kieli ja murre ovat kuin liikkuva juna. Se ei pysähdy koskaan millekään asemalle, vaan se kulkee eteenpäin, omaksuu uusia vaikutteita ja unohtaa vanhoja sanontoja. Senpä takia tällainen murrekirja onkin oivallinen tapa säilyttää vanhaa murretta, vaikka sitä ei enää käytettäisi.

Murresanakirja

Näiden johdantoartikkeleiden jälkeen lähdetään tarkastelemaan Köyliön murresanastoa, ja sitä esitelläänkin seuraavat 100 sivua. Lähes joka sivulla on jo mainittu sananparsiosio. Teoksessa on runsaasti sekä arkistokuvia että nykyisten toimittajien ottamia kuvia. Jokaista valokuvaa seuraa myös lyhyt kertomusteksti, joka avaa kuvan, ja jossa käytetään osittain murretta. Kuvien dokumentointi on horjuvaa, mutta oletan, että kuvat, joissa ei ole omistus- tai kuvaajalähdettä ovat esipuheessa mainitun valokuvaajamestari Jaakko Ojalan ottamia.

Sanastossa on ensimmäisenä hakusana lihavoituna, sen jälkeen kursivoituna sananluokan lyhenne (vaikkapa substantiivi) ja sen jälkeen sanan taivutusmuodot sekä sanan alleviivattu murremuoto ja yleiskielinen selitys. Esimerkkinä vaikkapa sana bross:i s. pross:i -in, -ii, -ei solki, rintakoru.

Nykypuhetta ja murrenäytteitä

Kirjan loppupuolella päästetään ääneen nuoria nykyköyliöläisiä, ja ensimmäisenä tarkastellaan nuorten älypuhelinkieltä, eli näitä lyhenteitä, joita nuoriso käyttää seurustellessaan puhelimiensa välityksellä toistensa kanssa. Esimerkiksi LOL (nauraa ääneen), BH (rehellisesti sanottu), KVG kehottaa meitä katsomaan googlesta, BF on paras kaveri.

Tämä, lähinnä englannin kielestä kehitetty koodi- tai uuskieli on tarpeellista tekstimassan lyhentämiseksi, mutta kyllä heikentää kirjoittamista ja kirjallista ilmaisua. Mielenkiintoista on, että nykyisin käytetään runsaasti myös kuvakkeita eli emojikirjoitusta, mikä palauttaa kirjallisen ilmaisumme Egyptin hieroglyfien tasolle!

Köyliöläisiä koululaisia oli pyydetty kirjallisesti kertomaan omasta suhteesta murteisiin – useimmat eivät niitä kirjallisesti hallinneet, mutta tietenkin kirjoitettu teksti tällaisessa kirjassa onkin erilaista kuin puheessa. Nuoret tunnistavat kyllä murresanat, mutta eivät niitä aina ymmärrä eivätkä itse juuri käytä.

Se juna siis on jo mennyt. Nuoret suhtautuvat murteeseen ymmärtäväisesti ja positiivisesti mutta puhuvat itse kuitenkin selkeästi yleiskieltä, joskin saattavat joskus livauttaa jonkin murresanan joukkoon. Kulkea palttoo päällä porstuassa tai muuta vastaavaa, ja keskustelevat siitä, kuuluuko käyttää sanaa ketä vai kuka kun tarkoitetaan henkilöä.

Loppusivuilla on aivan mielenkiintoinen otos Köyliön Tuiskulan kesäteatterin käsikirjoituksista, joissa on käytetty runsaasti paikallismurretta, ja tässä tavallaan ikään kuin nämä murretekstit asettuvat kontekstiinsa. Vaikka varsinaista käsikirjoitustekstikokonaisuutta ei olekaan tarjolla, voi uskoa, että murre on helissyt kesäteatterin lavalla.

Aivan lopussa on näytteitä eri kertojilta, jotka ovat ns. murrespesialisteja ja eläneet sotavuosien molemmin puolin. He kirjoittavatkin murrettaan karkealla transkriptiolla. Näin lukija saa otteen murrekokonaisuuksiin, vaikka intonaatiota ei luonnollisesti voi tekstistä erottaa.

Sillonko mää kävein kouluu, siel oli kaks opettaijaa. Mää oli kahrentoist ko menim mallikouluu. se oli vuasiluku 1912. Stää täyry käör enneko pääsi oikein kouluu. Mallikoulu kesti kol viikkoo elokuun alust.

Niiv vuosil, ko mää kävein kouluu, tapahru suurii asseit. Sillo alo ensimmäinen maailmansota…Aikoinas oli käsketty, et keisarin kuvam piti olk kaikkein kouluin seinäl, suurikokokoisen, täöres uniformus.

Opettaja asu kellases rivis. Siin oli paljo huaneit. Piika asu kans siin. Hän hoiti opettajan kaht lehmää, keitti ruan opettajal ja siivos kans.

Lassi Saressalo

 Saatavuus/tiedustelut:
Köyliö-seura
Puheenjohtaja:
Pirkko Peltola
pirkkokpeltola(at)gmail.com