Kalevi – kotiseudut ja elämä; koulu, kulttuuri ja kuorot
Erään kulttuu
ripersoonan tarina
Isojoki, Veli-Matti: Kalevi – kotiseudut ja elämä; koulu, kulttuuri ja kuorot. Omakustanne. Jyväskylä 2025. 68 s.
Veli-Matti Isojoki tapasi monikulttuurisuusmies Kalevi Hakasalon (1930–2024) tämän muuttaessa pitkäaikaiselta kotiseudultaan Multialta Jyväskylään vuonna 2008. Tuolloin Hakasalon näkökyky oli jo vaikeasti heikentynyt, ja Isojoesta tulikin monivuotinen ulkoilu- ja keskustelukumppani tuolle monia elämänvaiheita kokeneelle musiikki- ja kotiseutumiehelle.
Vaikka Hakasalon elämänvaiheet keskittyvätkin Multialle, jossa hän toimi opettajana, oli hänen maailmankuvansa huomattavasti laajempi. Jo lapsuusvaiheessa Hakasalo joutui kokemaan lähes vuoden mittaisen evakkotaipaleen, kun silloin Ranualla asunut perhe siirrettiin rajan yli Ruotsiin turvaan aluillaan olevasta sotatilavaiheesta Suomen ja Saksan välillä. Tuo aika jäi teini-ikää lähenevän pojan mieleen epävarmuuden ja vieraissa oloissa elämisen aikana.
Lieneekö tässä yksi syy siihen, että parhaassa miehuusiässä Hakasalo osallistui luovasti Multia-seuran toimintaan, ideoiden eri kotiseututyön muotoja ja olipa hän yksi ensimmäisistä, joka kiinnostui laajemmin kulttuuriympäristön kokonaisuudesta – ihmisen asumisesta luonnon helmassa ja ihmisen vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen.
Musiikkimies
Mutta Kalevi Hakasalo oli ennen kaikkea musiikkimies. Hänen vanhempansa olivat opettajapariskunta Ranualla – kulttuuripersoonia, kuten niin moni muukin sodanjälkeinen opettajan uran valinnut. Kotona Kalevi oppi arvostamaan kulttuuria, erityisesti musiikkia. Valmistuttuaan opettajaksi hän sai isältään lahjaksi pianon, joka seurasi Kalevia läpi koko elämän – se oli hänen pääsoittimensa. Musiikin nousu osaksi isänmaallislestadiolaista kotikulttuuria oli tuolloin erikoista, mutta Kalevi selvisi tästäkin dilemmasta haavoitta.
Hän oli myös luomassa multialaisen musiikkikulttuurin runkoa opettajana ja vaikuttajana, perusti Multialle Musiikkikerhon, josta kehkeytyi ajan myötä suurta suosiota nauttinut Musiikkiyhdistys, jonka instrumenttivalikoima oli laaja. Kansallisestikin merkittävät Multian musiikkileirit kokosivat yhteen niin opettajia kuin oppilaitakin ympäri Suomenmaata. Hakasalo oli myös innokas kuoromies ja oli mukana perustamassa Multialle kuoroja, Jyväskylän Studiokuoron ja mm. Klemetti-opiston Kamarikuoron, ja osallistui laajalti valtakunnalliseen kuorotoimintaan. Oikeastaan ei oikein voida löytää keskisuomalaisesta kulttuurielämästä elementtejä, joissa Hakasalo ei olisi ollut mukana.
Kirjan lopussa on erillinen kuvaliite, joka antaa kasvot Kalevi Hakasalolle ja hänen läheisilleen. Lotta Naumasella ei ole ollut suuria ongelmia taittaa leipätekstiä ja sen sisään sijoitettuja lainauksia yhdeksi kokonaisuudeksi.
Isojoen teksti on lämmin kertomus kohteestaan ja samalla tiivis kooste suomalaista musiikkielämää sen eri tasoilla – kertomus innovaattorista ja isänmaallisesta miehestä, Kalevi Hakasalosta, joka jos kuka ansaitsee elämästään painetun kertomuksen. Sen meille tarjoaa Veli-Matti Isojoki.
Lassi Saressalo