On alkulähde – ammenna

Kolmen Aaltosen kotiseututyötä

Aaltonen, Ilppo: On alkulähde – ammenna. Lounais-Hämeen Kotiseututyhdistys 100 vuotta. Lounais-Hämeen Kotiseutuyhdistys 2023. 286 s.

Tokihan mukana on ollut laaja joukko lounaishämäläisiä vaikuttajia, niin miehiä kuin naisiakin, mutta kolmeen Aaltoseen voi tämän merkittävän kotiseutuyhdistyksen työn kiteyttää. Ensimmäinen Aaltonen, Turun yliopiston sosiologian professori Eskol, toimi aikoinaan niin kotiseudullaan Forssassa ja sen ympäristössä kuin valtakunnallisestikin suomalaisen kotiseutuliikkeen ytimessä. Eipä syyttä hänen muotokuvansa olekaan esillä Suomen Kotiseutuliiton nykyisen toimitilan seinällä muistuttamassa miehestä, jonka aikaansaannoksia oli Kotiseutuliiton perustaminen Lounais-Hämeen Pirtissä vuonna 1949. Hänen vaikutuksestaan kotiseutu- ja kansankulttuurin saralla syntyi myös suomalaisen kansatieteen opetus Turun yliopistossa, vaikkakin sosiologian laajan lipun alla.

Seuraavat Aaltoset, Matti ja Ilppo ovat jatkaneet sukuperinnettä toimimalla Lounais-Hämeen Kotiseutuyhdistyksen johdossa näihin päiviin asti. Mutta mukana on ollut lukematon määrä muitakin ihmisiä, niin valtakunnan vaikuttajia kuin paikallisia ahertajia, joiden työnä on ollut suomalaisen kulttuurin juurien tunnetuksi tekeminen, paikallisen kotiseututyön edistäminen ja meikäläisyyden löytäminen osana kansallista ja kansainvälistä identiteettiämme.

Tästä työstä kertoo Ilppo Aaltosen työstämä teos, joka tarkastelee paitsi forssalaisten ja lounaishämäläisten kotiseututyötä myös suomalaisen kotiseututyön järjestäytymistä ja sitä, miten aatteellisesta kotiseutuharrastuksesta on tullut ammattilaisten johtamaa ja toteuttamaa paikallishistorian tallentamista, elävöittämistä ja paikallisen yhteisöllisyyden luomista.

Lounais-Hämeen Kotiseutuyhdistyksen perustamisesta päätettiin syyskuun 18. päivänä vuonna 1923. Toiminta alkoi virallisesti vuoden 1924 alussa. Into oli kova. Ryhdyttiin julkaisemaan omia kotiseutujulkaisuja Vuosikirjaa ja Lounais-Hämeen joululehteä, suunniteltiin kotiseutumuseon perustamista, hahmoteltiin näkötornia ja mietiskeltiin erityisen Saaren kansanpuiston synnyttämistä. Kaikki nämä toteutuivatkin seuraavien vuosikymmenien aikana. Kruununa kaiken päälle rakennettiin Tammelaan Suomen ensimmäinen varsinainen kotiseututalo, Lounais-Hämeen Pirtti, jossa sitten vuonna 1949 perustetiin Suomen Kotiseutuliitto. Suunnitelmat toteutuivatkin vuosien myötä,

Teos kuva elävästi näiden hankkeiden toteutumista. Miten lähdettiin kokoamaan esineistöä museotoimintaan, miten museo sai tilapäistilat Vikbergin kartanon konttorirakennuksesta, kunnes lopuilta päädyttiin Finlaysonin alueen Kehräämölle ja lopulta perustetiin Forssan museo, josta tulikin valtakunnallisesti merkittävä Tekstitiilimuseo Tyyki. Tässä yhteydessä ponnahtaa esiin yksi yhdistyksen merkkihenkilöistä, Lauri Pohjakallio, joka sai huolekseen museokokonaisuuden kehittämisen.

Yhdistys ei tyytynyt pelkkään kotiseututoimintaan vaan kehitti sotien jälkeen erityisen Lounais-Hämeen taloudellisen neuvottelukunnan edistämään alueen elinkeinoelämää – yritys hiipui kuitenkin pian. Samoin synnytettiin hetkeksi Lounais-Hämeen Kotiseutuliitto, joka ilmeisesti jäi Valtakunnallisen Kotiseutuliiton jalkoihin ja hävisi historian hämärään.

Lounais-Hämeeseen syntyi katto-organisaation rinnalle suuri joukko paikallisia kotiseutukerhoja, joista jokunen on sittemmin jatkanut menestyksekkäästi toimintaansa kotiseutuyhdistyksinä. Joihinkin kaupunkeihin toiminta-alueen ulkopuolella perustettiin myös Forssa-kerhoja, jotka kuitenkin ovat hiljalleen hiipuneet. Yksi rinnakkaistoimija oli kotiseutuyhdistyksen aktivistien vuonna 1998 perustama Forssa eläväksi ja kauniiksi -yhdistys, jonka monipuolinen tapahtumatoiminta tuntuu hiljenneen koronapandemiaan, mutta jonka uskotaan elpyvän vielä uudelleen.

Teoksen loppusivuilla on tiiviitä artikkeleita henkilöistä, jotka ovat merkittävällä tavalla vaikuttaneet lounaishämäläiseen kotiseututyöhön sen sadan vuoden toiminnan aikana. Nämä henkilökuvat kruunaavat Lounais-Hämeen Kotiseutuyhdistyksen juhlakirjan, joka jo sellaisenaan on hieno katsaus paikalliseen ja kansalliseen kotiseututyöhön.

Teoksen nimi selviää kansikuvasta, jossa on Esko Aaltosen 60-vuotisjuhlamitali vuodelta 1953.

Lassi Saressalo