Pääsinniemi–Lauhjoki

Heinolan rajamailla

Endén, Rauno; Helin, Heikki; Puura-Castrén, Anna-Liisa;Rantanen, Seppo; Riihijärvi, Rauno; Virtanen, Aimo (päätoim.): Pääsinniemi–Lauhjoki. Historiasta nykypäivään. Vartiomäki Pääsinniemen kyläyhdistys 2023. 382 s.

Tämän tarinan voi hyvinkin alkaa siitä, kun Sysmän laitakylän Pääsinniemen koulu päätettiin lakkauttaa vuonna 1970, vaikka koulussa oli vielä runsaasti oppilaita. Kyläläiset vastustivat lakkauttamista viimeiseen saakka, mutta se ei auttanut. Tästä sydämistyneinä päätettiin irtautua Sysmän kunnasta ja liittyä sen aikaiseen Heinolan maalaiskuntaan. Tämä onnistuikin muutaman vuoden kuluttua, kun Heinolan ja Sysmän rajaa muutettiin kyläläisten tahdon mukaisesti. Yhteisöllisyydessä on voimaa! Sama yhteisöllisyys pelasti myös kylän keskustassa olleen entisen suojeluskuntatalon, sittemmin rukoushuoneen, jonka kyläläiset hankkivat omistukseensa ja kunnostivat toimivaksi kylätaloksi. Eipä ihme, että Pääsinniemi–Lauhjoki nimettiin Päijät-Hämeen vuoden kyläksi vuonna 2019.

Kirja täynnä oivalluksia

Kyläkirja noudattaa aika tavalla vakiintunutta kyläkirjarakennetta. Lähdetään liikkeelle esihistoriasta ja muinaisasutuksen jäljistä, ja kuvataan paikannimien kautta alueen erityispiirteitä. Sinänsä hieman epämääräisesti rajattavan kyläkokonaisuuden ominaispiirteitä ovat luonnollisesti maatalousvaltainen maisemakuva, järvien ketju, joka pitkään palveli uittoväylänä, lukuisat pienemmät järvet ja lammet sekä laajat metsäalueet.

Kirjan perusjuoni rakentuu vajaan kahdenkymmenen kantatalon varaan. Aluksi olivat kruununtilat ja niiden torpat, kunnes isojaon myötä syntyivät itsenäiset talonpoikaistalot, kantatilat torppineen. Torpat itsenäistyivät viime vuosisadan alkuvuosina, asutusta täydensivät asutustilat, joita perustettiin viime sotien jälkeen. Kesämökkikulttuuri alkoi sananmukaisesi rantautua kyläkokonaisuuteen 1950-luvulta lähtien, ja vapaa-ajan asuntojen määrä räjähti kasvuun 1960-luvun lopulla. Viime vuosikymmenet ovat kuitenkin autioittaneet useita taloja, ja niiden alamäki alkoi.

Kirjassa on hienoja teknisiä oivalluksia, jotka palvelevat vierastakin lukijaa hahmottamaan kokonaisuuden. Etukannen sisäsivuilla tarjotaan yleiskartta kokonaisuudesta ja sitä selventää erillinen havainnekuva tai taittokokonaisuus, johon on merkitty kuvaukset ja tärkeimmät kantatalot ikään kuin karttamaastoon sijoitettuna.

Seuraavalla sivulla alkaa selkeä taulukko aikajanalla vuosi 1800 – nykypäivä, jolle on sijoitettu asutushistoria, koulu-. ja sivistystoiminta, yhteiskunnallinen osallistuminen, hengellinen elämä, yhdistys- ja järjestötoiminta, kylätalon historia, harrastustoiminta, elinkeinorakenne, tukinuitto, järvenlasku, liikenne ja kulkuyhteydet ja niiden kehitys, eri palvelut, tekninen kehitys ja jo mainittu aluesiirto vuonna 1973. Näin lukija saa selvän kuvan kyläkokonaisuuden kehityksestä ja maailman muuttumisesta parin sadan vuoden ajalta. Kirjaan on jopa jaksettu koota tiedot kyläläisten vanhimmista autoista aina 1930-luvulta 1970-luvulle saakka!

Tutuksi tekemistä

Kirjaa voi myös kiittää sujuvasta tekstistä. Lukijaa kuljetetaan milloin luonnonihmeitä katselemassa, kalareissuilla, hirvimetsällä tai ihailemassa kukkaloistoa, marjastamassa ja sienestämässä – lähellä luontoa siis. Eräässä mielessä lähellä luontoa ovat myös vanhat kantatalot tiluksineen, vanhimmat rakennukset ominaispiirteineen yhtä hyvin kuin kesämökkiläisrakennukset. Ja näissä taloissa asuneita ihmisiä tutustutetaan omakohtaisilla muistikuvilla kylän persoonallisuuksista. Samaa tutustuttamista palvelevat myös elinkeinonkuvaukset, jotka parhaimmillaan ovat juohevaa etnografista deskriptiota.

Välillä voi vakavoitua kapinakevään vaiheisiin, elää mukana suojeluskuntalaisten ja lottien vaiheissa, seurata miesten sotataivalta ja hiljentyä Pääsinniemen koulupiirin sankarivainajien muistotaulun äärelle.

Kuljemme kyläläisten mukana arjessa ja juhlissa ja fyysisestikin yhteiskunnan modernisaatiota seuraten, mopoilla, autoilla, veneillä ja julkisilla liikennevälineillä. Puhelin tuli ja posti kulki, radio ilmestyi ja sitten ostettiinkin jo televisio. Käytiin kaupassa, niin kauan kuin sellainen vielä oli, pankkikin jossain vaiheessa hävisi, mutta posti kulkee edelleenkin, joskin viikonlopun lehdet joutuu hakemaan yhteisestä laatikosta. Jos aika kävi pitkäksi, saattoi osallistua vaikkapa Marttojen toimintaan, käydä uimakoulussa, tai vakavoitua politiikan tekemiseen Maalaisliiton riveissä.

Pisteenä iin päälle on kirjaan koottu erilaisia kevennyksiä, kaskuja, runoja, tarinoita, sanontoja ja murreilmaisuja. Tekstiä on kepeä lukea, kirjan toimittajat ovat onnistuneet yhdistämään usean osakirjoittajan ja -kertojan tarinat joustavaksi kokonaisuudeksi.

Teos päättyy laajaan matrikkeliin, johon on koottu kaikkien olemassa olevien asuinrakennusten kuvat. Muutamasta jo kadonneestakin on havaintoja. Rakennukset on taitettu sivuille karttojen kanssa ja jokaisen talon paikkaa voi yrittää kartoista löytää. Tämä osoittautuu hankalaksi, kantatalojenkaan numeroita kun ei ole siirretty karttapohjille, ja ainakin vieraalle lukijalle tulee vaikeuksia hahmottaa matrikkelitalojen paikkoja. Mutta paljon on työtä tehty ja kuvia ja kontekstitietoja kerätty. Varmaan on myös pyydetty lupa henkilökohtaisten tietojen julkaisemiseen.

Anne Kaikkonen/Timangi tarjoaa lukijalle ja katselijalle sisältöä korostavan erittäin selkeän taiton.

Lassi Saressalo