Tervetuloa kylään
Kartanon mailta Kumpulaksi
Vilhunen, Airi: Tervetuloa kylään. Kumpula 100 vuotta. Kumpula-seura 2024. 251 s.
Ensiksikin kiitos Kumpulan historian aikajanasta. Se alkaa vuodesta 1461, jolloin aikakirjoissa on vanhin maininta Gumtäktin kylästä ja jatkuu vuoteen 1481, jolloin mainitaan ensimmäisen kerran Kumpulan kartano. Vuonna 1569 Kumpulan kylän verotusoikeus siirtyi Helsingin kaupungille, ja vuonna 1893 Helsingin kaupunki osti Gumtäktin kartanon ja sen maat.
Vuonna 1906 maa-alueet liitettiin Helsingin kaupunkiin. Vuonna 1925 hyväksyttiin Kumtähden kaavaluonnos ja siitä lasketaan alkaneen Kumpulan historia yhtenä Helsingin kaupunginosana. Nimi Kumpula otettiin käyttöön vuonna 1927.
Muistettakoon, että vuonna 1848 Gumtäktin kartanon rantaniityllä, nykyisellä Kumtähden kentällä esitettiin ylioppilaiden Floran päivän juhlassa ensimmäisen kerran Maamme-laulu.
Tässä muutama poiminta Kumpulan historiasta, jota voidaan seurata eri tapahtumien kautta aina tähän vuoteen, jolloin Kumpula täyttää sata vuotta. Väliin mahtuu kaikenlaista. Välittömästi sotien jälkeen Helsingin suuren asuntopulan tähden Toukolaan – siis osaan nykyistä Kumpulaa – rakennettiin väliaikaiseen asumiseen tarkoitetut parakkitalot.
Tämä väliaikaisuus jatkui aina vuoteen 1977, jolloin asuinkelvottomat rakennukset vihdoin purettiin uudistuvan kaupunkirakentamisen tieltä. Toukolanmäen pikatalot tulivat tarpeeseen, mutta vuosien myötä ne antoivat oman leimansa Kumpulan sosiaaliseen ilmeeseen ja arkielämään.
1980-luvulla Kumpulan ilme uudistui, rakennettiin uusia, nykyaikaisia asuintaloja, synnytettiin Kumpulan yliopistokampuksen ensimmäiset rakennukset. Mutta samalla pyrittiin suojelemaan Kumpulaan 1920- ja 1930-luvuilla rakennettua pientaloaluetta ja vuonna 1996 tämä kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi noteerattu Puu-Kumpula saikin suojelukaavan. Tätä ennen, vuonna 1981 oli perustettu Kumpula-seura ajamaan asukkaiden etuja.
Kumpulan satavuotiskertomus on taiten toimitettu. Siinä pääsevät ääneen niin monipuoliset kirjoittamisen ammattilaiset kuin tekstien sisällä myös tavalliset kumpulalaiset – ihmiset, jotka tekevät Kumpulasta kumpulalaisten kotiseudun. Haluan nostaa esiin vain muutaman laadukkaista ja mielenkiintoisista teksteistä, joista kumpulalaisuuden nykyilme nousee.
Ulla Neuvonen tarkastelee tätä Helsingin XXIV kaupunginosan syntyä, Airi Vilhunen puolestaan muun muassa elämää ennen sotia ja sodan aikana. Hän on myös koonnut omiksi jutuikseen vanhojen kumpulalaisten muistoja vuosien varrelta samoin kuin on laatinut selkeän esityksen punaisesta Kumpulasta, joka kaupunkikehityksen myötä on voimakkaasti muuttanut väriään sinisävyiseksi.
Tuuli Toivonen kuvaa Kumpulan yliopistokampuksen syntyä ja kehitystä ja Sirkkaliisa Jetsonen käy läpi alueen arkkitehtuurin eri kehityskaudet. Veikko Neuvonen muistaa retkeillä Kumpulan seudun luonnossa ja havainnoida niin kasvi- kuin eläinmaailmaa.
Erityisesti mieltäni lämmitti Salli Hakalan laaja ja hieno artikkeli Romanien Kumpula – 15 taloa ja kymmeniä perheitä, joka tarjoaa kuvan kiertävien romanien asettumisesta vakituisesti asumaan muun väestön joukkoon, toki omaan osakaupunginosaansa. Romanistereotypiat ja vähemmistökulttuurin sisin kohtaavat tässä tarinassa.
Luonnollista on, että Kumpula-seuran synty ja toiminta asukkaiden edunvalvojana ja yhteisöllisyyden nostajana tulee kirjattua. Ulla Agopov kertaa seuran toiminnan kärkihankkeita ja Sari Väntänen kertoilee kumpulalaisia yhteen vetäviä Kyläjuhlia ja Kylätilaa – yhteistä kokoontumispaikkaa.
Kirjan ulkoasun ja grafiikan suunnitellut Maria Appelberg on onnistunut työssään ja merkille on pantava kirjan toimittajan Airi Vilhusen taito koota päälukujen sisään riittävästi kainalotekstejä leipäteksiä elävöittämään ja tarkentamaan. Nämä Appelberg on erottanut taustavärillä omiksi tietoiskuikseen.
Kirjassa ei ole nootitusta – eikä tarvitsekaan – vaan kunkin artikkelin lähdeaineisto on koottu loppusivuille avuksi niille, jotka joko haluavat tarkistaa tarjotun tiedon tai hakea lisäinformaatiota kunkin artikkelin tarjoaman informaation lisäksi. Myös kuvadokumentointi on asiallisesti hoidettu.
Mutta. Ainakin tällainen ulkopuolinen lukija, joka kylläkin kävi Helsingin olympialaisten aikoina valmistuneessa Kumpulan maauimalassa 1960-luvun alussa, olisi kaivannut karttaa, jossa olisivat esiintyneet keskeiset tämän satavuotistarinan paikat. Sivun 143 ylimalkainen aluekartta ei tuskaa helpottanut. Onneksi hakukonetta käyttäen puute jollain tavalla korjaantui.
Lassi Saressalo