Suomen Turku. Fiilistelykirja Turusta.
Silmä lepää Turussa
Leskinen, Kati (käsikirjoitus), Kaitanen, Teemu (taitto), Poikonen, Jaska; Keski-Oja, Esko ja useat muut valokuvaajat: Suomen Turku. Fiilistelykirja Turusta. Turkuseuran julkaisu nro 51, 2024. 192 s.
Kun parisen vuotta sitten olin lähdössä Bergeniin tapaamaan entisiä kollegoja ja ystäviä, etsin heille tuliaisiksi jotain Turkua koskevaa kuva- tai muuta teosta, joka kertoisi Suomen vanhimmasta, nykymodernista kaupungista kuvin ja erikielisin sanoin. Vaan eipä löytynyt.
Kirjakaupoissa oli kyllä Lappia ja saaristoa esitteleviä kirjoja sekä kaikenlaista muuta hienoa kuvateosta, mutta Turusta ei mitään. Kävin Turun kaupungin infotiskillä hakemassa edes turistiesitteitä kaupungista, mutta sain käteeni monisteen, jossa oli linkkejä internetiin. Kun sitten palasin Bergenistä mukanani oli hieno teos, Amundsen. Svein S. og Harris, Christopher: Bergen – du stolte by blant Fjelde (2017), joka esitteli Bergenin kaupunkia ja sen helmiä.
Seuraavana jouluna lähetin Bergeniin paremman puutteessa teoksen Juslenius, Daniel: Aboa vetus et nova vuodelta 1700. Onhan se häikäilemättömän subjektiivinen ja kritiikitön aikansa lapsi, ylistyslaulu Turusta, jonka Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi latinaksi, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi vuonna 2005. Kun ei tuoreempaa Turku-teosta ollut saatavilla.
Turkuseura asialle
Turkuseuran toimelias toiminnanjohtaja Kati Leskinen oli kiinnittänyt hänkin huomiota siihen, että kaupungista ei ole kunnollista teosta nykytutustujalle. Niin turkulaisille kuin muillekaan. Hän kokosi yhteen tiimin ja laittoi liikkeelle prosessin, joka sitten keväällä 2024 tuotti tulokseksi pitkästä aikaa Turkua esittelevän kuva- ja kertomusteoksen.
Pehmeäkantiseen, mutta kestävältä tuntuvaan teokseen on koottu esimerkkejä Turusta ja turkulaisuudesta. Aloitetaan vaikkapa piispiksestä, eli piispanmunkista, joka muualla tunnetaan berliininmunkkina. Turkulaisen tuntee siitä, että hän konditoriaan mennessä pyytää: ”An mul siit sit viis piispist”. Syksyllä paikallinen Citymarket muutti kaikkiin Fazerin leipomon tuhansiin berliininmunkkilaatikoihin berliinin tilalle sanan piispis.
Ja kauppa kävi! Tätä joku ehkä pitää sisäänlämpiävänä huumorina – ja sitähän se kieltämättä onkin. Samaa sisäistä meikäläistä turkulaisuutta edustaa häpeilemättömän positiivisen itsetyytyväinen Fiilistelykirja Turusta.
Teos kertaa kuvin ja sanoin tunnetut turkulaisuussymbolit, mutta löytää myös paljon sellaista, mikä ei ole yleisesti välttämättä tunnettua.
Nyt ei tehdäkään pakollista kuviota Turun linnasta Aurajokea ylöspäin Tuomiokirkolle vaan pistäydytään maistelemaan, haistelemaan ja silmää lepuuttelemaan vaikkapa uimarannoilla, Brinkkalan joulurauhaparvekkeella yhtä hyvin kuin Kauppahallissa, tai katsomassa Posankka-veistosta, josta on tullut eräänlainen turkulaisuuden symboli, vaikka onkin syntynyt Uudessakaupungissa Alvar Gullichsenin ideasta. Se onkin luokiteltu maailmalla 15 kuuluisimman kaupunkisymbolin joukkoon. Samaan joukkoon, jossa on mm. New Yorkin Vapaudenpatsas!
1950-luvun elämään tutustutetaan Kuralan Kylämäellä ja tämän päivän vapaa-aikaan Ruissalon telakalla ja ravintoloissa Aurajoen rannalla. Ajellaan Förillä poikki Aurajoen ja noustaan Funikulaarilla Kakolanmäelle. Välillä opiskellaan turun kieltä ja mietiskellään, mitä meidän kaikkien Manu aikoinaan lausahteli.
Puutalojen Turku muuttuu komeaksi jugendiksi ja Euroopan kulttuuripääkaupunkivuonna pari hyvinvoivaa lahjoittajaa toimitti kaupungille 222 kirsikkapuun tainta, jotka nyt keväällä hanamin, eli kirsikkapuiden kukinta-aikana, koristavat kaupunkia muutaman päivän. Ruisrock, teatterimaailma, Kauppatori ja yliopistomaailma tarjotaan kuvin ja sanoin.
Teokseen sijoitetut kustantajien teksti- ja kuvamainokset eivät välttämättä kiinnitä ulkopuolisen huomiota, ne selviävät kustantajan taloudellisiksi tukijoiksi jo alkusivulla, joten varsinaisesta piilomainonnasta ei ole kysymys.
Lopuksi
Vähän kaikkea harkitusti valiten. Perinteisten kaupunkikuvakirjojen kaanon on tietoisesti murrettu ja liikkeelle on lähdetty häpeilemättömän itsevarmasti ja turkulaisittain vaatimattomasti. Kuvitusta voi sanoa vähintäänkin loisteliaaksi ja Teemu Kaitasen taitto luo tekstin ja kuvien välille oikeaa jännitettä, mutta samalla hyvää keskustelua. Keskustelua, jota kirjassa käydään suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Tämä on meidän Turku, mutta kyllä tänne muutkin saavat tulla.
Lassi Saressalo