Merkintöjä kaavoitus- ja rakentamislaista: Rakennusperinnön säilyttämisellä ilmastonmuutoksen torjuntaan
Blogisarjassa asiantuntijat kommentoivat lausunnolla olevaa lakiehdotusta
Ilmastonmuutos on nykyisin osa jokapäiväistä keskusteluamme. Seuraamme ilmastopaneelin tuloksia ja uutisia neuvotteluiden etenemisestä Glasgowin ilmastokokouksessa COP26. Huoli ilmastopäästöistä on viimein saavuttanut meidät kaikki. Pystymmekö muuttamaan kehityksen suuntaa ajoissa? Mitä itse voimme tehdä?
Rakennusala on uuden edessä, ja käytännön teoilla on kiire. Energiatehokkuuden nimiin on vannottu jo aiemminkin, mutta nyt pitää pystyä leikkaamaan myös rakennetun ympäristön tuottamia hiilipäästöjä. Rakennuksissa käytetään Suomessa 40 prosenttia kaikesta kulutettavasta energiasta ja rakennukset aiheuttavat yli 30 prosenttia päästöistä. Liikenne mukaan lukien rakennetun ympäristön osuus energiankäytöstä on 60 prosenttia ja päästöistä 55 prosenttia. Ja mitä enemmän energiankäytössä siirrytään kohti vähähiilisiä ja uusiutuvia polttoaineita, sitä suurempi suhteellinen osuus Suomen hiilipäästöistä aiheutuu rakennusmateriaaleista. Pitäisikö uuden rakentaminen lopettaa?
Uuden rakennuksen energiapiheys ei korvaa uuden rakentamisen tuottamaa hiilipiikkiä
Pitääkö meidän siis lopettaa rakentaminen kokonaan? Uudisrakentaminenhan kuluttaa neitseellisiä raaka-aineita. Jos uuden rakennuksen tieltä puretaan vanha rakennus pois ja korvataan se uudella, energiapihimmällä rakennuksella, kestää VTT:n ja Tampereen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan 30–50 vuotta, kunnes uudisrakentamisen aiheuttama hiilipiikki korvautuu energian käytön säästöillä. Tämä on liian pitkä aika.
Uusi kaavoitus ja rakentamislaki on juuri lausunnolla, ja sen hengen pitää olla olemassa olevaa rakennusperintöä, kansallisvarallisuuttamme arvostava. Jatkossa on aina ensin mietittävä, onko mahdollista käyttää jo olemassa olevaa rakennusta uudisrakentamisen sijaan. Tai voiko vaikkapa vain rungon käyttää uudishankkeessa ja muut rakennusosat kierrättää? Purkamisen tulee olla viimeinen vaihtoehto.
Rakennusperintö on paitsi yhteistä kulttuurista omaisuuttamme, myös hiilivarasto. Mitä pidempään säilytämme rakennukset purkamatta, sen pidempään rakennukseen sisältyvä hiili pysyy siellä. Korjausrakentamisella säästämme luonnonvaroja. Ehkä täydelliseen uudisrakentamisen kieltämiseen ei tarvitse mennä, mutta sinänsä rakentamista on katseltava aivan uudesta näkökulmasta.
On palattava resurssiviisauteen
Ilmastonmuutoksen voi nähdä paluuna resurssiviisaaseen aikaan, jolloin jokainen rakennus oli lähtökohtaisesta arvokas ja korjattavissa. Hirret käännettiin ja käytettiin uudelleen ja ikkunat siirrettiin toiseen taloon, koska rakennusmateriaalit ja -osat nähtiin hyödynnettävissä olevina resursseina.
Onko säilyttämisestä tullut taas muotia? Jos kiertotalouden nimiin vannotaan, se pitää ymmärtää myös rakennusten itsensä kierrättämisenä. Ei pureta turhaan, vaan jokaiselle rakennukselle etsitään uusi, juuri siihen sopiva käyttö. Ei muuteta rakennuksia vaan vaihdetaan käyttötarkoitusta. Ei saneerata rakennuksia pilalle vaan korjataan niitä hienovaraisesti. Rakennusperintö säilyy elävänä, kun se on käytössä ja siitä pidetään huolta.
Muut ilmestyneet Merkinnät:
”Mihin tarvitaan rakennetun ympäristön digitaalinen kaksonen?”, kysyy Kotiseutuliiton Lasse Majuri
Lasse Majuri miettii, miksi rakennetun ympäristön yhteinen digitaalinen tietojärjestelmä olisi tärkeä demokraattinen loikka. Samalla hän muistelee paperista toimistoa ja paperisten kaavakarttojen aikaa. Entä tietävätkö kaikki, mikä kaavamerkintä milläkin fyysisen ympäristön kohteella on ja mitä se merkitsee olemassa olevan rakennusperinnön kannalta? Miksi vanhentunutkin kaava määrää ja miksi on tärkeää, että nekin löytyvät ilman salapoliisia?…
www.kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-mihin-tarvitaan-rakennetun-ympariston-digitaalinen-kaksonen
”Saako kulttuuriympäristö riittävän turvan kiinteistöjalostamiselta?”, pohtii arkkitehti, TL, kotiseutuaktiivi Liisa Tarjanne
Kotiseutuyhdistyksillä ja muilla kulttuuriperinnön vaalijoilla, paikallisilla aktivisteilla, on huoli siitä, miten uuden lain avulla saadaan kulttuuriympäristön arvot säilymään. Kaavoitus on erityisen kauaskantoinen suunnitteluprosessi: sen määrittelemänä luodaan puitteet aineelliselle ympäristölle, kuten rakennuksille, liikenneyhteyksille ja vapaa-alueille vuosikymmeniksi eteenpäin…
www.kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-saako-kulttuuriymparisto-riittavan-turvan-kiinteistojalostamiselta
”Asukas ei edelleenkään pääse mukaan sinne, missä kysytään, mitä on tarvis tehdä, miksi ja mitä tavoitellaan”, toteaa Anders HH Jansson, helsinkiläisen Artova-kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja
Osallistumisesta ja vaikuttamisesta puhutaan lakiehdotuksessa paljon. Kunnan tiedottamisvelvoitetta laajennetaan sekä suunnitteluvaiheiden että esitystapojen suhteen. Silti ehdotus pysyy samoissa vanhoissa raameissa. Osallistuja saa kyllä tietää ja voi olla mukana, kun arvioidaan vaihtoehtoja, mutta ei oikeastaan koskaan pääse mukaan sinne, missä kysytään, mitä on tarvis tehdä, miksi ja mitkä ovat tavoitteet…
www.kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-asukas-ei-edelleenkaan-paase-mukaan-sinne-missa-kysytaan-mita-on-tarvis-tehda-miksi-ja-mita-tavoitellaan