Legendaarinen Lallis

Elämänvirrassa mukana

Laine, Pentti (toim.); Nykänen, Liisa; Putko, Tarja; Reunanen Tiina ja Vahteristo, Samuli (kirjoittajat): Legendaarinen Lallis. Köyliist 18. Köyliö-seura 2023. 200 s.

Vuonna 2000 perustetun Köyliö-seuran julkaisutoiminta on ollut kiitettävän aktiivista. Nyt käsillä on jo kahdeksastoista teos, joka kertoo taas tarinan, josta Köyliössä ollaan ylpeitä ja josta halutaan kertoa muillekin. Aiemmat julkaisut ovat kuvanneet köyliöläistä tarinaperinnettä, paikallista murteista puheenpartta, sotavuosien muisteluita, amerikansiirtolaisuutta, kulttuuriympäristöä, ruokaperinnettä, uskomusperinnettä ja vaikka mitä.

Nyt on tartuttu teemaan, joka ei ole pelkästään köyliöläistä vaan lounaissuomalaista omanlaatuistaan kansanperinnettä

Ollaan asian ytimessä. Kerrotaan tarinoita siitä, missä nuoret ja aikojen myötä myös aikuisemmat tapaavat toisiaan. Missä tullaan kuulemaan tanssimusiikkia ja sen esittäjiä ja ennen kaikkea tanssimaan. Missä kotimaiset ja vähän kansainvälisetkin tähdet esiintyvät sata- ja tuhatpäiselle tanssikansalle. Ja ennen kaikkea, missä tanssitaan, tanssitaan, tanssitaan.

Lallintalo

Lallintaloa voisi luonnehtia huvikeskukseksi, joka on elänyt aikojen mukana. Alun perin suojeluskunnan ja Lotta-Svärd -yhdistyksen käyttöön vuonna 1928 rakennettu perusrakennus on vuosien mittaan saanut kokea monta kohtaloa. Sodan jälkeen talo jouduttiin rauhansopimuksen takia myymään ja parin vaiheen jälkeen sen omistajaksi tuli Maataloustuottajien Köyliön yhdistys. Nykyisin sitä ylläpitävät maataloustuottajien lisäksi urheiluseura Köyliön Lallit ja paikallinen VPK. Yhtenä toiminnan järjestäjänä on ollut myös paikallinen Lions Club. Kaiken kaikkiaan Lallintalo on esimerkki siitä, miten kansalaisjärjestöillä on ollut keskeinen merkitys suomalaisen viihdetoiminnan historiassa.

Historiansa aikana Lallintalo on elänyt monta muutosta. Pienestä seurantalosta kasvoi 1960-luvulta lähtien varsinainen viihdekeskus, joka eli myös fyysisesti ajan  mukana. Tanssitila laajeni, esiintymistilat ajanmukaistuivat ja usein paljon parjatut soittajien takatilat on saatettu asianmukaiseen kuntoon.

Ketkä ja miksi

Lallintalon käyttäjiä löytyy lähes kaikista lounaissuomalaisista pitäjistä ja viime vuosituhannen virtausten myötä myös laajemmaltakin alueelta. Kun paikalliset tanssit laajenivat viihdealan laajentumisen myötä ja kun viihdeala alkoi markkinoida tähtiesiintyjä, joka olivat ”levylaulajia” ja ”teeveestä tuttuja”, alkoi myös tanssilavakulttuuri muuttua. Esiin nousseita tähtiä seurasivat ihailijat, jotka jaksoivat kulkea ympäri maata idoleittensa perässä. Mutta tokihan viihdekansa oli pääsääntöisesti lähikuntien tai ainakin -maakuntien alueelta.

Kirja tarjoaa laajan ja mielenkiintoisen katsauksen suomalaisen viihdeteollisuuden historiaan. Kun sen sivuja selaa, tapaa käytännössä kaikki viime vuosisadan puolivälin jälkeiset viihdetaiteilijat ja orkesterit, bändit, joille Lallintalo on ollut suotuisa ja haluttu esiintymispaikka. Ketään en tässä nosta esiin, mutta kaikki muistan. Samalla Lallintalon toiminnan omistajat ja ylläpitäjät tekivät tulosta, jolla on rahoitettu monia hyviä asioita köyliöläisten parhaaksi, katuvalot, jääkiekkokaukalo, vapa-ajan toimintaa ja seurojen kaikenpuolista tukemista. Tokihan toiminnan tuloilla on rahoitettu laajoja remontteja ja uudistuksia myös itse viihdekeskuksessa.

Entä nyt

Tälle vuosituhannelle tultaessa alkoi suomalainen tanssilavakulttuuri hiljetä ja tähtiesiintyjät siirtyivät yhä useammin eri festivaalileille ja suurille areenoille esiintymään. Näin myös kävi Lallintalon osalta. 1990-luvulla toiminta hiljeni ja vuonna 2001 ilmoitettiin, että ”Rokki ei enää soi Lallintalolla”. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lallis tarjoa edelleenkin – ei säännöllisiä tanssi-iltoja – vaan tähtikonsertteja, mutta samalla se toimii vaikkapa häätilana ja muunlaisena vuokrattavana talona. Elää siis ajassaan. Kuten niin moni muukin aikansa loiston kokenut seurantalo.

Lallintalon historiasta on aiemmin julkaistu MTK:n Köyliön tuottamana teokset Köyliön Lallintalo (Olavi Linturi 1995) ja Talonpoikaista sisua Lallin mailla (Marjaana Perttula 2020).

Nyt ilmestynyt Legendaarinen Lallis on oiva teos, joka ainakin tällaiselle suurten ikäluokkien kasvatille – joka kyllä ei ole tanssilavoilla käynytkään – antaa katsauksen suomalaisen tanssilavakulttuurin ja tanssipaikan historiaan ja sen muuttumiseen aikaansa seuraavaksi viihdeteollisuuskeskukseksi, jonka tulevaisuus on vielä auki.

Kirjan tekstit ovat aika lailla muisteloita niin ”tähtien kanssa” elämisestä kuin siitä, miten tanssilavakulttuuri toimi 1900-luvulla ja myös siitä, miten koko homma pyöri, kuka teki kenen edestä ja mitä. Simo Nummen taittoa ei missään mielessä voi moittia, päinvastoin.

Toivottavasti Lalliskaan ei enää kohtaa koronaa tai muuta vastaavaa vaan löytää itselleen yhä uusia asiakkaita ajassa mukana elämällä.

Lassi Saressalo