Puutaloperspektiivi

Idylli radan varrella 

Tamminen, Tuomo (teksti); Wilenius, Johannes (kuvat): Puutaloperspektiivi. Elämää Anttilanmäen kodeissa. Anttilanmäki-Kittelän asukasyhdistys 2024. 256 s.  

Joka kiiruhtaa autollaan Lahden Mannerheimintietä, hakeutuu Uudenmaankatua eteläisiin kauppakeskuksiin tai istuu junassa Lahden asemalla ei näe Puutaloperspektiiviä. Ei näe rautatien eteläpuolista ja Uudenmaankadun itäpuolelle asettuvaa kaupunginosaa, joka kuin ihmeen kaupalla säästyi 1960- ja 1970-lukujen kaupunkirakentamiselta, joka kaikkialla muualla muutti Lahden kaupungin kulttuurimaisemaa ratkaisevalla tavalla. Puutaloyhteisöt katosivat ja kerrostalot nousivat asukkaiden tarpeisiin. Lahti eli nousukauttaan. 

Riihimäki–Pietari-rata rakennettiin suurten nälkävuosien aikana ja se valmistui perusosaltaan 1870-luvulla. Radan valmistuminen joudutti myös Lahden kauppalan syntyä (1870) ja sen muuttumista kaupungiksi vuonna 1905. Rautatierakentaminen jatkui myöhemminkin ja Lahteen syntyi kaavoittamattomalla alueelle ns. spontaani kaupunginosa, jonne suurten maatilojen vuokratonteille nousi työläisten asuinrakennuksia. Samalla tavallahan on syntynyt mm. Pispala Tampereella ja Raunistula Turussa.  

Kun asemakaavamääräykset eivät säännöstelleet rakentamista, Anttilanmäellekin alkoi nousta toinen toistaan erilaisempia rakennuksia ihmisten elää ja asua. Tontit olivat pieniä ja tonttien väliin alkoi syntyä spontaaneja kulkureittejä, jotka vakiintuivat sittemmin kadustoksi. Anttilanmäeltä ei juuri löydy suoria katuja, mikä tekee alueesta mielenkiintoisen etenkin, kun vuosikymmenten myötä tonteille on kasvanut monimuotoisia pihapuutarhoja. 

Rappiosta ylös 

Koska kaupunki suunnitteli Anttilanmäen kaavoittamista kerrostaloalueeksi, eivät alueen asukkaat uskaltaneet lähteä korjausrakentamiseen tai uudisrakentamiseen, vaan alueen rakennuskanta alkoi rapistua. Osa taloista käytännössä lahosi maahan, osa oli viittä vailla hävitä. Lopulta kaupunki kuitenkin päätti kaavoittaa Anttilanmäen pientaloalueeksi, ja vanhoihin taloihin alkoi muuttaa uusia asukkaita ja uusiakin taloja alkoi nousta.  

Käsillä oleva teos kertoo kuvin ja sanoin siitä työstä, jota Anttilanmäelle vanhoihin taloihin muuttaneet uudisasukkaat ovat tehneet säilyttääkseen rakennusten perinteisen ilmeen kuitenkin niin, että asumisen mukavuustaso vastaa nykyajan vaatimuksia. Pieteetillä hoidetut ja uudistetut vanhat talot kertovat jo sellaisenaan omasta menneisyydestään, mutta kirjaan on tuotu viisitoista tarinaa, viisitoista yksilöllistä kertomusta siitä, miten asukkaat ovat kunnostamisurakkansa tehneet ja miltä talot ja asunnot nykyisin näyttävät. Tamminen onkin antanut ihmisten itsensä kertoa, ja näin on saatu luettavaksi juuri se, minkä kukin kertomisen arvoiseksi on halunnut. 

Vaikuttaa siltä, että vanhoihin rakennuksiin on siirtynyt väkeä, jolla on ollut paitsi halua ja varaa myös omakohtaista taitoa rakentamiseen ja kunnossapitoon. Vuosien myötä ovat myös naapuruussuhteet johtaneet talkootyöhön ja vastavuoroiseen auttamiseen rakennusten kunnostustyössä. Myös pihojen kehittämisessä on harrastettu yhteistyötä, annettu kasveja toisten istutettavaksi ja kokeiltu yhdessä uusia puutarhaideoita. 

Kuvat kertovat 

Tuomo Tammisen juohevasti kirjoitetun tekstin rinnalla kulkee kuvakertomus. Johannes Wileniuksen kamera on ollut uutterassa käytössä ja hänen kuvasilmänsä on löytänyt kaikista rakennuksista – kaikista kodeista – sen olennaisen, minkä pitääkin. Hän on vanginnut uusvanhan rakennuskulttuurin yksityiskohtia pieteetillä.  

Jokin kuitenkin jää uupumaan. Kuvat kertovat kliinisen kauniisti kohteistaan, mutta jotenkin jää sellainen tuntuma, että elämää kuvista puuttuu. On kuin lukisi sisustuslehteä tai katselisi sisustusarkkitehdin stailaamia miljöitä. On selvää, että tämä ratkaisu on harkittu. Kuvitus on kuitenkin mielikuvituksekas: pienet yksityiskohdat kuten vaikkapa kissa porraskaiteella, puusta toiseen liitävä orava, lähikuvat vanhoista esineistä tai pöydälle unohtunut avonainen valokuva-albumi pehmentävät stailattua yleiskuvaa. Kaiken kaikkiaan kuvituksesta voisin antaa arvosanan loistava. 

Puutaloperspektiivi tekee kunniaa niille, jotka aikoinaan Anttilanmäen asuttivat ja erityisesti niille, jotka välittivät ja uskalsivat lähteä kunnostamaan ja samalla säilyttämään reilun sata vuotta vanhan rakennuskannan itselleen elää ja asua. 

Lassi Saressalo