Ritajärven luonnonsuojelualue

Kaarlon ja Katariinan muistomerkki

Pylsy, Katariina: Ritajärven luonnonsuojelualue. Omakustanne 2021. 402 s.

Kaikki alkoi oikeastaan Vammalan Seudun sairaalassa 14.1.1955, kun maanviljelijä Kaarlo Oskar Palmgren laati kolme tuntia ennen kuolemaansa testamentin, jossa hän määräsi yli 360 hehtaarin maa-alueet Karkun kunnalle. Vastineeksi Karkun kunnan tuli toimittaa lahjoittajan hautaus Kiikan hautausmaalle Palmgrenien sukuhautaan sekä hoitaa hautaa.

Karkkuhan liitettiin sittemmin vuonna 1973 Vammalan kaupunkiin, josta vuonna 2009 tuli osa uutta Sastamalan kaupunkia. Jostain syystä Kaarlo Palmgrenin testamentissa edellytetty haudan hoito oli kuntamullistuksissa unohtunut ja sukuhaudan hautakivi oli siirretty pois haudalta kirkkoaidan viereen. Tämän asiantilan huomasi hieman sattumalta Sastamalan kaupungin maaseutujohtaja Katariina Pylsy, jonka virkamiestyön kohokohta oli Ritajärven luonnonsuojelualueen perustaminen ja sen saattaminen matkailukohteeksi.

Käsillä oleva runsaasti kuvitettu kirja, jonka painos on vaatimattomat 20 kappaletta, on kertomus tuon luonnonsuojelualueen synnystä, mittavista rakennustöistä, joiden kautta luontoon tutustuminen nykyisin tapahtuu: maastoon kulkua ohjaavien ja helpottavien puurakenteiden, siltojen, kävelytasanteiden, pitkospuiden ja levähdysalueiden avulla.

Katariina Pylsy ja hänen puolisonsa Eero Pylsy ovat tehneet mittavan suunnittelutyön ja hankkineet hankkeelle niin Sastamalan kaupungin kuin myös laajemminkin eri kansallisten toimijoiden ja rahoittajien tuen. Päätös luonnonsuojelualueen perustamisesta saapui Pirkanmaan ELY-keskukselta vuonna 2015. Suojeltu alue ei sisällä varsinaista talousmetsää, joten sen tutustumisreitit kulkevat varsin neitseellisessä luonnossa vesistöjen varsilla. Sastamalan kaupunki, jolle testamentin mukaan alue kuuluu, sai päätöksen yhteydessä alueesta liki 300 000 euron korvauksen.

Katariina Pylsyn kirja Ritajärven luonnonsuojelualueesta on kirja Katariina Pylsystä ja tästä luonnonsuojelualueesta ja sen rakentumisesta luontomatkailukäyttöön. Siksipä hän esiintyykin alueen kehitystyötä esittelevässä kuvamateriaalissa vähintään riittävän usein. Luonnonsuojelualueen kehittämisestä kertovan tekstin ohella kirja kuvaa Eero ja Katariina Pylsyn valokuvin sitä prosessia, jonka myötä luonnonsuojelualueesta syntyi oivallinen matkailukohde.

Suunnittelut, hoito- ja käyttösuunnitelmat, kaikenmoisten lupien saaminen, materiaalien hankinta, itse rakennustyöt niin yksin, talkoilla kuin myös työllisyystöinä esitetään kirjassa perusteellisesti. Kirja seuraa todella askel askeleelta syntyneitä vaellusreittejä kuvin ja sanoin.

Kun kaikki alkoi olla valmista, alkoivat kohteen markkinointi ja vierailijoiden käynnit, joita kirjassa seurataan niitäkin kovin tarkasti. Kymmenet kävijäryhmät on dokumentoitu ja kommentit saatu. Todettakoon, että alueella retkeili vuonna 2020 noin 50 000 luonnonystävää. Kirjan lopussa on kuvasivusto alueen kasvillisuudesta, kasvien kuvat ja selostukset ovat hienoa työtä. Eikä vain kasvillisuus. Kirja tarjoaa myös näkymiä järvistä, siirtolohkareista ja maisemakuvaa ympäri vuoden.

Niin tuo Kaarlo Palmgrenin hauta. Katariina Pylsy halusi lähteä kohtaamaan testamenttilahjoittajaa tämän haudalle. Ilmeni kuitenkin, että hauta oli jäänyt vuosikausiksi hoitamatta ja hautakivi siis siirretty pois. Katariina ryhtyi toimeen, oli yhteydessä joka taholle ja lopulta hän päätti itse tehdä haudanhoitosopimuksen, kun se ketään muuta ei tuntunut kiinnostavan.

Sastamalan kaupunki oli saanut vuosien mittaan huomattavat tulot testamenttilahjoituksesta ja lopulta siis nuo noin 300 000 euroa luonnonsuojelualueen lunastuksena. Mutta testamentin mukaiseen haudan hoitoon ei kiinnostusta tuntunut riittävän. Nyt hauta on Katariina Pylsyn sinnikkyyden ansiosta siinä kunnossa, mitä testamentti ja miljoonaperintö edellyttivät. Kiitos Katariina.

Lassi Saressalo