Pelimannisoiton pitkä oppimäärä
Kansanmusiikikia Korpilahdelta
Penttinen, Outi: Pelimannisoiton pitkä oppimäärä. Korpilahden pelimannit 50 vuotta. Omakustanne Keuruu 2021. 47 s.
Kyllähän Korpilahdella oli soitettu häitä ja nurkkatansseja ennen 1960-lukuakin. Mutta vasta kun Kaustisen kansanmusiikkijuhlat perustettiin vuonna 1968 ja Purpurapelimannien mukana levisi järjestäytyneen kansanmusiikkitoiminnan idea laajempaan tietoisuuteen, alkoi ympäri maata tapahtua. Perustettiin musiikkiyhtyeitä eri puolille, yksi sellainen Korpilahdellekin. Siellä heräteltiin eloon nukkuvaa nuorisoseuraliikettä ja alettiin koota tanhuryhmää.
Tanssijoille tarvittiin musiikkia ja kylältä alkoikin löytyä sekä viulunsoittajia että hanuristeja. Kun sitten Pohjois-Päijänteen kansalaisopisto perustettiin vuonna 1970, koottiin seuraavana vuonna sille kansanmusiikin opintopiiri. Opisto onkin ollut Korpilahden pelimannien koti vuosikymmenestä toiseen.
Penttinen kuvaa, kuinka pelimanneissa oli kahta lajia: toiset oppivat korvakuulolta ja toisille myös nuotit olivat tuttuja. Erityisesti käytössä olivat nuottikokoelmat Pelimannisävelmiä I, II ja III, joista suosituin ja eniten soitettu oli Voitto Mäkelän keskisuomalaisista sävelmistä kokoama toinen osa. Kun opistoon saatiin vuonna 1977 päätoiminen musiikinopettaja, lähti ohjattu toiminta ja kehitystyö todella liikkeelle. Vuonna 1981 julkaistiin ensimmäinen kasetti Korpilahden pelimannit, soitteita Korpilahdelta ja muualtakin.
Seuraava kehitysaskel oli Pikkupelimannien ryhmän perustaminen turvaamaan pelimanniperinteen jatkuminen. Nyt instrumentaalimusiikkiin yhdistettiin myös laulu. Nuorten kansanmusiikkiharrastuksen kehittäminen oli keskeistä, ja kun valtakunnallinen taiteen perusopetusohjelma alkoi, perustettiin opistoonkin kansanmusiikkiryhmä ja se poiki vuosien mittaan lukuisia vaihtuvia kokoonpanoja.
Nämä pienryhmät osallistuivat säännöllisesti Kaustisen juhliin ja ne menestyivät useissa valtakunnallisissa ja alueellisissa kilpailuissa. Tekipä yksi ryhmistä, Korppi, matkan Atlantin taakse suomalaisalueille vuonna 2001.
Yhteistyötä tehtiin luonnollisesti muiden keskisuomalaisten yhtyeiden kanssa ja vuonna 1991 korpilahtelaiset liittyivät Keski-Suomen kansanmusiikkiyhdistykseen. Omat esitykset Korpilahden erilaisissa juhlatilaisuuksissa jatkuivat ja vuonna 1993 käytiin jo Kaustisella ja osallistuttiin muihinkin soittotapahtumiin kuten vaikkapa Antin Soittoon Kannonkoskella ja Samuelin poloneesiin eri puolilla Suomea. Vuonna 2005 Mäntsälän Sepän soitossa tuli neljäs sija. Kansainvälisyyttä Korpilahdelle toivat puolalaiset soittajat, joiden kanssa järjestettiin suomalais-puolalainen musiikkiviikko vuonna 2006. Parin vuoden kuluttua tehtiin vastavierailu Puolaan.
Vuonna 2009 korpilahtelaisista tuli kaupunkilaisia, kun kunta liitettiin Jyväskylään, mutta se ei muuttanut toiminnan luonnetta, vaikka opisto lakkautettiin tai pikemminkin sulautettiin Jyväskylän seudun kansanopistoon. Toiminta jatkui seuraavalla vuosikymmenellä yhtä monimuotoisena kuin siihenkin asti. Juhlavuotta valmisteltiin tiiviisti, kunnes korona iski ja hiljensi yhteissoiton. Mutta viulu ei ole Korpilahdella vaiennut, vaikka juhlavuoden tapahtumat ovat vielä auki.
Outi Penttisen kronologinen kertomus pelimannien viidestäkymmenestä vuodesta on luonnollisesti kovinkin sisäryhmäläinen, mutta se antaa hyvän kuvan siitä, miten, ketkä ja missä suomalaista pelimannimusiikkikulttuuria harrastetaan, opetetaan ja ylläpidetään. Yksi näistä keskuksista on Jyväskylän Korpilahti.
Lassi Saressalo
Tilaukset: Vanhan Korpilahden kotiseutuyhdistys ry:n sihteeri Matti Hyvärinen, puh. 0400 327 613 tai matti.hyvarinen(at)innoverkko.com.