Tupia ja tarinoita Vähäjokivarresta
Nissit ja Lassilat Kälviältä
Ranta-Maunus, Alpo (toim.): Tupia ja tarinoita Vähäjokivarresta. Nissin ja Lassilan kyläkirja. Kälviän Jokikylän kyläyhdistys 2024. 167 s.
Vähäjoki yhtyy Kälviänjokeen etelästä. Kälviänjoki taas on antanut nimensä Kälviän kunnalle, joka taas on nykyisin osa Kokkolaa, kun kunta päätti vuoden 2009 alusta liittyä Lohtajan ja Ullavan kanssa tuohon vanhaan kauppakaupunkiin. Vähäjoen varressa sijaitsee Nissi-Lassilan maatalouskylä, jonka tarina on nyt pantu yksiin kansiin.
Ensimmäiset tiedot Lassilan kantatilasta on vuodelta 1560 ja siitä erotetun Nissin tilasta vuodelta 1605. Sittemmin tiloja on jaettu moneenkin kertaan ja niinpä kyläkirjassa seurataan asutuksen kehittymistä kaikkiaan 24 kohteessa. Sukunimet Nissi ja Lassila tulevat lukijalle tutuiksi, niin usein ne kirjassa esiintyvät. Kustakin nykyisestä talosta on esitetty sen omistajasuvun tarina kuvin ja sanoin. Kirjan etusisäkannen kartta auttaa hahmottamaan kunkin kertomuskohteen kyläkokonaisuuteen. Kyläkirjoille tyypillisesti tilojen asutushistoriaa elävöitetään muisteluksilla ja ihmisten henkilökuvilla sekä runsaalla valokuva-aineistolla.
Ensimmäiset väestötiedot Nissi-Lassilan kylästä löytyvät vuodelta 1680, jolloin savuja oli kaksi ja aikuisia asukkaita kahdeksan. Enimmillään asuttuja tiloja oli vuonna 1920, asukkaita 130, kun taas vuonna 1939 taloja oli 19 ja niissä asukkaita 108. Vuonna 2020 vakituisesti asuttuja taloja oli 20 ja niissä asukkaita 51. Kehitys kuvaa hyvin maaseudun autioitumista ja elinkeinomuutosta, kun maatalousyhteiskunnasta on siirrytty palveluyhteiskuntaan.
Sama trendi koskee kylän vuonna 1895 toimintansa alkanutta kansakoulua, jonka oppilasmäärän laskua pyrittiin lieventämään 1990-luvulla tuomalla koululaisia kirkonkylältä. Koulun toiminta hiipui lopullisesti vuonna 1997 ja Kälviän kunta päätti lahjoittaa vuonna 2007 vajaakäytössä olleen koulurakennuksen Kälviän Jokikylän kyläyhdistykselle. Ehtona kuitenkin oli, että koska kunta lahjoitti rakennuksen yhdistykselle korvauksetta, oli yhdistyksen sittemmin turha tulla kinuamaan avustuksia toimintaansa!
Kyläkirjan seuraavassa pääluvussa esitellään kylän merkkihenkilöitä muiden muassa Amerikkaan lähteneitä ja heidän kohtaloitaan. Esiin nousee myös vuonna 1863 syntynyt Josef Lassila, joka perusti vieläkin toimivan Lassila&Tikanoja -nimisen, nykyisin kiertotalouteen keskittyvän yrityksen. Mainittakoon myös kanteleensoittaja, mestaripelimanni Erkki Lassila.
Seuraava pääluku on kyläkirjoille tyypillistä vapaata kerrontaa, muisteluita henkilöistä ja tapahtumista elämän varrelta. Lopuksi siirrytään kouluelämän kuvaamiseen, esitellään kyläyhdistyksen toimintaa, kylän maatalouden muuttumista ja kyläläisten yhteistoiminnan eri muotoja pärekattotalkoista hautajaisjärjestelyihin.
Kirjassa on useampia kirjoittajia, kukin kuvaa omaa taustaansa ja luo tuokiokuvia elämästä ennen ja nyt. Tarvittavat lähteet on mainittu kunkin pienartikkelin lopussa. Kuvamateriaali on suurelta osin perhealbumeista ja konteksti löytyy kertomuksista. Muualta hankittujen kuvien dokumentointi on tarkkaa.
Lassi Saressalo