Hiirelässä pamahti ja muita muistoja palveluista Lauritsalan kauppalassa
Pienyrittäjien tarinoita
Ventola, Seija (toim.): Hiirelässä pamahti ja muita muistoja palveluista Lauritsalan kauppalassa. Lauritsala-seura 2021.183 s.
Lauritsalan kauppala perustettiin helmikuussa 1931 ja se aloitti hallinnollisesti itsenäisenä vuoden 1932 alussa. Suuressa kuntauudistuksessa vuonna 1966 kauppala kuten myös Lappeen kunta liitettiin Lappeenrannan kaupunkiin. Puhuttiin kolmen ällän kaupungista. Kolmenakymmenenä kauppalavuotena kohtalaisen pienestä teollisuustaajamasta kasvoi dynaaminen keskus, jonka kasvua lisäsivät aina vain laajeneva puunjalostusteollisuus, siirtoväen asettuminen kauppalaan ja yleinen kehitys itärajan tuntumassa.
Elettiin aikoja, jolloin ei ollut marketteja asutuksen liepeillä vaan ihmisten tarvitsemat kaupalliset palvelut asettuivat sinne, missä niitä tarvittiin, ihmisten joukkoon. Palveluita sai helposti kotikulmilta, yrittäjät olivat aktiiveja ja naisyrittäjien määrä oli huomattava. Kauppiasperheet työllistivät itsensä ja monelle nuorelle ensimmäinen työpaikka oli juuri näiden pienyritysten palveluksessa. Yritykset asettuivat joko vanhoihin asuinrakennuksiin tai niitä varten nousi sinänsä vaatimattomia liikerakennuksia.
Lauritsalan kauppojen historian kartoittaminen on ollut osa Lauritsala-seuran toimintasuunnitelmaa, mutta Seija Ventola on harrastanut asiaan liittyvää tiedonkeruuta verraten itsenäisesti. Hän on haastatellut ihmisiä, tavannut kauppiasperheiden jäseniä ja poiminut muistoja ja kuvia Olipa kerran Lauritsalan kauppala -Facebook-ryhmän kautta. Ja tuloksena on varsin mainio ja edustava matrikkeli ja tarinakirja siitä maailmasta, jonka käytännössä ovat hävittäneet suuret kauppaliikkeet.
Kirja esittelee kuvin ja sanoin ja myös mainostekstejä käyttäen kaiketi käytännössä jokaisen kauppala-aikaisen liikeyrityksen, olivatpa ne yksityisiä tai osuustoiminnallisia. Kauppalan virallisia palveluita ei teokseen ole otettu mukaan. Kirjan alkusivuilla kerrataan Lauritsalan historiaa ja sen osakeskusten syntyvaiheita. Sitten siirrytään kertomaan apteekista, kahviloista, ruokaloista, ravintoloista ja majoitusliikkeistä. Löytyvät Saimaan Silta ja Silta.Krouvi, Lohkon kuppila ja vaikkapa Kahvila-Ravintola Karjala. Mutta oman nuoruuteni aikaista Rutin baaria, jonne vähän alaikäisenäkin pääsi keskikaljaa lipittämään, ei kirjasta löydy. Mutta sehän olikin jo uuden Lappeenrannan aikaa.
Kangaskaupat, vaateputiikit ja lyhyttavarakaupat olivat sen ajan tärkeitä kauppapisteitä. Nuoremmille käsite lyhyttavarakauppa saattaa olla vieras, sillä tarkoitetaan lähinnä alusvaatekauppoja. Kauppalasta löytyi kello- ja kultasepänliikkeitä useampikin samoin kemikaliokauppoja kenkäkaupoista puhumattakaan. Kioskeilla vietettiin vapaa-aikaa ja niitä tuntui olevan vähän joka kulmalla. Kun tähän lisätään vielä kuljetusalan yrittäjät, huoltoasemat, linja-autoilijat ja pirssiautot – siis taksit – päästäänkin tarkastelemaan käsityöyrittäjiä, leipomoita, pankkeja, partureita ja kampaamoja. Eikä Lauritsalaa olisi rakennettu ilman rautakauppoja, rakennustarvikeliikkeitä tai huonekalukauppoja. Unohtamatta sähkötarvike- ja koneliikkeitä.
Supermarkettien puutteessa käytiin ruokaostoksilla sekatavarakaupoissa, ennen vanhaan puhuttiin myös siirtomaatavarakaupoista, ja niitähän sitten olikin joka kulmalla: itse asiassa kymmeniä palvelemassa jokapäiväistä ruokahuoltoa. Kaupoissa oli usein erikseen maitopuoli, josta sai maitoa omaan kannuun ja voita tarvittavan palasen, lihaosasto sekä sekatavarapuoli, jossa sitten oli tarjolla kaikkea muuta.
Ilman urheiluliikkeitä ja valokuvaamoja ei myöskään ole tultu toimeen.
Kirjan nimessä esiintyvä Hiirelä on saatu Aimo Hiiri -nimisen kauppiaan vaatekaupasta. Hän oli aikaansa edellä oleva mainosnikkari, joka tarjosi tuotteitaan sloganilla Päätä sinäkin päiväsi Hiirelän yöpaidassa. Ja alennusmyyntiä sitten teemalla Nyt Hiirelässä pamahti!
Mukavan lämmin kirja, jossa tarinat elävät ja joka saa ainakin varttuneemman lukijan vertailemaan Lauritsalan kauppiaiden työtä ja tarjontaa oman lapsuuden ajan kotiseudun kauppaliikkeisiin.
Lassi Saressalo