Torppareista digiaikaan

Joukolla tehty kyläkirja

Kirjaesittely 6.4.2018

Halonen, Aimo; Siitonen, Jouko; Ruokonen Airi (toim.): Torppareista digiaikaan. Muutoksia Rasilan-Rautialan alueella. Ruokolahti-Seura 2017. 216 s.

Ruokolahti-Seura on julkaissut aiemminkin kyläkirjoja, josta sen aktivisteille hatunnosto. Nyt käsillä olevan teoksen kirjoittajia on kaikkiaan 26, joiden tuotannosta kirjatyöryhmä on jalostanut tekstejä, jotka kertovat Ruokolahden kahden kylän (ja laajemminkin Ruokolahden sekä entisen Jääsken pitäjän) menneisyydestä ja muutoksesta maalaisyhteiskunnasta nykypäivän kyläkulttuuriin. Itse asiassa koko nykyinen Ruokolahti kuului ammoin Jääsken emäseurakuntaan, joskin se irrotettiin siitä vuonna 1572 omaksi itsenäiseksi seurakunnakseen ja kuntalakiuudistuksen myötä 1800-luvun puolivälissä myös omaksi kunnakseen. Rasilan-Rautialan alue muodostaa käytännössä nykyisen Ruokolahden keskusta-alueen. Siksipä kyläkirja kertookin käytännössä nyky-Ruokolahden historian.

Hieman epäillen tartuin teokseen. Eiväthän nimet Rasila ja Rautiala tuoneet mieleen mitään tuttua. Mutta teoksen läpiluvun myötä seutukunta muuttui enemmän kuin tutuksi. Kuvat kellotapulista vuodelta 1740 (kolmannen kirkon tapuli) toivat mieleen äitini vanhempien haudan aivan tapulin läheisyydessä. Tekstistä löysin Lifländerin talon, ilmeisesti tätini miehen sukutalon ja Kärinkijärvikin palautui mieleen enoni kesämökkirantana. Ja tietenkin Edelfeltin yksi pääteoksista Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä vuodelta 1887 on kaikille tuttu teos. Siihen liittyy sukuni parissa elävä dokumentoimaton perinnetarina, että äitini isoäiti olisi ollut yksi näistä kirkonmäen eukkojen alkuperäisistä malleista. Lopullisessa teoksessahan Edelfelt käytti malleinaan perheensä palvelusväkeä Haikon kartanossa. Paikannimet Tainionkoski ja Vuoksenniska tuovat mieleeni kesät noilla seuduilla asustaneiden sukulaisperheiden, serkkujeni, luona.

Oli miten oli, kyläkirja on varsin miellyttävää luettavaa. Luonnollisesti se avautuu parhaiten niille, jotka ovat eläneet ja elävät Ruokolahden mennyttä ja nykyistä elämää. Ja tietenkin niille, jotka ovat tarinansa tähän teokseen kertoneet, niille, jotka ovat vuosien myötä osallistuneet Ruokolahti-Seuran monipuoliseen ja tulokselliseen toimintaan tai niille, jotka nyt vain sattuvat asumaan Ruokolahden kylissä tai ovat siellä ennen asuneet. Kirja koostuu kymmenistä pienistä artikkeleista, kylien synnyistä, kylien asukkaiden taustoista, ihmiskohtaloista elämän myrskyissä, paikkatarinoista, muisteluksista, miljöönmuutoshistorioista, yhteiskunnallisesta elämästä. Vaikka teos on taiten toimitettu, kuuluu teksteistä kertojan ääni, vaikka murretekstejä ei olekaan mukaan tallennettu. Miksiköhän ei?

Kun selaa ja lukee teosta läpi, käy lukija samalla läpi kokonaisen yhteiskunnan kehitysprosessin. 1900-luvun alkupuolen vaatimattoman maalaiselämän muutoksesta nykypäivän digiaikaan. Mukaan tuodaan myös ”hovien”, kartanoiden, ei niin tavallinen elämänmuoto. Tiedetään järjestötoiminnan kehittyminen, nousu ja muutos ja hiljainen hiipuminen nykypäivään tultaessa. Seurataan elinkeinoelämän muutosta, pienyrittäjien intoa hankkia leipänsä, katsastetaan kunnan sivistyselämää, kirjastolaitosta, koulua ja tietenkin seurakunnallista elämää. Lotat, suojeluskunnat ja martat saavat lukunsa ja sota-ajatkin ovat mukana, mutta yllättävää kyllä poikkeuksellisesti vain sivuroolissa.

Ruokolahti osoittautuu eläväksi eteläkarjalaiseksi pitäjäksi, johon kannattaa myös tutustua vaikkapa vuoden 2018 kotiseutupäivien retkellä. Kirjan erillisenä liitteenä on tiluskartta vuodelta 1925, jonka silitettynä voisi kehystää vaikkapa kodin seinälle.

Lassi Saressalo