Koteja Vanhassa Raumassa

Kulttuurihistoriaa ja asumista

Elo, Hanna; Hakola, Marja; Hietanen, Helena; Juntikka, Ilse; Tuhkanen, Maija; Hagelstam, Katja (kuvat): Koteja Vanhassa Raumassa: Säilyttävää korjaamista, kestävää asumista. Otava 2022. 241 s.

Vanha Rauma on Unescon maailmanperintökohde. Sen varmaan tietävät kaikki, jotka ovat suomalaisesta kulttuuriperinnöstä kiinnostuneita. Vanha Rauman historiallinen keskusta-alue on myös kokonaisuus, joka rajoittuu aika tarkkaan vuonna 1621 voimaan astuneen tullilain määräämän tulliaidan sisään. Laki edellytti, että kaupunkien ympäri piti rakentaa aita ja siihen tietyt tulliportit, jossa kerättiin maksu (noin 3 %) kaikesta kaupunkiin tuotavista ja sieltä ulos vietävistä myyntituotteista. Tulliaita purettiin, kun uusi hallinto vuonna 1808 lopetti tämän maatullijärjestelmän.

Vanhan Rauman luonne

1800-luvun puoliväliin asti Rauma oli pikkukaupunki, jonka rakennuskanta muodostui pienistä paritupatyyppisistä matalista maalaamattomista rakennuksista. Vuosisadan jälkipuolella kaupunkikuva muuttui, syntyi nykyisen näköinen Vanha Rauma, johon rakennettiin yksikerroksisia uudisrakennuksia, uusrenessanssia, kansallisromantiikkaa ja klassismia. Koska Rauma, toisin kuin muut Suomen vanhat kaupungit ei ole koskaan tuhoutunut tulipalossa, on sen vanha asemakaava – tai -kaavattomuus säilynyt. Rauma säästyi myös 1960-luvun saneerausuhilta.

Aina 1970-luvulle Vanhan Rauman asukkaista suurin osa oli vuokralaisia, joiden intressissä ei välttämättä ollut rakennusten hyvä huolto. Kunnes, kuten muuallakin Suomessa, vanhojen asuinalueiden sosiaalinen ilme alkoi muuttua, rakennukset osti väestö, jolla oli halua ja varaa pitää yllä asuinmiljöönsä ainutlaatuisuutta ja kulttuurihistoriallista arvoa. Tätä varten on perustettu mm. Vanha Rauma Yhdistys, joka jakaa tietoa ja muokkaa asenteita. Kaupunkikuvan muutosta on hallittu sekä ulkopuolta että sisämuutoksia koskevilla asemakaavasäädöksillä, ohjeilla ja neuvonnalla. Tällä hetkellä Vanhassa Raumassa lasketaan olevan noin 230 kiinteistöä ja kaikkiaan noin 600 rakennusta.

Tämän päivän uhka on rakennuksissa toimineiden pikkukauppojen ja käsityöläisten liiketilojen tyhjeneminen palvelujen keskittyessä suuriin liikekeskuksiin. Kuka nyt huolehtii näiden tilojen kunnossapidosta?

Jussila ja muut

Teoksen esimerkkirakennukseksi on otettu Jussilan talo (kaikilla Vanhan Rauman taloilla on nimi), jonka korjausta seurataan lähes neljänkymmenen vuoden ajalta. Kirjoittajana on arkkitehti Hanna Elo, Rauman kaupungin kaavoitusarkkitehti ja korjausrakentamisneuvoja, joka myös toimii yksityisenä arkkitehtina. Hän on erikoistunut vanhojen rakennusten parissa toimimiseen.

Hän aloittaa artikkelinsa määrittämällä termit korjaaminen, restaurointi, entistäminen ja konservointi sekä rekonstruointi eli palauttava korjaus, jotka kaikki tarkoittavat eri asioita. Elo käy läpi rakennuksen kunnostamisprojektin sananmukaisesti lattiasta kattoon, ikkunoista uuneihin. Seinien ja ovien kunnostamiset, materiaalien ja värien käyttö sekä eri työvaiheet saavat selostuksensa tämän esimerkkirakennuksen kunnostuksen aikana.

Tätä perusartikkelia seuraa Marja Hakolan laatima kiertokäynti yhdessätoista vanhassa kunnostetussa rakennuksessa, joiden eteen tehtyä työtä kuvataan asukkaiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Sillangorv, Korplaine, Wähä-Loppmeri ja Esi-Puandi, vain muutaman kodin mainitakseni, tarjoavat kukin kertomuksen niin asukkaista kuin mielenkiintoisista kunnostuskohteista ja -metodeista aina savirappauksesta roiskemaalaukseen ja vanhoihin lattialankkuihin, mutta  myös asukkaitten asenteista rakennuksiaan kohtaan.

Lopuksi

Lienee turha todeta, mutta todettakoon kuitenkin, että Katja Hagelstamin valokuvatyöskentely on taaskin erinomaisen tyylikästä ja kertoo teoksen teemasta yhtä paljon kuin tekstitkin, ehkä enemmänkin. Samoin kokonaisuutta palvelee loistavasti Ilona Ilottun/Dog Design tyylikäs taitto.

Kuten maailmanperintökoordinaattori Aino Koivukari jälkisanoissaan toteaa, on nyt päästy kurkistamaan myös sinne, minne tavallinen kadulla kulkija ei saa katsettaan ulottumaan. Kotien sisäinteriööreihin ja pihapiireihin ulkorakennuksineen. Hän kiinnittääkin huomion näihin pihapiirien usein unohdettuihin rakennuksiin ja rakenteisiin ja niiden mahdolliseen hallittuun uuskäyttöön.

Lassi Saressalo