Kohtalona Ruotsinsalmi

Edesmennyt Ruotsinsalmi

Lempiäinen, Vilma; Aartomaa, Johanna; Laitala, Maarit; Tirkkonen, Erik (toim.): Kohtalona Ruotsinsalmi: tutkimuksia pintaa syvemmältä. Kymenlaakson museo, Suomen kansallismuseo 2023. 307 s.

Ruotsi menetti isossavihassa ja sen jälkeen pikkuvihassa kaakkoisen Suomen Venäjälle käytännössä Kymijoelta Saimaalle ja aina Laatokan luoteispuolelle. Venäjä alkoi varustaa uutta läntistä rajaansa vuosisadan lopulla, 1790-luvulla. Syntyi linnoitusketju, jonka pohjoisin piste oli Olavinlinna, selustassa Lappeenrannan, Haminan ja Viipurin vanhat linnoitukset ja uusina rajan pintaan rakennetut Kärnäkosken, Järvitaipaleen, Utin, Liikkalan ja Kyminlinnan linnoitukset. Näillä turvattiin maaraja.

Ruotsin kuningas Kustaa III haastoi serkkunsa Venäjän keisarinnan Katariina II:n Suuren tavoitteenaan saada edellisissä sodissa menetetyt alueet takaisin ja paljon muuta päälle. Tätä sotaa käytiin vuosina 1988–1790 niin maalla kuin merelläkin ja yksi sen vaiheista olivat kaksi Ruotsinsalmen meritaistelua, joista ensimmäisen voitti Venäjä ja jälkimmäisen, heinäkuussa 1890 tapahtuneen mittelyn Ruotsi. Tästä jälkimmäisestä käsite Ruotsinsalmi on painunut suomalaisten mieliin.

Ruotsinsalmen synty ja tuho

Venäläiset huomasivat, että heidän uusi pääkaupunkinsa, Pietari Suuren vuonna 1703 perustama St Petersburg oli uhattuna. Uhattuna nimenomaan mereltä, eikä kaupungin edustalle rakennettu Reposaaren Krondstadtin linnoitus ollut riittävä turva. Ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta nykyisen Kotkan kaupungin paikalle niin, että Kyminlinnan maalinnoitus ja Kotkansaaren ja sen lähisaarien merilinnoitukset muodostaisivat voimatekijän, Venäjän suurimman sotilastukikohdan.

Rakennustyöt alkoivat vuonna heti Kustaa III sodan päätyttyä Värälän rauhaan vuonna 1790. Alkoi syntyä kokonainen Ruotsinsalmen kaupunki, jossa parhaimmillaan oli asukkaita jopa 10 000. Saarelle nousi vuosina 1789–1801myös varuskunnan Pyhän Nikolaoksen kirkko, ainut rakennus, joka tuosta linnoituskaupungista on jäljellä. Kaupunki oli kulttuurisesti monimuotoinen. Tuohon aikaan Venäjän armeijassa palveli runsaasti eurooppalaisia ammattisotilaita, upseerit toivat mukanaan perheensä ja sosiaalinen elämä oli vilkasta. Sitä korostivat myös kansanväliset ja venäläiset kauppiassuvut, jotka asettuivat nousevaan kaupunkiin.

Kun Venäjä sitten valtasi koko Suomen vuosien 1808–1809 sodassa ja raja siirtyi Itämerelle, kävi Ruotsinsalmen linnoitus tarpeettomaksi. Tallinnan ja Viaporin linnoitukset turvasivat Venäjän laivaston pääsyn Itämerelle ja vieraiden sotalaivojen pääsyn Suomenlahdelle. Ruotsinsalmen linnoitukset alkoivat rappeutua ja keisari Nikolai I antoi vuonna 1826 käskyn varuskunnan lopettamisesta.

Alue tyhjeni, ja sinne asettuneet siviilit mm. kauppiassuvut Sinebrychoff ja Kiseleff siirtyivät Suomen uuteen pääkaupunkiin, Helsinkiin. Ainoastaan yksi linnoitus, Fort Slavan täyspyöreä tykkiasema jäi jäljelle. Senkin ja muut merilinnoitusten jäänteet englantilaislaivasto räjäytti taivaan tuuliin Krimin sodan aikana vuonna 1855, samalla kun polttivat loput Ruotsinsalmen kaupungin rakennukset. Nykyinen Kotkan kaupunki alkoi syntyä Kymijoen suistoon ja Kotkansaarelle puunjalostus- ja satamakaupungiksi 1870-luvulla.

Näyttely ja oheisteos

Tästä kokonaisuudesta kertoo vuonna 2020 avattu museonäyttely, jonka nimi on Kohtalona Ruotsisalmi. Tätä samaa tarinaa laajentaa kirjan toimittaja-kirjoittajien ja 15 muun asiantuntijan tuottama samanniminen teos. Kirja tarjoaa samalla maistiaisia meriarkeologiasta, ovathan Ruotsinsalmen vedet meriarkeologien ehtymätön aarrearkku. Luonnollisesti merilinnoituksen sotilastaustaa, elämää niin merilinnoituksessa kuin Kyminlinnan maalinnoituksesta kuvataan monellakin tasolla.

Itse sotatapahtumia, pääasiassa Ruotsinsalmen toista meritaistelua, elämää niin linnoituksessa kuin sotalaivastossakin, valotetaan asiantuntevilla artikkeleilla. Linnoituksen rakentamista seurataan kohde kohteelta ja samalla luodaan katsauksia niin sotilaisiin kuin siviiliväestöönkin henkilötasolla. Näin aukeaa lukijalle ja kirjaa katseleville maailma, joka täydentää itse näyttelyn pakostakin tiivistä kerrontaa.

Kohtalona Ruotsinsalmi on kaunis teos. Näyttelystä otetut niin esine- kuin laajemmatkin kuvat tuovat tuon ajan katsojan eteen, Elina Simosen kamera on ollut toimiva! Kainaloartikkelit valottavat terminologiaa, niin laivatyyppejä kuin linnoitussanastoakin. Museoviraston kuvakokoelmat tarjoavat runsaasti katsottavaa, kartat ja piirrokset ja grafiikka tuovat lisätietoa elämästä – ja kuolemasta Ruotsinsalmessa.

KGM Turku/Henna Lehtinen on erinomaisesti onnistunut graafisen ilmeen luomisessa ja teoksen taitossa. Huomattava on myös Mirkka Kallion osuus kuvatoimittajana ja Anna Lanteen työ kustannustoimittajana. Turha kai mainitakaan, että viitteet ja lähteet on tehty asiantuntemuksella.

Ja onhan niin, että kun valtakunnallinen museolaitos panostaa merkittävän näyttelyn luomiseen, myös sen oheismateriaalin on oltava samaa luokkaa!

Lassi Saressalo