Monenlaissi kaupoi Maskus

Myytiin ja osteltiin

Viranko, Anja; Kulmala, Marjukka; Gylén, Eeva-Riitta; Harjula, Janne; Suominen, Riitta: Monenlaissi kaupoi Maskus. Masku-Seura 2023. 224 s.

Vuonna 1859 antoi keisari Aleksanteri II asetuksen kaupasta ja kauppapaikoista maalla. Sen mukaan tietyin ehdoin sallittiin kauppojen pito maaseudulla paikoissa, joista oli vähintään viisi peninkulmaa lähimpään kaupunkiin tai kauppalaan.

Tämä asetus lopetti kaupanpitokiellon maaseudulla. Kielto oli alkuaan vuodelta 1621, jolloin asetettiin tullilaki, joka säänteli maaseudun ja kaupunkien välistä kauppaa. Täydellinen kaupanpito maaseudulla astui voimaan vuonna 1734 ja oli siis voimassa runsaat sata vuotta. Myöhemmissä asetuksissa annettuja ehtoja lievennettiin ja vuonna 1879 voimaan astunut elinkeinolaki vapautti maaseudun kauppatoiminnan kaikista rajoituksista.

Ensimmäiset kaupat syntyivät maaseudulle välittömästi tuon vuoden 1859 asetuksen myötä, ne olivat pieniä lähiympäristöä palvelevia puoteja tai niin sanottuja kamarikauppoja, joista ei juurikaan ole jäänyt tietoja, koska ne eivät olleet ilmoitusvelvollisia eivätkä maksaneet veroja.

Maskun kaupat ja kauppiaat

Maskun ensimmäiseksi maakauppiaaksi mainitaan Matti Wilhelm Suominen, joka oli avannut kauppansa ilmeisesti jo vuonna 1875. Toiseksi vanhin kauppa Maskussa lienee ollut kanttori Antero Reivosen sivutoimisesti pitämä sekatavarakauppa, jonka tiedetään toimineen vuodesta 1886. Seuraavina vuosina kauppoja alkoi ilmaantua eri puolelle pitäjää. Monet niistä olivat kovinkin lyhytaikaisia ja muun ansainnan ohella ylläpidettyjä.

Tästä alkaa käsillä olevat teoksen kertomussikermä, jossa kauppiaat, kauppiaiden jälkeläiset ja myös kaupassa asioineet muistelevat entisiä ja nykyisiäkin kauppaliikkeitä – pääsääntöisesti kyläkaupoiksi nykyisin kutsuttavia sekatavaraliikkeitä. Kirjan tekijäryhmä on haastatellut kaikkiaan 26 muistelijaa ja koonnut näistä haastatteluista kirjon muisteluja, jotka eräässä mielessä etenevät kronologisesti, mutta keskittyvät maalaiskauppojen kulta-aikaan ennen suurten osuusliikkeiden ja kauppaketjujen tuloa markkinoille. Puhutaan käytännössä sotien jälkeisistä ajoista, mutta vanhimmat muistitiedot ulottuvat peräti viime vuosisadan alkupuoliskolle.

Tarinoissa kerrotaan, millaista kaupankäynti entisaikaan oli. Kauppias piti esillä tavaraa, jota oletti ostajien tarvitsevan, elintarvikkeita, käyttötavaraa, tekstiilejä, polttoainetta, kaikkea mahdollista. Ja mitä ei juuri ollut tarjolla, sitä pyrittiin hankkimaan. Kaupankäynti oli eräässä mielessä huomattavasti henkilökohtaisempaa kuin nykyisin, kaupassa asiakasta palveltiin, ihmisten välillä käytiin keskusteluja, usein kauppa oli myös posti- ja tietotoimisto, jossa päivän asiat pantiin järjestykseen. Runsaimmillaan Maskussa oli peräti 15 kyläkauppaa.

Kirjan teko alkoi kaupan katoamisesta

Maskuseuralaiset havahtuivat, kun kylänraitin viereltä purettiin vanha Hopeanaulan kaupparakennus uuden Supermarketin tieltä. Alkoi syntyä ajatus koota yhteen muistoja vanhoista kyläkaupoista niin kauan kuin muistelijoita vielä oli. Syksyllä 2021 seura järjesti Kauppamuisteluillan, joka kokosi seurakuntasalin täyteen innokkaita muistelijoita.

Ryhdyttiin etsimään henkilöitä, joilla olisi omakohtaista kertomista entisistä kaupoista, ja saatiinkin yhteen 15 hengen joukko, jota haastateltiin perin pohjin keväällä 2022. Haastatteluja täydennettiin työn kuluessa uusilla kertojilla. Muistitietoa täydensivät luonnollisesti valokuvat ja samalla alettiin koota aineistoa Maskun museoon kauppanäyttelyä varten. Näyttely oli menestys, sen näki ainakin joka kymmenes maskulainen, kävijöitä oli yli tuhat.

Tämähän ei riittänyt vaan ajateltiin toimittaa kerätystä aineistosta pieni näyttelyvihkonen, joka sitten kuitenkin laajeni Masku-Seuran Kaupoi-tiimin käsissä nyt käsillä olevaksi mainioksi kirjaksi.

Kyläkaupoista ostoskeskuksiksi

Kirjasta voi hyvin seurata, kuinka pienet yhden henkilön kyläkaupat hiljalleen muuttuivat osuuskauppaketjujen myymälöiksi, itsenäisistä kauppiaista tuli myymälänhoitajia, kaupat kasvoivat monitoimiliikkeiksi, ja ihmisten liikkuvuuden parantuessa nykypäivien kauppakeskuksiksi.

Kirjan loppusivuilla luodaan myös katsaus muihinkin kuin sekatavarakauppoihin ja niistä kehittyneisiin ostoskeskuksiin. Vilkaistaan kirjakauppaan, kemikaliokauppaan, kodinkoneita myyvään liikkeeseen, rauta-, urheiluväline- ja pyöräkauppaan. Tavataan myös Maskun kuuluisin kauppias Toivo Sukari, ihastellaan leipomon tuoksuja ja pistäydytään myös Maskuun vuonna 2009 liitetyn Lemun kauppiaiden luona.

Kirjan muistoja on mukava ei-maskulaisenkin lukea, erityisesti kun ikäiseni ihminen on elänyt samat sotienjälkeisten vuosien ajat, joista monet muistikuvat kirjassa kertovat. Lukemista edesauttaa Johanna Marttilan houkutteleva taitto ja kirjan monet yhtä houkuttelevat kauppojen interiöörikuvat, jotka pakottavat tutustumaan tarjolla oleviin tuotteisiin. Kirjan loppusivun QR-koodi ohjaa kiinnostuneen laajemman kuvamateriaalin pariin.

Lassi Saressalo