Käyntikorttina kaupunki- ja kyläkuva
Uudelle paikkakunnalle saapuessa kiinnitän huomiota siihen, miten rakennettu ympäristö kertoo ajallisista kerrostumista – oli sitten kyseessä kaupunki, taajama tai kylä. Vanhat rakennukset viestivät paikan pitkästä historiasta ja niiden yksityiskohdat tarjoavat tutkittavaa ja ihailtavaa.
Kaupunki- tai kyläkuva on muuttunut hajanaisemmaksi, eikä säilyttämisen perusteena tarvitse olla täysin yhtenäinen alue. Riittää, että vanhempia kerroksia on näkyvissä. Esimerkiksi käsityönä tehdyn rakentamisen jälki eri vuosikymmenien rakennuksissa on miellyttävä silmälle, myös modernimmassa rakennuskannassa.
Viihtyisä ympäristö houkuttelee asukkaita ja matkailijoita
Aito ja viihtyisä ympäristö ja kaupunki- tai kyläkuva on tärkeä monenlaisille käyttäjille. Siitä hyötyvät niin asukkaat, yrittäjät kuin vierailijat. Tänä vuonna kotimaan matkailu on vahvistunut koronaepidemian takia ja paikkakuntien omaleimaisuus on vetovoimatekijä, joka miellyttää ja kiinnostaa matkailijoita.
Myös asuinpaikkaa pohditaan ehkä uusista näkökulmista: voisiko asua väljemmin pienemmällä paikkakunnalla ja tehdä osan työstä etänä. Näin pääsisi kenties nauttimaan toisenlaisesta asumisviihtyvyydestä kuin suurten rakentuvien kaupunkialueiden keskellä.
Alueiden ja yritysten kilpailussa on kaupunkikuvalla merkitystä osana kokonaisuutta. Silmää miellyttävä kaupunki- ja kyläkuva on vetovoimaisen paikan käyntikortti.
Aito ja kerroksellinen kaupunkikuva
Kaupunki- ja kyläkuva on usein kerroksellinen. Vaikka rakennukset olisivat eri ajoilta, ne parhaimmillaan muodostavat yhtenäisen kaupunkitilan tai raitin varren. Yhteensopivat mittasuhteet ja materiaalit tekevät eri aikakausien rakennuksista kokonaisuuden.
Suomen harvat yli 100-vuotiaat rakennukset kannattaisi säilyttää osana kaupunki- ja kyläkuvaa. Vanhaa rakennettua ympäristöä voidaan täydentää laadukkaalla modernilla arkkitehtuurilla, kun se suhteutetaan vanhoihin rakennuksiin. Täydentämisen ei tarvitse tarkoittaa uusia vanhannäköisiä rakennuksia. Näin syntyy aito ja kerroksellinen kokonaisuus.
Rakentamista maiseman ehdoilla
Taito sijoittaa rakennukset osaksi maisemaa ja kaupunkikuvaa on tärkeää. Kaupungeissa ja kylissä on niille ominaisia tapoja sijoittaa rakennukset, esimerkiksi vanhoissa puukaupungeissa tontin reunoille ja kylissä suojaisiksi pihapiireiksi. Ilmansuunnat huomioimalla on voitu muodostaa suotuisa pienilmasto pihalle – hyödyllistä kylmempinä vuodenaikoina.
Esimerkiksi Salpausselän harjulle on osattu sijoittaa rakennukset maiseman ehdoilla. Harju näyttäytyy edelleen luonnollisena ja lähes koskemattomana Lahden ja Vesijärven suuntaan.
Rakennettu ympäristömme sisältää hyvin eri-ikäisiä ja keskenään erilaisia miljöitä. Alueet, joilla on säilynyt pienimittakaavainen kaupunkitila, kuten katu, aukio tai tori, ovat aluekokonaisuuksina arvokkaita ja luonteeltaan inhimillisiä.
Heinolan Maaherrankadun entisen päiväkodin piha-alue rakennuksineen muodostaa kutsuvan ja inhimillisen mittakaavan – siitä syntyy toivottavasti kaupunkilaisten yhteinen olohuone, johon rakennettu ympäristö antaa sopivat lähtökohdat.
Eeva Aarrevaara
Kirjoittaja TkT, arkkitehti Eeva Aarrevaara toimii yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulun teknologiayksikössä ja hänellä on kokemusta yhdyskuntasuunnittelusta, kulttuurihistoriallisten ympäristöjen inventoinnista ja korjaussuunnittelusta. Kirjoituksen asiantuntijana on toiminut lehtori Raine Vihelmaa LAB-ammattikorkeakoulun teknologiayksiköstä.
Kirjoitus on julkaistu Itä-Häme -lehdessä 17.9.2020
——————————
Korjausklinikka-juttusarjassa pohditaan vanhojen talojen kestävää korjausrakentamista, sen merkitystä kulttuuriperinnölle ja sen tarjoamia elinkeinomahdollisuuksia. Sarja liittyy LAB-ammattikorkeakoulun ja Suomen Kotiseutuliiton Korjausklinikka-hankkeeseen, jota rahoittaa Maaseuturahasto.
Juttusarjan muut kirjoitukset: Kuulumisia Korjausklinikalta