Ruukinkylästä puutalojen kauppalaksi

Muistojen kaupunki

Silván, Juhani: Ruukinkylästä puutalojen kauppalaksi. Nyhkälän kylän kehitystä Karkkilassa 1900-luvun alkupuolella. Karkkilan Kotiseutuyhdistys 2022. 170 s.

Juhani Silván on tuottelias eläkeläinen. Kädessäni on nide, joka kuvaa Karkkilan historiaa viime vuosisadan alkupuolelta. Se on yhdestoista teos, jonka Silván on eläkeläisvuosinaan tuottanut ja kaiketi kahdeksas, joissa hän tarjoaa lukijoilleen makupaloja Karkkilasta ja sen elämästä.

Tällä kertaa kertoja kulkee pitkin valittuja katuja Karkkilassa ja muistelee omaa elämäänsä ja samalla tuo lukijalle eteen ajanjakson, jolloin muun muassa työläisille alettiin rakentaa entisten kasarmien sijaan omakotitaloja. Ne olivat tyyppitaloja, joiden piirustukset haettiin Tanskasta ja Ruotsista ja sotien jälkeen myös omilta piirustuspöydiltä rintamamiestalojen nimisinä. Elettiin funktionalismin nousua, esikuvana saksalainen Bauhaus-arkkitehtuuri. Samalla kun Silván kuvaa itse rakennuskulttuuria, sijoittelee hän juohevasti tekstin sisään omia muistojaan kyseisillä alueilla ja kyseisissä asumiskulttuureissa.

Työläisten omakotiasumisesta tekijä laajentaa kuvaa kulkemalla Nyhkäläntietä ja katselemalla milloin Puhelinkeskuksen taloa, milloin taas Hellgrenin taloa, josta tuli sittemmin neuvola. Vaellus jatkuu uuteen osaan kauppalaa, tavataan kirkolliset rakennukset sekä Kievari ja Vanha kunnantalo. Edelleen Valtatien varrella on erityisiä henkilöiden ja perheiden nimisiä rakennuksia, joiden elämää Silván muistelee. Uuteen keskustaan nousevat Anttilan kauppiastalo, matkustajakodit, Apteekki, Poliisiasema ja Postitalo vain muutaman mainitakseni.

Uusi termi minulle oli osuuskauppafunkkis, mutta hieman muistia virkistäen asia selvisi. Kyse on Osuuskauppaliikkeen, siis SOK:n, hanke, jossa useampaan maan keskuksista rakennettiin kauppa-, hotelli- ja ravintolarakennuksien kombinaatioita. Arkkitehteinä olivat mm. Alvar Aalto, Erik Bryggman ja Hilding Ekelund. Myös Erkki Huttusen kädenjälki näkyy ympäri Suomea osuuskauppojen arkkitehtuurissa ja niiden valkoisissa linjoissa.

Loppuluvussa Silván siirtyy koulumaailmaan ja tässä hieman erillisessä luvussa kouluhistorian lisäksi tulevat mukaan kirjoittajan omat koulukokemukset.

Tällaisella päiväkävelyllä Karkkilassa oli hienoa olla mukana. Ehkäpä jonain päivänä itsekin lähden oikeasti katsastamaan Silvánin maisemia Karkkilaan.

Lassi Saressalo