Äinään seutu

Tilkkutäkillinen asiaa

Pietinen, Liisa-Marjatta (kokoaminen ja taitto): Äinään seutu. Iso-Äiniö, Joenniemi, Myllykselä, Vähimaa. Äinään seudun kyläyhdistys 2022. 395 s.

Tilkkutäkki on useasta pienestä kankaanpalasta yhteen koottu peite, jossa eri tilkut muodostavat useimmiten värikkään, monipuolisen kokonaisuuden. Kirjallisessa muodossa tällaisen tilkkutäkin on koostanut Liisa-Marjatta Pietinen sitoessaan yhteen noin 124 eri kertojan pieniä ja suuria tarinoita yhdeksi kokonaisuudeksi, joka on saanut fyysiseksi muodokseen A4-kokoisen tavalliseen kirjahyllyyn mahtumattoman kirjan.

Mutta ei sitä kirjahyllyyn kaiketi ole tarkoitettukaan. Pikemminkin niin sanotuksi kahvipöytäkirjaksi aina uudelleen avattavaksi ja selattavaksi, luettavaksi ja katseltavaksi. Tilkkuja tässä täkissä on pikaisesti laskien noin 380, tilkuilla tarkoitan kirjan tekstiotsikoita. Tekstin ohella kirjassa on huomattavan suuri määrä karttoja, valtavasti kuvia – vanhempia ja uusia – jotka tarjoavat runsaasti katseltavaa. Liisa-Marjatta ja Matti Pietinen ovat kulkeneet silmä tarkkana ja kamerat valmiina dokumentoimassa kaikkea sitä, mitä kirjaan oli suunniteltu tulevaksi ja jota siihen sitten lopulta tuli.

Äiniö

Luonnollisesti lukijaa kiinnostaa Äinää-sanan etymologia. Siihen kirja antaa selityksen, jonka mukaan kyse on ruotsin ajan kirjureiden kömmähdyksestä, kun he kirjoittivat Hein-alkuiset sanat niin, että ne kadottivat alku-hoon ja luonnollisesti ruotsinsivat e-kirjaimen ääksi. Näin Heiniö-alkuisista sanoista tuli siis Äinä-alkuisia. Voi olla tottakin. Iso-Äiniö ja muut lähikylät muodostavat siis Äinään seudun.

Iso-Äiniön kylä sijaitsee Asikkalan kunnan länsiosassa, ennen Padasjoen rajaa, valtatie 24:n varrella noin 35 km Lahdesta pohjoiseen. Kylän pinta-alasta suurin osa on metsää, joka liittyy Asikkalan, Lammin ja Padasjoen kuntien välillä leviävään laajaan, asumattomaan metsäalueeseen. Asutus ja viljelys on keskittynyt pääasiassa Iso-Äiniön läpi kulkevan valtatien varteen, joka halkaisee kylän melkein suoraan etelästä pohjoiseen. Varhaisin tieto Iso-Äiniöstä on vuodelta 1488 koskien Äinäänjoessa olevaa myllyä. Se oli kyläläisten oma eli yhteismylly. Hämeen ensimmäisessä, vuoden 1539 maakirjassa oli Iso-Äiniöllä 19 taloa.

Tilkkujen ryhmittely

Teos alkaakin juuri tuolla nimistöselvityksellä ja samalla luodaan katsaus aiempaan Iso-Äiniön kylään kohdistuneeseen tutkimukseen. (Tässä pitää huomauttaa, että kansatieteellinen tutkimus on eri asia kuin kansantieteellinen tutkimus, jota muotoa Pietinen käyttää.) Seuraavaksi käsitellään seudun tiestö, isot ja pienet tiet, polut, sillat ja tunnelit ja muu tiestön rekvisiitta ja siitä pujahdetaankin katsastamaan vanhoja autoja ja polkupyöriä.

Metsästä etsitään muun muassa rajakiviä, vanhoja savottapaikkoja yhtä hyvin kuin nykyretkeilijän laavuja ja katsastetaan alueen luonnonsuojelukohteet. Maatalous saa oman lukunsa, kesämökkien rakentaminen havaitaan ja kaupassakin käydään monessa paikassa, kun niitä vielä oli. Eipä uuttera asioiden kokoaja unohda myllyjä ja muuta pienteollisuutta, käsityöläisiä sen enempää kuin koulunkäyntiä jo lakkautetuissa kouluissa. Nuorisoseurantalo elää uutta tulemista kylätalona. Ja muutkin maaseudun rakennukset, kellarit, liiterit, aitat, ladot, navetat ja tallit sekä saunat ja entisten rakennusten rauniot tulevat dokumentoiduiksi.

Kaiken maailman yhdistykset nykyisestä aktiivista kyläyhdistyksestä Marttoihin, urheiluseuroihin ja metsästysseuraan kuvataan, samalla tulevat esiin paikkakunnan urheilusaavutukset. Eikä seurakunnallinen elämäkään olen aineiston kokoajalle vierasta. Näin esiin saadaan paketoitua tavanomainen kyläkirjakokonaisuus – toki kovinkin erilaisella metodilla. Kun vielä katsastetaan sotavuosien ja pula-ajan muistot ja muutaman kantatalon historia, voikin uuttera kirjan kokoaja esittää kiitoksensa noille runsaalle sadalle informantilleen.

Vaikka teos on kovinkin paikallinen eikä vedä suurempia linjoja yleiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen ja historialinjoihin, on se todella näppärä lähdeteos sille, joka on kiinnostunut Äinään seudun elämästä ennen ja nyt. Sanoina ja kuvina. Teoksen kokoamis- ja esitystapa vastaa hyvinkin eräässä mielessä nykypäivän media- ja someviestinnän haasteeseen. Paljon ja lyhyesti!

Lassi Saressalo