Maan nälkä
Nivalan valtaus
Vähäsöyrinki, Kaija: Maan nälkä. Etelä-Pohjanmaalta Nivalaan. Nivala-Seura 2025. 528 s.
Talonpoika janoaa aina maata. Jos sitä ei ole kotiseudulla saatavissa, sitä etsitään muualta. Muistammehan jo 1300-luvulla alkaneen savolaisekspansion, jolloin kaskitalonpojat levittäytyivät ydinaleiltaan keskiseen Suomeen, Pohjois-Hämeeseen, ja Etelä-Pohjanmaalle. Samaa ilmiötä edustivat Keski-Ruotsiin ja Norjan itäisiin metsiin suunnanneet Kustaa Vaasan kutsumat metsäsuomalaiset.
Kun Ruotsin suurvalta-aika alkoi ja Ruotsi valtasi nykyisen Inkerinmaan, siirtyi ja siirrettiin siellä asunut ortodoksinen karjalaisväestö Tverin alueelle ja alue tyhjeni. Sinne siirtyivät Äyräpään ja Savonlinnan kihlakunnista äyrämöisiä ja savakoita, jotka muodostivat nykyisin tunnettavan inkerinsuomalaisen asujaimiston.
Kun Kaarle XI avasi Lapinmaan rajan vuonna 1673 ja salli uudisasukkaiden asettua metsäsaamelaisten lapinkylien alueelle, alkoi Suomen Lappi ja Ruotsin Norrbotten täyttyä suomalaisista talonpojista ja metsäsaamelaiskulttuuri alkoi muuttua talonpoikaiseksi.
1700-luvulla alkoi myös pohjoisesta Suomesta muuttoliike Ruijaan, aluksi läntiseen Ruijaan uudisasutuksena, sittemmin kala- ja kaivosteollisuuden piiriin Itä-Ruijaan lähinnä Varangin alueelle, jossa olevat rannikon norjalaiskylät alkoivat tyhjetä amerikansiirtolaisuuden vuoksi. Näin syntyi Varangille lukuisia selkeitä suomalaiskyliä.
Tässä vain muutama esimerkki valtakunnan sisäisistä muuttoliikkeistä. 1800-luvun loppupuolella alkoi vielä voimakkaasti talonpoikaisesta Suomestakin muuttoliike Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Kaikkiaan uutta elämää etsimään lähti noin 360 000 henkilöä vuosien 1870 ja 1929 välisenä aikana, näistä Vaasan läänistä liki 160 000 ihmistä. Lähtijät olivat talonpoikaisia, ensin lähti mies, sittemmin perhe seurasi perässä, perimysjärjestyksessä tilattomaksi jääneet nuoret miehet ja naiset lähtivät myös matkaan.
Harva näistä – ehkä, joka viides – palasi takaisin, mutta palaajat hankkivat itselleen useinkin maatilan ”ameriikantaaloillaan”. Siirtolaisuuden myötä tilat alkoivat tyhjetä, ja niitä oli edullisesti kaupan myös Nivalassa, josta Amerikan raitille suuntasi matkansa suurina siirtolaisvuosina kaikkiaan 1686 henkilöä.
Nivalaan siirtyi Etelä-Pohjanmaan pitäjistä vastaavasti 1620 henkilöä, yhteensä 260 perhettä. Muuttajat olivat lähinnä talollisia ja heidän poikiaan ja tyttäriään, mutta myös torppareita, piikoja ja renkejä sekä maakäsityöläisiä.
Miksi Nivalaan
Tietenkin ensiksikin siksi, että tiloja ja maata oli kaupan. Amerikansiirtolaisuus tyhjensi tiloja ja niiden sekä maan hankkiminen oli verraten edullista, jopa halpaa. Toinen keskeinen syy oli, että Nivalan seudut tunnettiin entisestään alueena, jossa oli runsaasti luonnonniittyjä ja suota, jotka soveltuivat raivattaviksi kohtuullisella vaivalla.
Edelleen oli tiedossa, että Kalajokilaakson kortesoilla oli savimaata lähes maan pinnassa, mikä mahdollistui peltojen parantamisen niitä saveamalla. Etelä-Pohjanmaallahan ei ollut juurikaan enää mahdollisuutta raivata uutta tuottavaa maatalousmaata, ja näin Nivalan seutu antoi mahdollisuuden kasvattaa tilakokoja entiseen verrattuna.
Nivalan peltoalue yli kaksinkertaistui parissa kymmenessä vuodessa vuosisadan vaihteen tienoilla. Myös nuoret seurasivat toisiaan ja perustivat perheitä. Myös uskonnollisuus, herännäisyys, yhdisti Nivalan seutuja ja eteläpohjalaisia.
Uutta tekniikkaa
Maassamuuttajat toivat mukanaan uutta maataloustekniikkaa, he tunsivat kehittyneen suonviljelyksen eli kydöttämisen ja peltojen saveamisen ja mikä erityistä, myös heinänviljelyn. Kylvöheinästä tulikin pian nivalalaisten rahasampo: pitäjä tuotti jopa kolmanneksen koko maan heinänsiemenestä.
Myös jokien perkaaminen ja soiden ojitus lisäsivät peltoalaa. Tulijat toivat mukanaan myös entistä modernimman maataloustekniikan, hankoaurat vaihtuivat kyntö- ja kääntöauroiksi ja puukkopiikkiäkeet rullakarheiksi. Maatalous koneellistui myös nopeasti. Näin muuton vaikutus Nivalaan oli todella merkittävä maatalouden tehostumisen ja yleisen elintason nousun kannalta.
Matrikkeli
Tämän kohtalaisen tiiviin, mutta valaisevan johdantolukujen sarjan jälkeen teos siirtyy käsittelemään itse muuttajia. Kaija Vähäsöyrinki on tehnyt suurtyön kootessaan arkistojen, kotidokumenttien ja haastattelujen avulla erinomaisen monipuoliset kertomukset sukujen, perheiden ja yksittäisten ihmisten kohtaloista ja heihin liittyvistä tarinoista.
Samalla on koottu valtava määrä sukututkimustietoa tähän yli 400-sivuiseen matrikkeliin, josta varmaan jokainen nivalalainen maassamuuttajajälkeläinen itsensä ja omaisensa löytää.
Kyse ei ole yksinomaan sukututkimuksellisesta dokumentoinnista vaan elävästä muistelukerronnasta erilaisine sattumuksineen ja tapahtumineen. Ulkopuoliselle juuri nämä tarinaosuudet ovat mielenkiintoista luettavaa, sukulaisluettelot sen sijaan ovat paikallisille luonnollisesti helpommin avautuvia ja tärkeitä.
Löytämistä helpottaa laaja henkilöhakemisto. Matrikkelia täydentää vielä erillinen liite Nivalaan muuttaneista, se on ryhmitelty lähtöpitäjittäin ja tiedot on saatu arkistoista.
Lopuksi
Kuvamateriaali teokseen on koottu Nivala-Seuran kotiseutuarkistosta ja perhealbumeista. Koska nämä ovat käytännössä saman asian kaksi puolta, on oletettavaa, että kuvien oikeudenomistajia ovat kotiseutuarkisto ja ne perheet, joiden kohdalle kuvamateriaali on teoksessa taitettu. Teoksen painopaperi on hieman latistanut vanhojen kuvien ilmettä. Jarmo Pylkkösen taitto rakentuu kaksipalstaisille sivuille, on rauhallinen, mutta yllätyksetön.
Kaiken kaikkiaan Nivala-Seuran tuottama teos on oiva osoitus siitä, mitä kotiseutututkimus parhaimmillaan on. Sen merkitys yleisenä dokumenttina on huomattava, ja luonnollisesti se on nykyisin elävien maahanmuuttajasukujen perillisten kannalta erinomaisen merkittävä oman taustan tuntemisen lähde.
Lassi Saressalo
Saatavuus/ tiedustelut:
Suomalainen kirjakauppa
www.suomalainen.com