Yrjö Larmola 1940–2021

9.8.2021 Uutinen
Yrjö Larmola Joensuun kotiseutupäivillä. Kuva: Kotiseutuliiton arkisto.

Suomen Kotiseutuliiton kuudes toiminnanjohtaja, filosofian tohtori Yrjö Larmola kuoli 1. heinäkuuta 2021 Helsingissä. Larmola toimi liiton hallituksessa kahteen otteeseen ja yhteiskunta- ja kulttuuripoliittisen jaoston puheenjohtajana. Luottamustehtävien lisäksi hän oli tuottelias kirjoittaja.

Yrjö Larmola syntyi Nurmijärvellä 5. toukokuuta 1940, kirjoitti ylioppilaaksi 1959, suoritti HuK- ja FK-tutkinnot Helsingin yliopistossa 1963 ja 1971 sekä lisensiaatin tutkinnon 1986. Neljä vuotta myöhemmin hän puolusti Einoa Leinoa käsittelevää väitöskirjaansa.

Kotiseutuliittoon oli 1963 liittynyt yli 200 jäsenjärjestöä. Kasvu edellytti hallinnon kehittämistä, minkä vuoksi liitto muutti toukokuussa 1963 uuteen toimistoon Kluuvikatu 8:aan, jossa tilat jaettiin Kalevalaseuran ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön kanssa. Samalla palkattiin henkilökuntaa, joista yksi, humanististen tieteiden kandidaatti Yrjö Larmola, sai kaksoistoimen Kalevalaseuran sihteerinä ja Kotiseutuliiton toiminnanjohtajana.

Merkittävä valtakunnan vaikuttaja

Toimen alkuaskeleet olivat vaativat. Larmola muisteli myöhemmin vastaanottoaan kentällä: ”Myrskylän kotiseutumuseon vihkiäiset. Katseista näkyi, että hiukan ihmeteltiin, millainen keltanokka valtakunnanjärjestön herra toiminnanjohtaja oli. Karaistuin pian.”

Kun katsoo nuoren Yrjö Larmolan aikaansaannoksia liiton toiminnanjohtajana ja lukee hänen kirjoituksiaan Kotiseudussa, ymmärtää hyvin hänen toimiaan ja ansioitaan hänen jätettyään tehtävän vuonna 1965. En kuvaile liiton ulkopuolisia tehtäviä laajemmin muutoin kuin mainitsemalla, että Larmola työskenteli Eläketurvakeskuksen johtotehtävissä, josta hänet valittiin 1990 Helsingin kulttuurijohtajaksi. Hän jäi eläkkeelle 2004.

Ahkera luottamushenkilö ja kirjoittaja

Larmola valittiin elämänsä aikana lukuisten seurojen ja yhdistysten luottamustoimiin, ja hän oli tavattoman tuottelias kirjoittaja.

Kun Larmola jätti liiton toiminnanjohtajan tehtävät, hän ei suinkaan jättänyt liittoa, vaan jatkoi hallituksessa 1966–1969. Kun perustettiin jaostot 1966, Larmola valittiin yhteiskunta- ja kulttuuripoliittisen jaoston puheenjohtajaksi. Larmolan palattua liiton luottamustehtäviin 2000-luvun alussa, hän toimi hallituksessa 2003–2008 sekä kaupunkien kotiseututyön että talous- ja yhteiskuntasuhteiden jaostoissa.

Yhtenä keskeisenä tuoreen toiminnanjohtajan tehtävänä vuonna 1963 oli ollut valtakunnallisten kotiseutupäivien järjestelyt Joensuussa. Kun kaupunkiin palattiin samasta syystä 2010, oli oikea aika palkita Yrjö Larmola korkeimmalla tunnustuksenosoituksella, Kotiseututyön ansiomitalilla.

Koti, luonto ja kulttuurimaisema

Yrjö Larmola näki tulevan kotiseututyön tehtävät selkeästi. Kotiseudun 1965 kirjotuksessa Maiseman vuoden sanoma hän totesi: ” – – Kehitystä ei voida pysäyttää. Ihmistä näyttää olevan vielä vaikeampi saada rauhoitetuksi kuin villieläimiä. Mutta hänen hyväkseen voidaan kahdella linjalla tehdä jotakin: hänelle voidaan perustaa luonnonsuojelualueita, joissa hänen hätyyttämisensä on kielletty, ja hänen ympäristöään voidaan muokata hänen viihtymisensä välttämättömien edellytysten mukaan.  Rauhoitusalueen oikea nimi on koti, ja viihtyisäksi on tehtävä luonto ja kulttuurimaisema, jossa ihminen liikkuu.”

Kotiseutuväki muistaa kunnioittaen liittonsa varhaista toiminnanjohtajaa ja pitkäaikaista hallituslaistaan.

Janne Vilkuna