Terve löyly

Saunaperinteemme sai arvoisensa kirjan

Heikki K. Lyytisen kirjallinen työ sai huipennuksen 2020 ilmestyneessä Kustannus Linnan julkaisemassa kirjassa Terve Löyly. Kirjan kannessa lukee Maailman hikoilu- ja kylpykulttuureista savusaunan saloihin.

Kirja ilmestyi hyvässä saumassa, sillä Suomen saunaperinne on nimetty 2020 Unescon Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Siellä se on Suomen ensimmäinen.

Tampereesta tuli maailman saunapääkaupunki 2018 Suomen Saunaseuran ja kansainvälisen saunaliiton suosituksesta, koska Tampereen seudulla on eniten yleisiä ja tasokkaita saunoja.

Teos kädessä herättää oitis epäilyt merkkiteoksesta. Sitä se onkin. Takakansi lupaa, että kirja yllättää kokeneenkin savusaunakylpijän tiedolla, kokemuksella ja tunteella.

Koulutuksen ja sen arvioinnin asiantuntija sekä sivistyksen grand old man Heikki K. Lyytinen on kahlannut läpi valtaisan määrän saunatietoa.

Saunomisen luvatussa maassa teos on epäilemättä kansallinen kulttuuriteko. Kirjan moniaineksisuus voi jotakuta häiritäkin, mutta kirjoittaja opastaa etenemään mielenkiinnon mukaan. Mainio lukustrategia, tähän kirjaan!

Teoksen rakenne, kerronnan tyyli ja kokemuksellinen likitulo eivät valikoi lukijoitaan – se iskee keneen tahansa saunasta, saunomisesta tai saunakulttuureista kiinnostuneeseen.

Tokko suomisaunan – vallankaan savusaunan vertaa?

Olisi vahinko, jos 340 sivun värikuvitettu kirja hukkuisi kirjahyllyjen metrijonoihin, sillä lukunautinto alkaa otettaessa kirja käteen, teksteihin palatessa sekä maailman sauna- ja hikoilukulttuurien sfäärejä tutkittaessa – suomalaisen savusaunan lumoa hämmästellessä.

Puhe saunakulttuurista jää puolitiehen ilman sen rakentamisen saloja, saunaesineistöä tai saunan niin avaraan maailmaan liittyviä mielikuvia. Sitäkään valistusta vaille lukija ei jää, ei saisikaan, jos vaikka joskus lyöttäytyisi saunaeksperttien seuraan kylpemään.

Kirjan tekijä ei epäröinyt salliessaan ulkopuolisten arvioida omaa savusaunaansa. Tulos varmaan hiveli mieltä auvoisten löylyjen tavoin – sijoitus laatuluokkaan ja vain pientä teknistä korjattavaa!

Suomalaisuudessa sauna on puhtautemme ja terveysarvojemme syvärakenteissa. Lyytinen sovittelee sen asian tuttuun runoon näin: ”Se on osa rakkautta elämään mi hehkuna kiukaalta hohtaa.”

Kirjoittaja on poiminut maailman kolkilta alan perinne- ja tutkimustietoa, uskomuksia, runoja ja loitsujakin lukukappaleiksi ja tekstiään rikastaen. Joku saattaisi pitää moista juonellisesti rikkonaisenakin. Tekijä lähestyi kuitenkin asiaa elämysmaailmoista käsin.

Lyytinen on haastatellut joukon alan asiantuntijoita ja harrastajia täydentäen kirjan antia omilla saunakokemuksillaan. Niitä on karttunut lapsuudesta saakka. Sauna-asian tutkimisen palo ei näytä kirjoittajalta hiipuvan.

Uskon, että teoksessa on uutta itse kullekin, tietoa tarkentavaa sekä terveyttä ja hyvää oloa tukevaa. Teoksessa ei porauduta muutamaan tarkkaan kysymykseen, se ei pyri olemaan kriittinen eikä se hae aukotonta todistelua. Kyseessä ei ole tutkimus, vaan yleinen tietoteos, jossa haravoidaan laajaa, hajallaankin olevaa tietoa eri tavoin.

Saunojen, hikoilutalojen ja kylpylöiden kuvat, kuvitukset ja kuvaukset antavat pontta kuvittelullekin. Mitä olisikaan kokemus hikoiluhuoneessa, telttasaunassa, hikoilukaapissa tai intialaisessa saunassa! Sekin kirjasta selviää, mitä ovat nokilöylyt, kitku, löylytasku ja siintyminen.

Saunaperinteen, kulttuurihistorian ja hyvinvointitiedon äärellä

Pohdin lukiessani, missä määrin teos palvelee kulttuurihistoriaa tai jopa kirjallisuutemme historiaa. Onko kirjan selkeä vahvuus juuri saunakulttuurien perinnetiedossa? Kyllä, kirjan punainen lanka elää vahvana saunaperinteessä. Lähteet tukevat päätelmää.

Lukiessa kyselin pysähdellen, näinkö rikas ja moniulotteinen puhtauden ylläpito on ollut ja on yhä maailmalla riitteineen! Puhdistautumista, kylpemistä, kylvettämistä ja lämmittämistäkin koskevat salat sekä rakennusten ja rakennelmien arkkitehtuurien kirjo avautuvat paikoin hämmentävinä.

Sukellus monien kielten sauna- ja hikoilusanastojen etymologiaan (sananselitysoppiin) sopii klassisten kielten taitajalle. Tuiki harvalle meistä avautuu vaikkapa muinaisen Mesopotamian sumerien kylpysanasto. Hehän muuten osasivat saippuan valmistuksenkin.

Puhdistautumisessa on mukana myös pyhyyttä ja henkisen puhtaudenkin tavoittelua. Nekin heijastelevat ihmisen moninaista olemusta, luonnehtii Lyytinen. Niillä on usein yhteys myös alueensa uskonnollisiin traditioihin.

Saunominen saa lisämerkityksiä, kun kirja valottaa vaikkapa hoitavaa, lääkinnällistä saunaa tai joulusaunaa. Tiesinkin, mutta silti lukiessa saunojen käyttötarkoitusten moninaisuus yllätti.

Saunaperinteen ja -kulttuurin vaalija – jollaiseksi H. K. Lyytinen kirjansa myötä varmistui – nostaa saunatietouttamme sekä sen lukuisia tiedettyjä ja uskottujakin terveysvaikutuksia läpinäkyvämmiksi. Saunomis- ja peseytymiskulttuurien juonteet, sujuvan kerronnan myötä sekä paikoin sanataidetta ja runoutta hipoen, nousevat varmasti ohittamattomaksi lukukokemukseksi saunakansamme keskuudessa.

 

Esko Korkeakoski

Koulutuksen arvioinnin dosentti (JY)