Ruokolahden Eukot 1973-2023

Edelfeltistä eukkoihin

Ruokonen, Airi (toim.): Ruokolahden Eukot 1973–2023. Ruokolahden Eukot 2025. 177 s.

Vuonna 1887 taiteilija Albert Edelfelt (1854-1905) matkusteli Itä-Suomessa keräten aineistoa Harper’s New Monthly Magazinen tilaamaan Suomesta kertovaan artikkeliin. Matkalla hän pysähtyi myös Ruokolahdella, jossa hän asui jo entisestään tuntemansa kansanparantaja Elli Jäppisen luona.

Edelfelt oli saanut vuonna 1885 valtiolta tilaustyön, jonka piti esittää jotakin suomalaiskansallista aihetta. Edelfelt halusi ikuistaa – ajalle tyypillisesti – kansanihmisiä, ja tätä varten hän ”lavasti” tilanteen Ruokolahden kirkon edustalle. Teos sai nimekseen Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä. Tilanteessa neljä kansannaista kansanomaisissa puvuissaan ovat etualalla vaihtamassa kuulumisia, ja teoksen takaosassa joukko muita naisia on kokoontunut ikään kuin sivuosaan kokonaisuutta täydentämään.

Itse asiassa Edelfelt vain luonnosteli teoksen Ruokolahdella ja saattoi sen loppuun kotonaan Porvoon Haikon kartanossa. Siellä maalauksen lopullisina malleina oli kaiketi paikallisia haikkoolaisia naisia; puvut hän kuitenkin oli lainannut Ruokolahdelta. Teoksen naishahmoja pidetään kuitenkin ruokolahtelaisessa perinteessä sikäläisinä. Omassa äidinpuoleisessa suvussanikin tämä ”meikäläistarina” tarina elää.

Kotiseutuajatus

Ruokolahtelaiset taiteenystävät teettivät jäljennöksen teoksesta vuonna 1947. Se on esillä Ruokolahden valtuustosalissa. Toinen, nyt Ruokolahti-Seuran teettämä jäljennös, valmistui vielä 15 vuotta myöhemmin, siihen voi tutustua kotiseutumuseossa. Ensimmäisen jäljennöksen innoittamana syntyi myös vuonna 1947 Ruokolahti-Seura.

Kyseinen Elli Jäppinen (1844–1929) oli maankuulu kansanparantaja, joka hoiti parantajantyötään myös ainakin Viipurissa, Helsingissä, Pietarissa ja jopa Moskovassakin. Edelfelt laati hänestä nykyisin Ateneumissa olevan erillisen harjoitelmateoksen vuonna 1887. Elli Jäppinen nousi esiin jonkinlaisena kansannaisen tyyppikuvana, ja häntä voitaneenkin pitää sittemmin syntyneen Ruokolahden Eukko -tradition esikuvana. Hänelle pystytettiin muistokivi Ruokolahden kirkonmäelle vuonna 1987, jonne vuonna 2005 pystytettiin myös Albert Edelfeltin muistokivi, molemmat Ruokolahti-Seuran toimesta.

Pitäjän oma Eukko

Lieneekö sattumaa, että ajatus Ruokolahden oman naishahmon, edustushenkilön, nimeäminen naispuolisten vaikuttajien esikuvaksi ja symboliksi heräsi vuonna 1970, samana vuonna, jolloin Imatralle nimettiin ensimmäisen kerran oma naissymboli – Imatran Inkeri. Olipa miten tahansa, ensimmäinen Ruokolahden Eukko nimettiin vuonna 1973. Kunnianimi on aina kaksivuotinen. Ensimmäiset valinnat tehtiin kansanäänestyksellä, järjestäjänä toimivat Ruokolahden Martat, kunnes tällainen vaali osoittautui hankalaksi ja niinpä perustettiin toimikunta, johon kuuluivat Martat, Ruokolahden kunnan ja Ruokolahti-Seuran edustajat. Vuonna 2017 päävastuu valinnasta on ollut Ruokolahti-Seuralla.

Ruokolahden Eukolle luovutetaan julistamisseremoniassa Seija Sikiön suunnittelemat Kalevala Korun valmistamat käädyt. Luopuessaan tehtävästään Eukko saa rintakorun, jossa on teksti ”Ruokolahden Eukko”. Alussa oli suunnitteilla, että Eukolle valittaisiin edustusasuksi oma erityinen kansanomainen pukuparsi, ja sellaista käytettiinkin ensimmäisinä vuosina, mutta sittemmin tästä on luovuttu ja Eukko voi käyttää haluamaansa kansallispukua edustusasunaan.

Eukot toimivat

Ruokolahden Eukot eivät ole muodostaneet varsinaista järjestäytynyttä yhteisöä, yhdistystä, vaan toimivat kulloisenkin vetäjänsä muodostamissa ryhmissä järjestämässä erilaisia tapahtumia, tilaisuuksia, liikuntatapahtumia hyväntekevyystilaisuuksia, matkoja. Erityisesti vuodesta 1994 järjestettyjen Ellinpäivien toteuttaminen on Eukkojen vastuulla. Eukot julkaisevat myös (kotiseutu)kirjallisuutta ja esiintyvät taitojensa mukaan erilaisissa tilaisuuksissa.

Tavallisiako Eukkoja

Kun katsoo Eukoksi valittujen naisten meriittejä, voidaan todeta heidän edustavan laajalti kaikkia yhteiskunnallisia tahoja. Pääkriteerinä valinnalle on alusta alkaen ollut, että valittava on ”luotettava, hyvämaineinen ja elämäntyönsä Ruokolahdella tehnyt joko työnään tai vapaa-ajan toiminnassa”.

Eivät Eukot aivan tavallisia ole, suuri osa heistä on kunnostautunut järjestötyössä tai toiminut ammatissaan yleisönpalveluksessa niin kunnanvirastossa, seurakunnassa, yhteiskunnan muilla sektoreilla tai ansioitunut emäntänä omilla kotitiloillaan. Joku on tehnyt taidetta, joku aktivoinut muuten kulttuurielämää, jollain on sosiaalista meriittiä – kaiken kaikkiaan määritelmän mukaisesti esikuvallisia naisia, kasvattajia ja kansalaisia.

Teoksen rakenne

Mielenkiintoista tässä teoksessa, jonka kannessa esitellään Eukkojen tunnusriipus, on se, että sen varsinainen informaatioteksti Ruokolahden Eukko -tradition synnystä ja Eukkojen toiminnasta on ikään kuin jätetty toissijaiseksi. Teos nimittäin alkaa kronologisena Eukkojen esittelynä. Pidän tätä lukijan kannalta hieman ongelmallisena, koska näin ei juuri kirjan avannut ja sisällysluetteloon tutustumaton pääse heti kärryille, mistä itse asiassa oikein on kysymys (muista siis aina katsoa sisällysluetteloa ennen syventymistä kirjaan). Henkilöesittelyt sisältävät lyhyen tiivistelmän kunkin Eukon valintakriteereistä ja sen jälkeen hänen omakohtainen kokemuskertomuksensa Eukkovuosistaan. Tuonilmaisiin menneistä on luettavana muistokirjoitustekstejä.

Lopuksi

Huolimatta edellä mainitusta, kirja on mielenkiintoinen esitys kulttuurisesta perinteestä, joka on jatkunut jo vuosikymmeniä. Samalla se on osoitus siitä, että usein niin maskuliinisessa maailmassamme naisille voidaan, saa ja tulee antaa heille kuuluva kunnia ja arvostus yhteisöllisen toiminnan aktiivisesta eteenpäin viemisestä ja osallistumisesta maailmanjärjestyksen ylläpitoon niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin.

Lassi Saressalo