Vanhan talon uusi elämä
Vaille käyttöä jääneet vanhat rakennukset pohdituttavat monella paikkakunnalla. Etenkin kulttuurihistoriallisesti tai kyläkuvallisesti merkittäviin kohteisiin sitoutuu paikallisille tärkeitä arvoja ja merkityksiä. Purkaminen ei tule kyseeseen, mutta myös uudelle käyttötarkoitukselle voi asettua reunaehtoja. Vanhan rakennuksen ominaispiirteisiin voi tuntua vaikealta sovittaa kaikkia nykyajan vaatimuksia.
Yhteensovittaminen ei kuitenkaan ole mahdotonta, kuten osoittavat elävät esimerkit lähtien kokonaisista Euroopan keskiaikaisista kaupunkikeskustoista, mutta myös Suomesta. Monet toimijat ovat täälläkin tarttuneet haasteisiin ja nähneet mahdollisuudet, ja pitkäänkin vailla käyttöä ollut kohde voi saada uuden elämän. Kunnostettuna ja uudelleen käyttöön otettuna niistä parhaimmillaan kuoriutuu paikkakuntiensa vetonauloja, kuten Heinolan Siltasaaressa on tapahtunut.
Rappiolta kulttuurikahvilaksi
Siltasaari oli surullisessa tilassa, ja huvilasaaren ainoa jäljellä oleva rakennus siivottomassa kunnossa, kun yrittäjäpariskunta Päivi Niemiaho ja Matti Kantola vuokrasivat paikan Heinolan kaupungilta vuonna 2011. He näkivät rappion lävitse, paikka henki sadan vuoden takaista huvilaidylliä.
”Halusimme pelastaa sen mikä oli pelastettavissa,” Päivi Niemiaho kertoo.
Siltasaaressa kerran sijainnut, liikemies Niilo Helanderin hulppea huvila on tuhoutunut jo sota-ajan pommituksissa 1941, mutta jäljellä on yhä Fanni-rouvalle rakennettu kaunis kaksikerroksinen saunarakennus. Nykyisin sen hirsiseinien suojissa toimii suosittu Cafe Kailas.
Muodonmuutos on kuitenkin vaatinut paljon työtä niin rakennuksen kuin ympäristönkin kunnostamisen osalta. Vanhoja ilmakuvia hyödyntäen jalopuiden katveeseen on uudelleen rakennettu puistopromenadit sekä ennallistettu saunan edustalla sijainnut uimalampi. Pommitetun huvilan kivijalka on otettu esille kertomaan huvilasaaren menneestä mittakaavasta. Toisen rakennuksen kivijalka puolestaan toimii raunioteatterina.
Myös uudisrakentamista on tarvittu monipuolisen kahvila- ja kulttuuritoiminnan mahdollistamiseksi. Kaikki muutokset on tehty harkiten ja paikan henkeen sovittaen.
”Ison työn palkitsee se, kun ihmiset osoittavat arvostavansa paikalle antamaamme uutta elämää,” Niemiaho hymyilee.
”Tästä on tullut monelle paikka, jossa voi rauhoittua nauttimaan ympäröivästä luonnosta ja kulttuurihistoriasta.”
Monipuolisessa kulttuurikahvilassa on myös runsaasti ohjelmaa, kuten taidenäyttelyitä, musiikkia, runoja, teatteria ja revyy-iltoja.
”Moni taiteilija on inspiroitunut järjestämään tänne ohjelmaa täällä vierailtuaan.”
Kaupunki mahdollistajana
Rakennukset säilyvät parhaiten silloin kun niille on käyttöä, kun taas tyhjilleen jääminen on monella tapaa ongelmallista. Tiloja olisi hyvä voida ottaa joustavasti käyttöön myös kevyemmillä kunnostustöillä vaikka väliaikaista tarkoitusta varten. Vaille käyttöä jääneet tilat ovat menoerä, joka ei ympäristöäkään paranna.
”Heinolan kaupunki on pyrkinyt vuokraamaan tai myymään sellaisia kohteita, joille kaupungilla itsellään ei ole käyttöä,” kertoo Heinolan elinkeinojohtaja Heikki Mäkilä.
”Parhaimmillaan yhteistyö saa aikaan tällaisen positiivisen kierteen kuin Siltasaaressa. Kaupunki voi mahdollistaa, mutta tarvitaan myös aktiivisia yrittäjiä ja toimijoita, joilla on visio ja kyky toteuttaa se.”
Vaikka vanhojen rakennusten kunnostaminen vaatii resursseja, se myös säilyttää ja luo uusia.
Teksti ja kuvat: Reetta Nousiainen
Kirjoittaja on Korjausklinikka-hankkeen projektipäällikkö LAB-ammattikorkeakoulussa ja tekee väitöskirjaa kulttuuriympäristön kestävästä kehittämisestä.
Kirjoitus on julkaistu Itä-Häme -lehdessä 20.8.2020
——————————
Korjausklinikka-juttusarjassa pohditaan vanhojen talojen kestävää korjausrakentamista, sen merkitystä kulttuuriperinnölle ja sen tarjoamia elinkeinomahdollisuuksia. Sarja liittyy LAB-ammattikorkeakoulun ja Suomen Kotiseutuliiton Korjausklinikka-hankkeeseen, jota rahoittaa Maaseuturahasto.
Juttusarjan muut kirjoitukset: Kuulumisia Korjausklinikalta