Merkintöjä kaavoitus- ja rakentamislaista: Saako kulttuuriympäristö riittävän turvan kiinteistöjalostamiselta?
Blogisarjassa asiantuntijat kommentoivat lausunnolla olevaa lakiehdotusta
Mistä asukkaat osalliset saavat tarpeelliset tiedot suunnittelukohteen arvoista? Miten arvot otetaan ratkaisussa huomioon?
Uusi kaavoitus- ja rakentamislaki on parhaillaan lausunnolla. Kotiseutuyhdistyksillä ja muilla kulttuuriperinnön vaalijoilla, paikallisilla aktivisteilla, on huoli siitä, miten uuden lain avulla saadaan kulttuuriympäristön arvot säilymään.
Kaavoitus on erityisen kauaskantoinen suunnitteluprosessi: sen määrittelemänä luodaan puitteet aineelliselle ympäristölle, kuten rakennuksille, liikenneyhteyksille ja vapaa-alueille vuosikymmeniksi eteenpäin.
Vanhoja paikalliselle identiteetille ja asukkaiden elämän laadulle tärkeitä kohteita voidaan helposti tuhota mutta ei palauttaa. Näin on nähty tapahtuvan, ja parhaillaankin on vastaavia hankkeita vireillä. Onko uudessa laissa varmistettu asukkaiden todellinen mukaan pääsy suunnittelun lähtökohtiin riittävän ajoissa? Tätä kyseli myös arkkitehti Anders HH Jansson omassa Merkintöjä-kommentissaan.
Kunnissa ei ole kattavaa asiantuntemusta kulttuuriperinnöstä
Kulttuuriympäristön, vanhan rakennuskannan ja kaupunkikuvan huomioon ottamisella suunnittelun lähtökohdaksi on lainsäädännön perinteet 1980-luvulta. Silloista rakennuslakia uusittiin, ja sen mukaan asemakaavoituksessa vanha rakennuskanta tuli ottaa suunnittelun lähtökohdaksi. Myös rakennusperinnön lainsäädäntöä on sen jälkeen valmistunut. Tärkeä tietolisä on valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen laaja inventointiluettelo, joka valtioneuvoston päätöksellä sisältyy valtakunnallisiin maankäytön tavoitteisiin. Luettelo kohteista löytyy maakunnittain ja kunnittain verkossa haulla RKY.
Tunnetaanko kunnissa nämä kohteet? Ymmärretäänkö niiden arvot rikkautena vai nähdäänkö ne vain rasitteena? Ottavatko päättäjät vastuun ympäristömuutoksista vuosikymmenien päähän? Mikäli on kyse valtakunnallisista kohteista, pitää myös muilla kuin kunnan päättäjillä ja kuntalaisilla olla mahdollisuus kannanottoihin. Maakuntamuseoiden asiantuntemus ja ELY-keskusten kuntia tukeva ohjaus tulisi laissa varmistaa toimimaan nykyistä tehokkaammin. Perustelunani on se, ettei kunnissa ole kattavasti alan asiantuntemusta, pikemminkin paikallisesti vähätellään arvokohteiden merkitystä, kun ne koetaan liian tutuiksi ja arkisiksi. Lisäksi lähiaikoina on ollut kokemuksia kuntien virkamiesten ja päättäjien piittaamattomasta asenteesta merkittäviin ympäristöarvoihin; sen sijaan lyhytnäköiset taloudelliset kiinteistöjalostuksen arvot ovat painaneet eniten.
Eri vaihtoehtojen vaikutuksien vertailu tulisi saada toimivaksi käytännöksi
Kaavoitushankkeeseen perehtyminen ei ole helppoa: kaavakartan ja sen määräysten ymmärtäminen, olivat ne sitten paperilla tai digimuodossa, vaatii syventymistä ja ammattitaitoa. Kauniisiin ihannoiviin havainnekuviin ei pidä luottaa. Jotta uusien suunniteltujen muutosten aiheuttamia muutosvaikutuksia voitaisiin arvioida, on tarpeen laatia vaihtoehtoja ja vertailla niiden aiheuttamia vaikutuksia. Tämä vertailu, eri ehdotusten aiheuttamien vaikutusten analysointi, kirjaaminen sekä niiden arviointi, pitäisi saada toimivaksi käytännöksi kulttuuriympäristöjä koskevissa kaavoitushankkeissa. Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaissa kohteissa menettelyn tulisi olla itsestään selvää. Arvioinnissa tulisi osallisia ja maakuntamuseon sekä ELY-keskusten asiantuntemusta kuulla ja ottaa huomioon. Muissa pohjoismaissa aiheesta on laadittu hyviä opasjulkaisuja, ja siellä käytäntö toimii paremmin kuin meillä.
Kulttuuriperinnön ja -ympäristön säästämistä en ole huomannut koskaan jälkeenpäin kaduttavan; sen sijaan mm. arvorakennusten purkaminen ja kaupunkirakenteen raskas tiivistäminen on kyllä ollut pettymyksen ja arvostelun aiheena.
Liisa Tarjanne, arkkitehti, TL
Toiminut kaavoituksen ja kulttuuriperinnön ohjaus- ja neuvontatehtävissä ympäristöministeriössä sekä asukas- ja muissa alan yhdistyksissä, kuten Suomen Kotiseutuliitossa ja Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:ssä. Eläkeaikana toimittanut vm. yhdistyksen Muuriankkuri-julkaisua.
Muut ilmestyneet Merkinnät:
”Pitäisikö uuden rakentaminen lopettaa?”, kysyy Arkkitehtiliiton Heini Korpelainen artikkelissaan: Rakennusperinnön säilyttämisellä ilmastonmuutoksen torjuntaan
Rakennusala on uuden edessä, ja käytännön teoilla on kiire. Energiatehokkuuden nimiin on vannottu jo aiemminkin, mutta nyt pitää pystyä leikkaamaan myös rakennetun ympäristön tuottamia hiilipäästöjä. Rakennuksissa käytetään Suomessa 40 prosenttia kaikesta kulutettavasta energiasta ja rakennukset aiheuttavat yli 30 prosenttia päästöistä. Liikenne mukaan lukien rakennetun ympäristön osuus energiankäytöstä on 60 prosenttia ja päästöistä 55 prosenttia. Ja mitä enemmän energiankäytössä siirrytään kohti vähähiilisiä ja uusiutuvia polttoaineita, sitä suurempi suhteellinen osuus Suomen hiilipäästöistä aiheutuu rakennusmateriaaleista. Pitäisikö uuden rakentaminen lopettaa? …
www.kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-rakennusperinnon-sailyttamisella-ilmastonmuutoksen-torjuntaan
”Mihin tarvitaan rakennetun ympäristön digitaalinen kaksonen?”, kysyy Kotiseutuliiton Lasse Majuri
Lasse Majuri miettii, miksi rakennetun ympäristön yhteinen digitaalinen tietojärjestelmä olisi tärkeä demokraattinen loikka. Samalla hän muistelee paperista toimistoa ja paperisten kaavakarttojen aikaa. Entä tietävätkö kaikki, mikä kaavamerkintä milläkin fyysisen ympäristön kohteella on ja mitä se merkitsee olemassa olevan rakennusperinnön kannalta? Miksi vanhentunutkin kaava määrää ja miksi on tärkeää, että nekin löytyvät ilman salapoliisia?…
www.kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-mihin-tarvitaan-rakennetun-ympariston-digitaalinen-kaksonen
”Asukas ei edelleenkään pääse mukaan sinne, missä kysytään, mitä on tarvis tehdä, miksi ja mitä tavoitellaan”, toteaa Anders HH Jansson, helsinkiläisen Artova-kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja
Osallistumisesta ja vaikuttamisesta puhutaan lakiehdotuksessa paljon. Kunnan tiedottamisvelvoitetta laajennetaan sekä suunnitteluvaiheiden että esitystapojen suhteen. Silti ehdotus pysyy samoissa vanhoissa raameissa. Osallistuja saa kyllä tietää ja voi olla mukana, kun arvioidaan vaihtoehtoja, mutta ei oikeastaan koskaan pääse mukaan sinne, missä kysytään, mitä on tarvis tehdä, miksi ja mitkä ovat tavoitteet…
www.kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-asukas-ei-edelleenkaan-paase-mukaan-sinne-missa-kysytaan-mita-on-tarvis-tehda-miksi-ja-mita-tavoitellaan
Uutinen lakiuudistuksesta