Elämää ja ihmisiä Halisissa

Vanhan ajan blokkaaja

Leinonen, Timo (toim.): Elämää ja ihmisiä Halisissa. Aulis Katajamäki kertoo. Aulis Katajamäen kirjoitukset KoroiSet-lehdessä vuosina 2008–2017 Timo Leinosen toimittamana. Kotiseutuyhdistys Halinen-Räntämäki ry 2023. 39 s.

Halinen on kaupunginosa Turussa Aurajoen rannoilla ja tunnetaan parhaiten Halistenkoskesta, jo keskiaikaisista vesimyllyistään. Halisten ukot on toinen turkulaisittain tunnettu käsite. Niillä tarkoitetaan jokakeväisiä jäälohkareita, jotka jäänlähdön aikaan lipuivat Aurajokea mereen. Halinen on kolmen kantatilan, Frantsin, Komosen ja Tätilän maille kasvanut kaupunginosa, jossa yhdistyvät vieläkin aktiivinen maatalous peltoineen ja vanhoine miljöineen ja nykypäivän kulttuurisesti monimuotoinen lähiöasuminen.

Aikansa blokkari

KoroiSet oli Halisten ja Räntämäen kaupunginosissa vuosina 2008–2017 neljä kertaa vuodessa ilmestynyt ilmaisjakelulehti. Tähän lehteen Katajamäeltä pyydettiin pakinanomaisia kirjoituksia. Hän päätti ottaa haasteen vastaan tavoitteenaan kuvata halislaista elämänmuotoa viime maailmansodan molemmin puolin. Hänen näkökulmansa kulttuuriympäristöönsä ja siinä asuviin ihmisiin on suurten ikäluokkien näkökulma. Aulis itse on syntynyt vuonna 1933 ja asunut Halisissa vuoteen 2001 saakka. Pakinoissa eletään lapsuuden ja nuoruuden elämää, käydään Aurajoella, kesäisin kalassa, talvisin luistelemassa ja hiihtämässä. Katsotaan ympärille ja nähdään vanhan perinteisen maalaismaiseman hiljalleen muuttuvan nykypäivän lähiöksi, jossa kuitenkin keväisin kylvetään, kesäisin seurataan viljan kasvua ja syksyisin korjataan sato. Maatalouden harjoittamista parin kilometrin päässä Turun Tuomiokirkosta ja liki Koroisten niemeä Aurajoen ja Vähäjoen harassa, Suomen ensimmäistä kirkollista keskusta.

Pakinat kuvaavat elämää, jossa Halisten pojat ja vähän tytötkin sekä persoonalliset vanhemman väestön eläjät kohtaavat. Katajamäki kirjoittelee aivan tavallisista tapahtumista ja tavallisista ja ei aivan tavallisistakin ihmisistä, mieleen painuvista menneiden aikojen tapahtumista elävästi, hyvällä ja terävällä kynällään. Tekstejä lukiessa hänen aikalaisensa saattaa palata omaan kotiseutuunsa ja verrata muistikuvia omiin muistikuviinsa.

Ulottuvuutta tarinoille antavat muutamat kuvaukset nuorten kanssa tehdyistä vaelluksista Lappiin ja muuallekin, joita kertoja on järjestänyt toimiessaan Evankeliumiyhdistyksen nuoriso-ohjaajana ja leirivastaavana. Kirjasen loppuun on koottu mielenkiintoisia muisteloita entisistä joulunviettotavoista ja pohdiskelua, entä jos joulua ei olisikaan. Katajamäen tyylin huipputarinana pidän Pakinaa joulusta, joka on koottu tuttujen joululaulujen tunnetuimmista sanoituksista. Tässä tiivistelmää joulupakinasta: ”Jouluaattoa nyt odotellaan. Arkihuolet on heitetty pois ja olisiko se taatto jo palannut kuusenhakumatkaltaan. Pirtin permanto on pesty ja äitikin laittanut kystä kyllä. Namuset on ripustettu ja tontut tullet jostain siltojen (lattioiden) alta. Silloin oli aina hanget korkeat nietokset, maassa oli hanki ja järvet jäässä.”

Ihan mukavaa luettavaa. Kunpa KoroiSet olisi ilmestynyt pitempäänkin, olisi saanut lukea tarinoita enemmänkin.

Lassi Saressalo