Kieliä ja kohtaamisia Turun historiassa

Monikielinen Turku

Kolehmainen, Leena; Liira, Aino; Nummila, Kirsi-Maria (toim.): Kieliä ja kohtaamisia Turun historiassa. Näkökulmia monikielisyyteen. SKS Toimituksia 1475, 2021. 360 s.

Käsillä on monitieteellinen teos, joka valottaa turkulaista monikielisyyttä kielitieteen, kirjallisuustieteen, historian ja arkeologian sekä kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Teos katsoo taaksepäin tarkastellen monikielisyyttä menneessä ajassa, mutta tarkkaavainen lukija kyllä saattaa löytää artikkeleista näkökulmia, jotka sopivat myös tämän päivän monikielisyyteen.

Teos on artikkelikokoelma eikä sellaisenaan tarjoa yhtä näkökulmaa teemaan. Tämä saattaa tottumatonta lukijaa hieman oudoksuttaa, samoin se, että pyrkimyksistä huolimatta jotkut artikkeleista ovat kovinkin tieteellisiä ja vaativat lukijalta ainakin jossain määrin asiantuntemusta artikkelin tieteenalalta. Kirjassa on yhdeksän artikkelia, kirjoittajina 18 asiantuntijaa. Kirjassa mainittuja kieliä ovat alasaksa, arabia, englanti, espanja, esperanto, heprea, hollanti, italia, japani, jiddiš, karjalan murteet, kreikka, latina, liettua, lätti eli latvia, norja, puola, ranska, ruotsi, saame, saksa, skotti, suomi, tanska, tataari, turkki, unkari, venäjä ja volapük (esperantoa edeltänyt keinotekoinen kieli). Lisäksi mainitaan suomen ja ruotsin eri murteet ja kirjoitetuista kielistä vielä riimukirjoitus ja pikakirjoitus. Joten monenmoista on Turussa haasteltu. Ja monenmoista löytyy myös kirjoitetussa muodossa, vanhimpina Turun kirjalliset kielet, ruotsi, alasaksa ja latina, joita löytyy arkeologisissa esineistöissä ja tekstilähteissä. Nämä löydökset ajoittuvat keskiajalta 1600-luvulle.

Toisena kokonaisuutena esitellään 1600-luvun turkulaista monikielisyyttä lähinnä oikeudenkäyntipöytäkirjojen kautta. Tämä ajanjakso on ollut turkulaisen monikielisyyden huippuaikaa, kaupunkiin saapui kauppiaita, käsityöläisiä ja muita porvareita perheineen.  Kaupungin raadissa kuultiin ruotsin ja suomen lisäksi vaikkapa saksaa, hollantia ja skottia, joka on yksi englannin kielen muunnoksista. Samalla vuosisadalle ajoittuu myös katsaus Turun akatemiaan, jossa vallitsi oppineiston ja opintojen kieli, latina. Latinaa esiintyy paitsi akateemisena kielenä myös monissa piirtokirjoituksissa, hautakivissä ja myös tavallisen kansan erilaisissa seremonioissa.

Latina alkaa väistyä 1700-luvulle tultaessa ja ruotsi ja suomi saavat kielioloissa yliotteen. Hiljalleen 1800-luvulle tultaessa alkaa kielen monimuotoisuus kääntyä näiden lisäksi englannin, saksan ja ranskan suuntaan, kunnes mukaan tulee voimakkaasti myös venäjä. Tiedotusvälineiden merkitys kielen välittäjänä korostuu 1800-luvun lopulta lähtien, ja kielen valinta yhteiskunnassa heijastaa kielen käyttäjän sosiaalista statusta. Viime vuosisadan alun turkulaista puhetta on jo nauhoitettu ja Turun murteissa näkyy voimakkaana eri ruotsin kielimuotojen osuus. Niin virkamiesruotsi, herrasväen parempi ruotsi kuin saaristolaismurteet löytävät tiensä turkulaiseen kielimaailmaan ja ne leimaavat vieläkin puhuttavaa Turun murretta – tai murteita, koska turkua puhutaan monella eri tavalla.

Teoksen lopulla tarkastellaan yhtä monikielistä yliopistoyksikköä, Tuorlan tähtitieteellistä observatoriota, ja sen kielimaailmaa, jossa kohtaavat niin puhuttuna kuin julkaistuina keskeisimmät tieteelliset nykykielet ja lisäksi vielä esperanton kaltainen keinotekoinen kieli.

Artikkelikokoelma ei ole vain tekstiä Turussa puhutuista ja kirjoitetuista kielistä. Se on samalla syväsukellus suomalaisen sivistyksen alkukotiin, tunkeutuminen turkulaisten arkeen ja juhlaan, koteihin ja yhteisöihin. Se tarjoaa suomalaista, kansainvälistä ja monikielistä kulttuurihistoriaa kahdeksalta vuosisadalta. Onkin valitettavaa, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ei ilmeisesti taloudellisista syistä tarjoa nykyistä vaatimatonta ulkoasua parempaa kirjallista välinettä ihmisten luettavaksi, välinettä, jossa taiten taitettua tekstiä elävöittäisi myös teemoihin liittyvä kuvitus.

Vaikka tämän tekstin alussa lueteltujen kielten monimuotoisuus herättääkin jonkin verran ihmetystä, ei sitä kuitenkaan voi verrata monimuotoisuudessaan nykyturkulaiseen monikielisyyteen, turkulaisuuteen, jonka kouluissakin opetusta annetaan 72 eri kielellä.

Lassi Saressalo