Kaavoitus- ja rakentamislaki: Kotiseutuliitto ehdottaa kunnille yhteistä osallisuusmallia kaavoitukseen

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää rakennusten kierrättämistä – uuden rakentamista vältettävä

Suomen Kotiseutuliitto ehdottaa tulevaa kaavoitus- ja rakentamislakia koskevassa lausunnossaan kunnille yhteistä mallia, joka helpottaisi asukkaiden tiedon, osaamisen ja toiveiden huomioimista kaavoitusprosessissa.

Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää uuden rakentamisen minimointia ja vanhan vaalimista. On lukuisia hyviä syitä huolehtia olemassa olevasta rakennuskannastamme, kansallisvarallisuutemme perustuksesta. Rakentamisen hiilijalanjälki on valtava. Kestää parhaimmillaankin useita kymmeniä vuosia ennen kuin energiaa säästävillä rakenteilla on mahdollista kuroa umpeen uudisrakentamisessa ilmastolle aiheutunutta vahinkoa. Rakennusperintö on paitsi yhteistä kulttuurista omaisuuttamme, myös hiilivarasto.

Ympäristön viihtyisyyden yksi peruspilareista on hyvin kunnossapidetty vanha rakennuskanta, joka kantaa mukanaan aineetonta kulttuuriperintöä, historiaa, henkilökohtaisia muistoja, kulttuuria ja osaamista – esimerkiksi rakentamisen käsityötaitoja. Liitto vaatii, että kansalaisten asumis- ja rakennusten kunnossapitotaitoja kehitettään. Rakennetun ympäristön kunnossapidon laiminlyönti maksaa lakiluonnoksen mukaan vuosittain 3,4–5,7 miljardia euroa – muiden menetettyjen arvojen ohella.

Tiivistäminen ei saa heikentää asuinympäristöä

Lain ei tule sallia asuinympäristöjen heikentämistä niitä tiivistämällä. Rakkaus omaa tuttua asuinympäristöä kohtaan on polttoaine, joka saa yksilön ponnistelemaan ja osallistumaan ympäristön hyvää hoitoon. Tuttuus on merkittävä tekijä myös aluekehitykselle: miksi kukaan palaisi maailmalta kotiseudulle, jos kiintymyksen kohteita ei ole jäljellä?

Kulttuuriperinnöksi jo tunnistettu rakennuskanta on kyettävä säästämään tiivistettäessä ottamalla kulttuuriperinnön asiantuntijat riittävästi mukaan työhön. Osallistavin keinoin tulisi selvittää myös, mitkä muut kohteet ovat asukkaille merkittäviä ja tunnistaa myös viime vuosisadan puolivälin jälkeen rakennetun ympäristön arvoja. Viheralueilla on kaikkien viihtyvyydelle, henkiselle hyvinvoinnille ja liikuntamahdollisuuksien myötä myös fyysiselle hyvinvoinnille suuri merkitys.

Faron sopimuksen periaatteet osallisuudesta kulttuuriperintöön ja sen hyödyntämiseen tulee huomioida laissa. Kotiseutuliitto pitää hyvänä, että saamelaiset ja saamelainen kulttuuri huomioidaan laissa.

Asukkaiden tieto ja toiveet kunnan suunnitteluun voimavarana

Kuntalaisen ja muiden osallisten asiantuntemus tulisi tuoda kaavoitusprosessin käyttöön voimavarana. Asukkaiden ja muiden osallisten näkemykset pyrkimyksistä ja reunaehdoista tulee kartoittaa aktiivisesti monipuolisin ja saavutettavin keinoin jo ennen varsinaiseen suunnitteluun ryhtymistä, keskustelemalla heidän kanssaan ja pitämällä heidät mukana prosessissa koko suunnittelun ajan. Aktiivista yhteistyötä tulisi tehdä nykyistä laajemmin kotiseutu-, kaupunginosa- ja muiden asukasyhdistysten sekä kulttuuri- ja ympäristöyhdistysten kanssa, jotka ovat usein asuinpaikkansa ja sen tarpeiden syvällisiä asiantuntijoita.

Aktiiviselle osallistamiselle ja osallistumiselle tulisi luoda yhdessä kuntien ja kansalaistoimijoiden kanssa toimiva rakenne, malli ja ohjeistus, jossa sekä vakituiset että monikotiseutuiset asukkaat voisivat tarjota osaamistaan ja asiantuntemustaan kunnan käyttöön ja samalla tuottaa kaavoituksesta myönteinen, yhteistoiminnallinen prosessi. Hyviä yhteistoiminnallisia ja kulttuurisuunnittelun malleja on olemassa työn lähtökohdaksi.

Digitalisoinnissa on hyviä mahdollisuuksia, joita ei pidä hukata

Kaavoituksen digitalisointi tuo mukanaan erinomaisia mahdollisuuksia kansalaisvaikuttamiselle ja asioiden seuraamiselle. Epäonnistuneesta digitalisoinnista on ikäviä esimerkkejä, joten sen laatuun ja erityisesti helppokäyttöisyyteen on kiinnitettävä huomiota.

Lupajärjestelmää selkiytetään lakiluonnoksessa yhdistämällä rakennuslupa ja toimenpidelupa rakentamisluvaksi. Kotiseutuliitto korostaa, että kansalaisten tasapuolisen kohtelun vuoksi lain, rajauksen ja perustelujen tulee olla mahdollisimman yksiselitteisiä lupaa vaativista toimenpiteistä.

Kotiseutuliitto pitää tärkeänä lupapäätösten läpinäkyvyyttä ja viranomaisten ratkaisujen yhtenäisyyttä asukkaiden ja kaikkien toimijoiden kannalta.

Kansalaiset tarvitsevat aina erityisesti muutosvaiheessa riittävää tiedotusta ja opastusta lainmuutoksiin ja viranomaisten tehtäviin liittyen.

Lisätietoa:

Lausunto kokonaisuudessaan:

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi kaavoitus- ja rakentamislaiksi

Ilmastomuutoksen torjuminen vähentämällä uudisrakentamista:

Linkki valtioneuvoston julkaisuun Purkaa vai korjata (2021): https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162862

Kotiseutuliiton blogisarja Merkintöjä Kaavoitus- ja rakentamislaista

”Pitäisikö uuden rakentaminen lopettaa?”, kysyy Arkkitehtiliiton Heini Korpelainen artikkelissaan: Rakennusperinnön säilyttämisellä ilmastonmuutoksen torjuntaan

Rakennusala on uuden edessä, ja käytännön teoilla on kiire. Energiatehokkuuden nimiin on vannottu jo aiemminkin, mutta nyt pitää pystyä leikkaamaan myös rakennetun ympäristön tuottamia hiilipäästöjä. Rakennuksissa käytetään Suomessa 40 prosenttia kaikesta kulutettavasta energiasta ja rakennukset aiheuttavat yli 30 prosenttia päästöistä. Liikenne mukaan lukien rakennetun ympäristön osuus energiankäytöstä on 60 prosenttia ja päästöistä 55 prosenttia. Ja mitä enemmän energiankäytössä siirrytään kohti vähähiilisiä ja uusiutuvia polttoaineita, sitä suurempi suhteellinen osuus Suomen hiilipäästöistä aiheutuu rakennusmateriaaleista. Pitäisikö uuden rakentaminen lopettaa? …
https://kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-rakennusperinnon-sailyttamisella-ilmastonmuutoksen-torjuntaan/

”Mihin tarvitaan rakennetun ympäristön digitaalinen kaksonen?”, kysyy Kotiseutuliiton Lasse Majuri

Lasse Majuri miettii, miksi rakennetun ympäristön yhteinen digitaalinen tietojärjestelmä olisi tärkeä demokraattinen loikka. Samalla hän muistelee paperista toimistoa ja paperisten kaavakarttojen aikaa. Entä tietävätkö kaikki, mikä kaavamerkintä milläkin fyysisen ympäristön kohteella on ja mitä se merkitsee olemassa olevan rakennusperinnön kannalta? Miksi vanhentunutkin kaava määrää ja miksi on tärkeää, että nekin löytyvät ilman salapoliisia?…
https://kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-mihin-tarvitaan-rakennetun-ympariston-digitaalinen-kaksonen/

”Saako kulttuuriympäristö riittävän turvan kiinteistöjalostamiselta?”, pohtii arkkitehti, TL, kotiseutuaktiivi Liisa Tarjanne

Kotiseutuyhdistyksillä ja muilla kulttuuriperinnön vaalijoilla, paikallisilla aktivisteilla, on huoli siitä, miten uuden lain avulla saadaan kulttuuriympäristön arvot säilymään. Kaavoitus on erityisen kauaskantoinen suunnitteluprosessi: sen määrittelemänä luodaan puitteet aineelliselle ympäristölle, kuten rakennuksille, liikenneyhteyksille ja vapaa-alueille vuosikymmeniksi eteenpäin…
https://kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-saako-kulttuuriymparisto-riittavan-turvan-kiinteistojalostamiselta/

”Asukas ei edelleenkään pääse mukaan sinne, missä kysytään, mitä on tarvis tehdä, miksi ja mitä tavoitellaan”, toteaa Anders HH Jansson, helsinkiläisen Artova-kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja

Osallistumisesta ja vaikuttamisesta puhutaan lakiehdotuksessa paljon. Kunnan tiedottamisvelvoitetta laajennetaan sekä suunnitteluvaiheiden että esitystapojen suhteen. Silti ehdotus pysyy samoissa vanhoissa raameissa. Osallistuja saa kyllä tietää ja voi olla mukana, kun arvioidaan vaihtoehtoja, mutta ei oikeastaan koskaan pääse mukaan sinne, missä kysytään, mitä on tarvis tehdä, miksi ja mitkä ovat tavoitteet…
https://kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-asukas-ei-edelleenkaan-paase-mukaan-sinne-missa-kysytaan-mita-on-tarvis-tehda-miksi-ja-mita-tavoitellaan/