Terveyttä tuntureille

Terveyttä pohjoiseen

Maukola-Juuso, Sirpa; Harve, Pekka; Penttilä, Kari; Rapeli, Martti (Kipinä-ryhmä): Terveyttä tuntureille. Muisteluksia terveydenhuollosta Inarin Lapissa. Omakustanne. Helsinki 2023.

Kirjan otsikko on houkuttava, mutta kovin stereotyyppinen. Kun teoksen sisältö kertoo terveydenhuollosta Suomen pohjoisimmissa kunnissa, Inarissa ja Utsjoelle, mieleen tietenkin tulevat saamelaiset ja tunturit. Mutta se, joka tuntee nuo seudut tietää, että terveydenhoitoa Suomen pohjoisimmissa kunnissa ei suinkaan viedä tuntureille vaan alan laitoksiin ja alan osaajien kotikentille, pääasiassa Ivalon ja Utsjoen hoitolaitoksiin sekä potilaiden luo. Ja potilaita ovat niin ihmiset kuin eläimetkin – porot, lehmät, koirat. Kirjan elämyskenttä laajenee myös Norjaan, Jäämeren rannoille sekä myös Venäjälle Muurmannin alueelle.

Mutta se siitä. Kirjan tekijöinä ja muistelijoina on monta muutakin, kuin Fennican hakupalvelun tarjoamat yllä mainitut nimet. Osa Kipinä-ryhmäläisistä on lähtöisin Lapista, osa sinne ajautuneita terveydenhuollon ja sen oheistoiminnan ammattilaisia, jotka ovat jääneet ”Lapin loukkuun”. He ovat nyt koonneet omia ja muitten muisteluita siitä, miten terveydenhoito on toiminut viimeiset viitisenkymmentä vuotta pohjoisimmissa kunnissa. Kirja kyllä alkaa katsaukselle aikakauteen ennen järjestäytynyttä terveydenhoitoa, aikaan, jolloin asiat hoidettiin kotikonstein ja aikaan, jolloin ensimmäiset kunnanlääkärit tulivat Lappiin. Aikaa, jolloin rokotuksia hoitivat papit ja kansanlääkintä vastasi perusterveydenhoidosta.

Moninaisia muisteluita

Kirjan sielu ovat kertomukset, jotka kuvaavat toimintaa ja olosuhteita alueella, joka käsittää käytännössä viidenneksen Suomea ja jossa jokaisesta paikasta toiseen paikkaan on etelän ihmisen mielestä pitkä matka. Alueesta, jossa terveydenhuollon ammattilainen kohtaa ihmisiä, jotka puhuvat tunturisaamea, inarinsaamea, kolttaa ja suomea. Jos ei sitten ole kyse norjan- ja venäjänkielisistä hoitotapauksista. Kirjan rikkain osuus onkin tämä parisataa sivua käsittävä tarinasikermä, jossa vaihtelevat perussairaudet, onnettomuudet, synnytysten kaikki mahdolliset variaatiot ja terveyskeskusten ja aluesairaalan arkitapahtumat. Saamme lukea ja lähes kuullakin pitkistä taksimatkoista Rovaniemelle, rajavartiolaitoksen helikopteriavusta, lentokuljetuksista etelään, moottorikelkkaoperaatioista yhtä hyvin kuin hoitolaitosten arkipäivästä, sairaalasielunhoidosta tai henkilöstön yhteisöllisyydestä. Koko ajan taustalla häilyy tunne, että ollaan jossain muualla kuin etelän ruuhkakeskusten keskussairaaloissa tai nykypäivän kiireisessä elämässä. Mukana on niin terveydenhuollon persoonia kuin paikallisväestöä, joka hoitokohteena elää omaa elämäänsä ja suhtautuu tapahtumiin omalla pohjoisella tyyneydellä, jopa huumorilla.

Hoitohallintoa

Teoksen ensimmäiset kolmisen sataa sivua ovat kutkuttavaa luettavaa. Mutta maallikon mielenkiinto alkaa herpaantua, kun viimeisillä sadalla sivulla lähdetään kuvailemaan terveydenhoidon hallintorakennetta, lainsäädäntöä ja lakien soveltamista käytäntöön. Kun kirjan toinen painos on varsin tuore, sivutaan myös uutta hallintokäytäntöä, hyvinvointialueideaa, sen sisältöä ja toimimista kuitenkaan luonnollisesti vielä erittelemättä. Tämä osa kirjasta varmaan on alan ihmisille mielenkiintoista luettavaa, mutta ei nouse varsinaisen kerrontaosuuden tasolle.

Vaikka teoksen tekemisessä tukena on ollut parikin kirjoittaja-ammattilaista, olisin vielä odottanut ryhdikkäämpää ja loogisempaa esitystapaa. Mutta hajanaisuudestaan huolimatta kirja tarjoaa mieleenpainuvan näkökulman viimeisen viidenkymmenen vuoden tapahtumiin, erilaisiin sattumuksiin ja terveydenhoidon kehittymiseen ylä-Lapissa.

Lassi Saressalo