Rauman upouudet ja uusitut merkkirakennukset
Vanhaa, uusittua ja upouutta
Niemi, Tapio (teksti) ja Lynne, Antero (kuvat): Rauman upouudet ja uusitut merkkirakennukset. metallum-tuotanto 2023. 83 s.
Vuonna 2012 sama kirjantekijäpari julkaisi teoksen Rauman merkkirakennukset. Se myytiin varsin pian ja kysyntä oli kova. Tekijät katsoivat, ettei kannata ottaa uutta painosta, koska esitellyt rakennukset olivat osittain muuttaneet muotoaan ja käyttötarkoitustaan ja uusiakin merkittäviä rakennuksia oli kaupunkiin noussut tai nousemassa.
Siksipä päätettiin, ettei tehdä uusintaa vaan kokonaan uusi teos, jonka pääpaino olisi toisaalta uusissa rakennuksissa ja toisaalta sellaisissa edellissäkin teoksessa mukana olleissa, joiden kohdalla on tapahtunut huomattava muutos. Mukaan otettiin kaikkiaan kaksikymmentä rakennusta.
Ulkopuolinen lukija ja katselija ei välttämättä ymmärrä kirjassa tehtyä rajanvetoa, koska ensimmäisen kymmenen – siis upouusiksi sisällysluettelossa sijoitettujen – rakennuksen joukossa on ainakin neljä sellaista, jotka eivät ole uusia vaan uudistettuja. Ehkä selitys on se, etteivät ne – vaikkapa Männistön lippakioski, Vanhan hautausmaan vaunuvaja tai Kodiksamin kylätalo – olleet mukana edellisessä teoksessa. Näiden ja parin muun osalta kyse on rakennusten kunnostamisesta ja uudesta käyttöfunktiosta.
Uusia kohteita
Selkeitä uusia kohteita ovat raumalaisten haluama, mutta samalla hintaa kauhistelema Karin kampus, jossa yhteen ainakin ilmakuvasta päätellen varsin moniulotteiseen kompleksiin, on sisällytetty peruskoulu, nuorisotila, kansalaisopisto eri toimintoineen, musiikkiopisto ja uimahalli-liikuntahalli. Ilmakuvat teoksessa ovat Eelis Lynnen droonikamerasta.
Toinen suuri kokonaisuus on uusi paloasema, joka kuvista päätellen edustaa palo- ja pelastuslaitoksen standardiarkkitehtuuria. Mielenkiintoinen on myös pääosin talkootyöllä noussut Merimakasiini, joka sijoittuu nykyisen Merimuseon kanssa samalle tontille. Tulevaisuus näyttää, miten säätiöity Merimuseo ja yhdistyspohjainen Merimakasiini pystyvät yhdistämään näyttelytoiminnan – makasiinin etuna on sen yläkertaan sijoitettu juhlasali catering-mahdollisuuksineen.
Seurakunnan liikunta- ja leirikeskukseksi tarkoitettu uusi Meriristi-niminen rakennus korvaa aikaisemman vastaavanlaisen, josta ei juuri mitään jää jäljelle. Uuteen hienolla rantatontilla sijaitsevaan kompleksiin sijoitettaneen muidenkin seurakunnan leirikeskusten toiminta.
Vanhempia, uudistettuja
Rauman kaupungin ainoa lippakioski ei ole millään tavalla uusi rakennus. Sen ja lukuisan vastaavanlaisen ympäri maata suunnitteli vuonna 1940 Helsingin kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher. Rauman kioski lienee rakennettu vuonna 1954 tai 1955, mutta nyt se on entisöity, ja on herännyt ainakin kesäajoiksi henkiin.
Uudistettuja kohteita ovat edelleen muiden muassa talvisodan pommituksissa osittain tuhoutuneen elokuvateatteri Titanian runkoon jo kesällä 1941 kohonnut elokuvateatteri Iso-Hannu, joka monien vaiheiden jälkeen on nyt kolmisalinen nykyaikainen elokuvateatteri. Ja onneksi on, sillä kaksi muuta raumalaista elokuvateatteria lopetti toimintansa jo 1970-luvun lopussa.
Kaikkihan tuntenevat Rauman vesitornin vuodelta 1934. Sen huipulla oli takavuosina varsin suosittu tanssiravintola aina 1980-luvulle asti, jolloin tanssi-innostus hiipui. Tiloja on käytetty moniin tarkoituksiin, lounasravintolaakin sinne yritettiin, mutta hieman syrjässä oleva torni ei kiinnostanut. Nyt tilat on uusittu ja oletettavasti ainakin kesäaikana se tulee olemaan ainakin turistien mielikohde, onhan 67 metrin korkeudella olevalta kattoterassilta komeat näkymät niin merelle kuin kaupunkiinkin.
Lopuksi
Tässä muutama otos Niemen ja Lynnen uusimmasta raumalaiskirjasta. Niemen juoksevanraikas asiateksti saa rinnalleen ja kohteita korostamaan Lynnen taidokkaat valokuvat (myös siis Eelis Lynnen). Kun vielä Rauman taittopalvelun Emil Hyvärinen on onnistunut avarassa taitossaan, on käsillä kelpo teos. Joka kyllä ei sovi A4-kokoisena kotiseutuvaeltajan taskuun. Ehkä mobiilisovellus korvaa tämän asian.
Lassi Saressalo