80-luvun Tampere

Muistatko?

Vasara, Päivi (teksti), Vares, Mikko (kuvatoimitus) ja toimituskunta: 80-luvun Tampere. Tampere–Seura yhteistyössä Kulttuuritoimituksen tuotantopalvelujen kanssa 2023. 168 s.

Kotiseutukirjallisuuden yksi tehtävä on palauttaa mieliin tai kertoa muistamattomille ja tietämättömille, millaista ennen oli, mitä ennen tehtiin, miten ennen elettiin ja miten, miten, miten.

Viime vuosituhannen lopulla julkaistiin yhä enemmän teoksia, joissa kaihomielisesti muisteltiin kylien ja kaupunkien entisiä rakennuksia ja maaseudun katoavaa kulttuuri-idylliä. Teosten taittotekniikka ja kuvankäsittely kehittyivät, alettiin rakentaa muistomaisemia nykymaiseman rinnalle, ja viimeisenä ilmiönä tämän vuosituhannen puolella olivat ns. päällekkäiskuvat, joissa yhdestä kohteesta tarjotaan vanhaa kuvaa, jonka päälle aseetaan sujuvasti vastaava kuva nykypäivältä.

Näillä teoksilla on montakin syytä olla olemassa. Nehän ovat vanhemmille muistajille entisen elämisen muodon symboleja, tunnisteita jostain historian vaiheesta, jossa itse olen ollut mukana. Ne tyydyttävät muutoksen nopean vauhdin pelästyttämän ihmisen turvallisuuden tunnetta, mutta ovat samalla uuden sukupolven katsojalle ja lukijalle portti entiseen – joko sitä ja sen aikaista elämää arvostaen tai entistä elämää osittain oudoksuen tai jopa huvittuneesti tarkastellen.

Vuosikymmenet vierivät

Tampere-Seuran merkittävä tulonlähde ovat sen julkaisut. Siksipä olikin ennen vuosituhannen vaihedetta keksittävä uusi vetävä kirjaformaatti, joka takaisi suotuisan taloudellisen tuotoksen. Aina kekseliäs toiminnanjohtaja Heidi Martikainenkohan se oli, joka tajusi, että ihmisille, tamperelaisille, tuli tarjota teos, joka iskisi suoraan henkilökohtaiseen kokemukseen.

”Tuon minä muistan, tuollahan minäkin olin, hänethän minä tunsin.” Kehittyi kirjasarja, jonka ensimmäinen osa, Ensio Kauppilan valokuviin perustuva Tamperelainen Viiskyt´luku ilmestyi vuonna 1995. Sitä seurasivat Hannu Koskelan 60-luvun Tampere ja Matti Wacklinin & Eino Niemisen kuvateos Tampereen 70-luku. Nyt ollaan siis jo 1980-luvulla, nykyaikaisittain kasarilla.

Kuvia ja kertomuksia

Kirjan tekstin tekijä on ilmiselvästi elänyt täysin rinnoin Tampereen 80-lukua. Hän poimii tekstiinsä, jota siis Mikko Vareksen kuvavalinta hyvin tukee, elementtejä, jotka ilmeisesti ovat häneen tehneet vaikutuksen tuolla kasarilla. Tekstissä esitellään mielenkiintoisella tavalla kaupungin ravintolaelämää, erityisesti alkujuttuna ravintola Doris ja sen omistaja Saara Sinivuori. Mutta muitakaan ravintoloita ei unohdeta, kuvissa jonotellaan hyisessä pakkasessa sisäänpääsyä suosituimpiin kohteisiin ja loppusivuilla tarjotaan kattaus 80-luvun tamperelaisia menopaikkoja ne lyhyesti luonnehtien.

Päivi Vasaraa kiinnostavat tuon vuosikymmenen Tampereessa mm. Abu Fuad, joka toi kaupunkiin kebabin, Vikkulan kaupat, joiden mainosteksteillä peitetyt ikkunat ärsyttivät kaupungin virkamiehiä. Itsekin muistan vasta 1989 Tampereelle muuttaneena ihastelleeni näitä tussilla paperille kirjoitettuja tuotenimiä, kuten vaikka ”Gosta Riga” -kahvia. Kaupunkimuutosta kuvaa vanhan Verkatehtaan purku ja sen tilalle nousseet Koskikeskuksen ostosparatiisi ja Hotelli Ilves (joka nyt näyttää pikkutalolta tamperelaisten korkeiden rakennusten joukossa).

Osansa saavat tietenkin Manserockin perusheput Juice, Pate, Eppu, Mikko ja Rinteen Harri, Kikkaa ja Tiina ”Toni” Lähteenmäkeä unohtamatta. Henkilöistä nousee esiin kaupunginjohtaja Pekka ”Pomo” Paavola. Punk tuli ja vähän menikin. Kaupungin virastotalon purku estettiin istumalla sen edessä kahleet nilkoissa, ja niin rantautui vihreä liike Tampereella.

Kaupunki rakensi näkyvästi, syntyivät Pietilöiden kirjastotalo Metso ja Tampere-talo, kasvoi Särkänniemi ja rakennettiin kaupunkia halkova Paasikiven–Kekkosentie (joka nyt on täynnä taloja, koska liikenne kulkee tunnelissa Tammerkosken niskan alla). Unohdettu ei ole Tapparaa eikä Ilvestäkään.

Kuvat

Kuvia teokseen Mikko Vares on kaivanut Tampere-Seuran valtavasta kuva-arkistosta, Museokeskus Vapriikin vielä valtavammasta ja muista lähteistä sekä kirjaan haastateltujen albumeista. Valokuvaajista nostaisin esiin Kari Niemisen ja Veikko Seppäsen oivaltavat kuvat.

Symbolisesti nostaisin kuitenkin ensimmäiseksi Reijo Hietasen kuvan Hämeenkadulta, jossa arvostettu kirjailija Veijo Meri poplarissaan ja vanhanajan salkku kädessään astelee mietteissään kohti Hämeensiltaa, ja hänet on ohittamassa kolme punkkaria omissa univormuissaan. Aikakaudet kohtaavat. Kuvitus on pääsääntöisesi mustavalkoista, mitä pidän hyvänä.

Teoksen on taittanut Maritta Salonen – ei yllättävästi, mutta vakuuttavasti. Itse en taittaisi mustavalkokuvia ja värikuvia samalle aukeamalle, mutta enhän olekaan graafikko, enkä kirjan taittamiseen muutenkaan kouliintunut.

Odotellaan Ysäriä, silloin minäkin olin jo mukana!

Lassi Saressalo