Porvoon talot kertovat

Porvoolaisia talokertomuksia

Töyrylä, Inka: Porvoon talot kertovat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2021. (Kolmas painos 2022.) 207 s.

Ensimmäinen kiitos. Kirjan kuvaamia taloja ja niiden kertomuksia paikallistava kartta on ymmärretty taittaa heti kirjan alkuun, sisällyssivun viereen. Näin ollaan heti kartalla. Olisikohan oivallus kirjan taittajalta Jaana Tarsalta, joka muutenkin on kautta linjan tehnyt ensiluokkaista työtä. Ja jos ei, niin hyvä kuitenkin.

Viime aikoina näkyy ilmestyvän kotiseutukirjallisuuteen yhä useammin sellaisia teoksia, joiden taustalla on yhden tai useamman toimittajan omaan lehteensä tekemä juttusarja kotiseudun tapahtumista, ihmisistä, rakennuksista, historian vaiheista. Nämä tekstisikermät, tässä tapauksessa toimittaja Inka Töyrylän artikkelisarja, ilmestyvät useimmiten paikallis- tai aluelehdissä ja niillä on täten rajoitettu lukijakunta.

Tällaisten tekstien muokkaaminen kirjaksi on oivallinen mahdollisuus tarjota samaa kulttuuritietoa ja -kokemusta myös niille, joita kyseinen lehti ei tavoita. Tällä kertaa kyseessä on porvoolainen Uusimaa-lehti, joka ilmestyy nimensä mukaisesti Uudellamaalla, pääasiassa itäisellä sellaisella. Ja vaikuttaa siltä, että kiinnostusta kyseisen lehden artikkeleista tehtyyn kirjaan on, nyt myynnissä on jo teoksen kolmas painos.

Kun Töyrylä oli selvittänyt lehden omistajan kanssa tekijän- ja julkaisunomistajuusoikeuksia käsittävät juridiset kysymykset ja saatuaan vapaat kädet julkaista omat artikkelinsa kirjana, alkoi kustantajan etsintä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 190-vuotinen Suomen vanhin edelleen toimiva kustantamo haisti markkinan ja otti teoksen ohjelmaansa. Ja ilmeisesti kannatti.

Talot ja kertomukset

Kuvatoimituksellisesti teos noudattaa vanhaa tuttua kaavaa. Aina, kun on mahdollista pyritään saamaan kustakin kohteesta rinnakkain kuvat, joissa kuvauskulma suhteessa kuvattavaan kohteeseen on mahdollisimman identtinen. Tämä luonnollisesti tarjoaa katselijalle mahdollisuuden tunnistaa kuvien peruselementit ja nähdä niin miljöössä kuin rakennusten yksityiskohdissakin tapahtuneet muutokset parhaimmillaan sadankin vuoden ajanjaksolta.

Yksityiskohtien vertailu näyttää katsojalle vaikkapa ikkunakonstruktioiden muutokset, uudemman talotekniikan tuomat erilaisuudet, mutta samalla tarjoaa historiallisen näkymän, jonka voi rekonstruoida tämän päivän elävään ympäristöön. Siksipä tällainen teos toimii myös hyvänä oppaana sille, joka haluaa tutustua ihan fyysisestikin kotiseutunsa rakennushistoriaan.

Mutta ei vain rakennushistoriaan. Töyrylän lyhytesseet, jotka kulkevat kuvamateriaalin kanssa rinnakkain – tai päinvastoin – tarjoavat samalla aikamoiset kulttuurihistorialliset paketit kustakin kohteena olevasta rakennuksesta. Tapaamme Suomen historiaan liittyvien tapahtumien paikkoja, Aleksanteri ykkösestä Ulla Möllensvärdiin, löydämme Runebergien kotitalon ja Remu Aaltosen linnan puhumattakaan Runoilijakodista, jossa ovat eläneet monet kansallisen kulttuurituottamisen huiput.

Ihmettelemme mahtavaa kaupungintaloa, kun taas melkein kulman takana on näkymä Koulukujalle, näkymä, joka ei ole käytännöllisesti katsoen muuttunut vuodesta 1898 nykypäivään. Samoihin vielä näkyviin kiviportaisiin on moni lapsi varpaansa loukannut kouluun kiiruhtaessaan. Lehtorien talo kertoo, miten aikoinaan 1930-luvulla yritettiin saada opettajat pysymään viroissaan tarjoamalle heille ”virka-asunto” Borgå Gymnasium -säätiön rakennuttamasta talosta. Sama systeemi toimii edelleenkin. Ja tietenkin kaikki etsivät sitä taloa, jossa Ulla Möllensvärd asui, kun Aleksanteri häntä aikoinaan vikitteli.

Mutta kuva- ja tarinakavalkadi kertoo myös muuta. Hellbergin talo ja Brunbergin vanha makeistehdas seisovat tyhjinä rappeutumassa, suojeltuina, mutta ilman käyttäjää. Tämä on kuva tänään, kun yhteen törmäävät kulttuuriympäristönsuojelu ja kiinteistöjen omistajat, joilla ei ole siihen varaa. Idealismi ja talous. Tämä panee kirjaan ja sen myötä rakennuksiin tutustujan myös miettimään arvojen hintaa.

Inka Töyrylän työ kotikaupunkinsa rakennustarinoiden kokoamisessa ei suinkaan ole päättynyt tähän julkaisuun. Hän kulkee edelleen katse avoimena ja mieli uteliaana Porvoon kaduilla ja kujilla ja kerää kulttuuriperintöä sitä lehdessä julkaistakseen. Työniloa Inka!

Lassi Saressalo