Matkaopas 1700-luvun Suomen Turkuun

Tervetuloa Suomen Turkuun

Savolainen, Panu: Matkaopas 1700-luvun Suomen Turkuun. Sammakko 2021. 344 s.

Panu Savolainen on turkulainen arkkitehti ja filosofian tohtori. Hän toimii arkkitehtuurin historian ja restauroinnin apulaisprofessorina Aalto-yliopistossa. Hän on julkaissut teoksia ja artikkeleita kaupunkihistoriasta ja laajalti myös 1700-luvun Turusta, jonne hän nyt vie matkustajan opaskirjallaan.

Oikeaoppisesti opas tarjoaa tiedot, kuinka Turkuun pääsee. Helpoiten pääkaupungista Tukholmasta laivalla tai pitkän linjan matkaaja voi kiertää Pohjanlahden ja saapua maanteitse pohjoisesta. Laivamatkaajan kannattaa käydä etukäteen selvittämässä Tukholman satamassa, milloin laivoja maan itäosaan mahdollisesti lähtee ja tehdä varaus.

Venäjältä päin tulija matkaa pitkin Suurta Rantatietä pikkukaupunki Helsingin kautta tai sulan aikana laivalla Suomenlahtea pitkin. Myös Tallinnasta tulevat voivat purjehtia saariston kautta Turkuun, tai lahden yli mantereelle ja sitten hevoskyydillä Turkuun. Turkuun, joka 1700-luvulla on Ruotsin valtakunnan neljänneksi suurin kymmenen tuhannen asukkaan kaupunki. Suurempia ovat Tukholma, Göteborg ja Karlskronan sotasatamakaupunki.

Ennen matkaa on hankittava matkustusasiakirjat. Ulkomaalaisten on hankittava Ruotsiin tullessaan passi. Myös maan sisällä matkustettaessa on saatava viranomaisilta matkustuslupa, sisämaanpassi, ja hyvä olisi myös hankkia suosituskirjeitä mukaan, jotta vastaanotto Turussa olisi sujuvampaa. Matkaan lähtijät eivät ole satunnaisia matkustajia vaan pääasiassa ”parempaa väkeä” palvelijoineen, suurine pakaaseineen, joillain on jopa kirjasto mukanaan.

On myös syytä hoitaa raha-asiat kuntoon, Ruotsissahan on valuutta sidottu metallin arvoon, mutta myös seteliraha on otettu käyttöön. Monimutkaiset arvot on syytä oppia etukäteen, varsinkin jos kyseessä on ulkomainen matkaaja.

Mihin Turkuun

Turkuhan on ikivanha kaupunki, tiedot siitä ovat ainakin vuodelta 1300, jolloin Tuomiokirkko vihittiin. Tiedetään myös, että kaupunki on kärsinyt tulipaloista, viimeksi vuonna 1728 ja 1738 ja että se oli venäläisten miehittämä vuosien 1713 ja 1721 välillä, jolloin mm. Turusta purettiin taloja ja tiilet vietiin Pietariin.

Turku on rakentunut seitsemälle kukkulalle, kuten Rooma. Aurajoen yli vie puurakenteinen silta, jonka keskiosassa on ollut teurastamo, nyt siinä on kirjakauppa. Tämä Pennisilta on rakennettu kaiketi jo vuonna 1414, jolloin se mainitaan asiakirjoissa. Mutta sulan aikana voi pienestä maksusta soudattaa itsensä joen yli – talvella kuljetaan jäätä pitkin.

Turussa kannattaa tutustua ennen kaikkea Tuomiokirkkoon, jota ympäröi muuri. Muuriin on rakennettu mm. Turun Akatemian rakennuksia. Kirkon sisällä on useita sivukappeleita, joihin on haudattu Ruotsin suurmiehiä vaimoineen ja mm. Ruotsin ainut suomalaissyntyinen kuningatar, Kaarina Maununtytär. Akatemian puutarha on yksi kesäinen nähtävyys, jossa on kasveja jopa Amerikan mantereelta.

Toinen kohde olisi Turun linna, jonka näkee nousevan kivikummultaan ennen satamaan tuloa. Mutta lähempää katsoen se on varsin rapistunut muinaisjäänne, jossa voi tutustua vain linnan kirkkoon. Linna toimii pääasiallisesti varastona ja vankilana.

Mutta keskikaupungilla toki on nähtävää. Kaupungissa on kauniita porvareiden kaksikerroksisia rapattuja asuintaloja, liikehuoneistoja, mutta samalla myös hieman syrjempänä vähäväkisemmän väen pieniä ahtaita asuintaloja, kuten mm. Luostarinmäen esikaupungissa.

Kaupunkielämää

Majoittuminen on mahdollista kahdessa paremman väen, Seipellin tai Rohstenin majatalossa. Seipellin majatalo pystyy ottamaan jopa kymmenen matkaajaa kerrallaan. Jos näissä ei ole tilaa, voi vuokrata yksityisiltä huoneen tai, mikäli mukana on hyvät suositukset, voi asettua jonkun säätyläisen luo vieraaksi.

Vuokrattavien huoneiden tarjontaa voi seurata paikallisesta sanomalehdestä Åbo Tidningarista. Ravintolapalveluita löytyy näistä majataloista tai lukuisista eri tasoisista ruokaloista, kahvihuoneista tai trahtööreistä.

Opaskirja tarjoaa runsaasti esimerkkejä turkulaisesta ruokakulttuurista, joka perustuu lähiruokaperiaatteeseen, jos toki myös kaukomaiden herkkuja on saatavana niin syötäväksi kuin juotavaksikin.

Illalla voi lähteä kuuntelemaan Turun Soitannollisen Seuran konserttia tai osallistua Seipellin salin tanssiaisiin, jonne myös kaupungin eliitin nuoret neidot tuodaan näytille. Jos sattuu oikeaan aikaan, voi osallistua markkinahumuun kaupungin torilla, soudattaa itseään Aurajoella tai vain paseerata jokirantaa ja katsella turkulaista elämänmenoa.

Kirja esittelee myös joukon turkulaisia 1700-luvun henkilöitä.

Naapurissa

Kirja opastaa matkaajan myös Turun naapuripitäjien Kaarinan ja Maarian kyliin ja viepä hänet jopa Naantaliin asti. Vuokravaunuilla tai hyvän isäntäväen mukana voi vierailla lähiseudun lukuisissa kartanoissa, joihin hyvinkin ehtii tehdä päivämatkan. Sen sijaan hieman outoa on, että Turku-oppaaseen on otettu, ikään kuin täytteeksi lyhyt kuvaus Helsingin pikkukaupungista.

Matkaopas 1700-luvun Turkuun on tietorikas ja hyvin jäsennelty taskukokoinen kirja, joka kertoo elävästi, mitä matkaaja tuolloin on kokenut. Yksi ongelma tällaisissa ”epookkitietokirjoissa” on ajanjaksossa pysyminen. Kaari Utrio kertoi eräässä tilaisuudessa, kuinka tarkkana tulee olla, ettei epookkiromaaniin vahingossakaan tule asioita, joita ei tiettynä ajanjaksona esiintynyt.

Sama koskee tällaisia ajanjaksoon sidottuja tietokirjoja. Kun kirjoittaja toteaa seuratessaan jumalanpalvelusta ”Puolet turkulaisista on alle kolmikymppisiä, ja tämä näkyy myös kirkossa, jossa tunnelma on nuorekas, toisin kuin 2020-luvun tuomiokirkon jumalanpalveluksissa.” Tai ”kirjasto ei 2000-luvun kirjastojen tapaan ole avoinna kaikille…”

Tällaisten heittojen välttäminen on tuskallisen vaikeata, koska lukijana on kuitenkin nykypäivän 1700-luvulle matkaaja. Mutta löytyisiköhän ratkaisu vaikkapa sulkeisten, sisennyksien tai tietolaatikkomaisten tekstien käytöstä. Tai voisiko nämä vertailuheitot jättää kokonaan pois. Kyllähän valistunut ihminen osaa nämä vertailut tehdä tekstiä lukiessaan.

Kirjan loppuun asioista kiinnostuneille koottu mittava lähdekirjallisuus luvuittain, siitä erityiskiitos. Riikka Majanen on taitavasti taittanut teoksen ja erottanut värisivuilla leipätekstistä tietosivut ”Tunne Turkua” ja turkulaisia henkilöitä esittelevät tekstit.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen teos 1700-luvun kaupunkielämästä – muillekin kuin turkulaisille luettavaksi.

Lassi Saressalo