Merkintöjä kaavoitus- ja rakentamislaista: Luonnon hyvinvointivaikutukset kuuluvat kaikille
Suomalaiset ovat ulkoilukansaa. Luonnonvarakeskuksen mukaan aikuiset suomalaiset ulkoilevat keskimäärin 170 kertaa vuodessa. Lapset vielä useammin. Luonto ja siellä liikkuminen tuottavat valtavasti fyysistä aktiivisuutta ja henkistä hyvinvointia.
Kaikesta ulkoilusta vain hyvin pieni osa kohdistuu valtion maalle, kuten kansallispuistoihin ja retkeilyalueille.
Suurin osa ulkoilusta tapahtuu kodin lähistöllä ja kuntien virkistysalueilla. Tiedetään, että tärkeimpiä paikkoja ovat puistot, lähimetsät, kävely- ja pyörätiet, leikkipaikat ja ulkoilureitit ja -polut. Useimmiten ulkoilemaan lähdetään johonkin, missä on puustoa tai luontoympäristöä. Vihreällä on vetovoimaa.
Maankäytön suunnittelulla on suuri merkitys ulkoilulle. Viheralueiden laatu, käytettävyys, verkostomaisuus ja jatkuvuus kotipihasta laajemmille metsä- ja virkistysalueille on tärkeää. Nämä tavoitteet pitää tunnistaa kaavoitus- ja rakennuslaissa ja kaavoittajan työpöydällä. Tärkeää on myös esteettömyys, jotta luonto on tasa-arvoisesti kaikkien saatavilla.
Lähiluontoa nakerretaan tiivistämällä
Tuoreimman Sitran tutkimuksen mukaan yli 65 prosenttia aikuisista kokee saavansa luonnosta mielenrauhaa, 62 prosenttia virkistystä ja 59 prosenttia henkistä hyvinvointia. Ihmiset tietävät yhä enemmän luonnon terveys- ja hyvinvointihyödyistä ja monia lähimetsiä puolustetaan kiihkeästi yleisönosastoissa ja sosiaalisessa mediassa.
Vaikka Suomessa on runsaasti luontoa, on monimuotoisten luontoympäristöjen saavutettavuus etenkin kaupunkikeskustoissa muuttunut. Tiivistyvä rakentaminen tuo alueelle lisää asukkaita ja nakertaa samalla viheralueita pienemmiksi tai hävittää niitä kokonaan. Silloin yhä useampien asukkaiden virkistyskäyttö kohdistuu yhä pienemmäksi käyville luontoalueille.
Koronapandemian aikana ulkoilu ja luonnossa liikkuminen ovat nousseet entistä merkittävimmäksi liikkumisen muodoksi. Monet taajamissa ja niiden lähellä sijaitsevat vetovoimaiset ulkoilualueet ovat ruuhkautuneet. Silloin ulkoilun laatu kärsii.
Virkistyskäyttöön tarkoitettujen alueiden riittävyys on määritetty yleiskaavojen laadulliseksi tavoitteeksi. Tämä ei kuitenkaan yksinään riitä, sillä riittävyydelle ei ole annettu mitään kriteerejä. Pykälien lisäksi tarvitaan alemman tasoisia määräyksiä siitä, miten virkistysalueiden riittävyyttä voidaan arvioida objektiivisesti. Esimerkiksi alueisiin kohdistuvaa virkistyskäyttöpainetta sekä sosiaalista ja ekologista kantokykyä voidaan mitata.
Luontoympäristö tuottaa hyvinvointia
Ulkomaisissa laajoissa väestötutkimuksissa on havaittu viheralueiden määrän olevan yhteydessä koettuun terveyteen. Alueilla, joilla oli runsaasti viheralueita, suurempi osa asukkaista arvioi terveydentilansa hyväksi kuin muilla alueilla.
Vihreä ympäristö tasaa myös sosiaalisia terveyseroja. Yhteyttä on selitetty luonnonympäristöjen fyysistä aktiivisuutta ja sosiaalisia kontakteja lisäävällä sekä stressiä vähentävällä vaikutuksella.
Helsingin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että päiväkodin pihalla oleva kasvillisuus, mullassa möyriminen ja paikalle tuotu kuntta monipuolistivat lasten elimistön bakteeriflooraa. Tämän taas tiedetään suojaavan erilaisilta autoimmuunisairauksilta, kuten allergioilta. Luonto on tässäkin lääke.
Ajattelen, että nykyisen kaltaisessa yhteiskunnassa, inhimillisten arjen haasteiden keskellä, meillä ei ole varaa olla käyttämättä oman hyvinvointimme tukemiseen sitä hyvää, mitä luonto tarjoaa.
Luonnossa oleskelu
- lisää fyysistä aktiivisuutta
- parantaa mielialaa
- laskee sykettä
- vähentää stressin kokemusta
- lisää positiivisia ajatuksia ja
- saa ihmisen tuntemaan itsensä hyväksytyksi
Erityisesti lapsille on tärkeää altistua hyville ympäristömikrobeille. Kaupunkivihreä ja orgaaninen maa toimii mikrobidiversiteetin lähteenä. Jokaisella koululla ja päiväkodilla pitäisi olla oma lähimetsä alle 300 metrin etäisyydellä, jotta se olisi toiminnallisesti saavutettavissa.
Kaavoitus- ja rakennuslailla on paljon väliä
Väestön liian vähäinen arkiliikkuminen on yksi suomalaisen yhteiskunnan merkittävimmistä kansanterveydellisistä ja -taloudellisista ongelmista.
Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteena on lisätä liikettä ja parantaa ulkoilun ja arkiliikkumisen edellytyksiä. Tähän sisältyy mm. tavoite lisätä lasten, iäkkäiden ja erityisryhmien liikkumisen kannalta keskeisiä arjen lähiympäristöjä, kuten puistoja ja viheralueita.
Maankäytön suunnittelulla vaikutetaan ihmisten arkiympäristöön vuosikymmeniä ja vieläkin pidempiä aikoja.
Tiiviisti rakennetuille alueille ei ole enää tiedossa uusia viheralueita, joten jäljellä olevat alueet on turvattava. Pidempien ulkoilureittien jatkuvuuden ja kytkeytyneisyyden turvaaminen tulee tehdä yli kuntarajojen ylettyvässä maakuntakaavassa.
Suomen Latu on valtakunnallinen ulkoilujärjestö. Tavoitteemme on, että jokainen löytäisi itselleen mielekkään tavan olla ja liikkua luonnossa. www.suomenlatu.fi
Muut ilmestyneet Merkinnät:
”Pitäisikö uuden rakentaminen lopettaa?”, kysyy Arkkitehtiliiton Heini Korpelainen artikkelissaan: Rakennusperinnön säilyttämisellä ilmastonmuutoksen torjuntaan
Rakennusala on uuden edessä, ja käytännön teoilla on kiire. Energiatehokkuuden nimiin on vannottu jo aiemminkin, mutta nyt pitää pystyä leikkaamaan myös rakennetun ympäristön tuottamia hiilipäästöjä. Rakennuksissa käytetään Suomessa 40 prosenttia kaikesta kulutettavasta energiasta ja rakennukset aiheuttavat yli 30 prosenttia päästöistä. Liikenne mukaan lukien rakennetun ympäristön osuus energiankäytöstä on 60 prosenttia ja päästöistä 55 prosenttia. Ja mitä enemmän energiankäytössä siirrytään kohti vähähiilisiä ja uusiutuvia polttoaineita, sitä suurempi suhteellinen osuus Suomen hiilipäästöistä aiheutuu rakennusmateriaaleista. Pitäisikö uuden rakentaminen lopettaa? …
www.kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-rakennusperinnon-sailyttamisella-ilmastonmuutoksen-torjuntaan
”Mihin tarvitaan rakennetun ympäristön digitaalinen kaksonen?”, kysyy Kotiseutuliiton Lasse Majuri
Lasse Majuri miettii, miksi rakennetun ympäristön yhteinen digitaalinen tietojärjestelmä olisi tärkeä demokraattinen loikka. Samalla hän muistelee paperista toimistoa ja paperisten kaavakarttojen aikaa. Entä tietävätkö kaikki, mikä kaavamerkintä milläkin fyysisen ympäristön kohteella on ja mitä se merkitsee olemassa olevan rakennusperinnön kannalta? Miksi vanhentunutkin kaava määrää ja miksi on tärkeää, että nekin löytyvät ilman salapoliisia?…
www.kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-mihin-tarvitaan-rakennetun-ympariston-digitaalinen-kaksonen
”Saako kulttuuriympäristö riittävän turvan kiinteistöjalostamiselta?”, pohtii arkkitehti, TL, kotiseutuaktiivi Liisa Tarjanne
Kotiseutuyhdistyksillä ja muilla kulttuuriperinnön vaalijoilla, paikallisilla aktivisteilla, on huoli siitä, miten uuden lain avulla saadaan kulttuuriympäristön arvot säilymään. Kaavoitus on erityisen kauaskantoinen suunnitteluprosessi: sen määrittelemänä luodaan puitteet aineelliselle ympäristölle, kuten rakennuksille, liikenneyhteyksille ja vapaa-alueille vuosikymmeniksi eteenpäin…
www.kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-saako-kulttuuriymparisto-riittavan-turvan-kiinteistojalostamiselta
”Asukas ei edelleenkään pääse mukaan sinne, missä kysytään, mitä on tarvis tehdä, miksi ja mitä tavoitellaan”, toteaa Anders HH Jansson, helsinkiläisen Artova-kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja
Osallistumisesta ja vaikuttamisesta puhutaan lakiehdotuksessa paljon. Kunnan tiedottamisvelvoitetta laajennetaan sekä suunnitteluvaiheiden että esitystapojen suhteen. Silti ehdotus pysyy samoissa vanhoissa raameissa. Osallistuja saa kyllä tietää ja voi olla mukana, kun arvioidaan vaihtoehtoja, mutta ei oikeastaan koskaan pääse mukaan sinne, missä kysytään, mitä on tarvis tehdä, miksi ja mitkä ovat tavoitteet…
www.kotiseutuliitto.fi/blogi/merkintoja-kaavoitus-ja-rakentamislaista-asukas-ei-edelleenkaan-paase-mukaan-sinne-missa-kysytaan-mita-on-tarvis-tehda-miksi-ja-mita-tavoitellaan
Uutinen lakiuudistuksesta