Elämää Röödilässä

Silliä ja kuoharia

Saarni, Kaija, ja kirjatyöryhmä Kangaslampi, Tuulamaria; Juvakka, Jarmo; Laaksonen, Leo; Mäkelä, Sinikka; Räikkä, Harri; Vehmanen, Pekka: Elämää Röödilässä. Tarinoita Röölästä. Röölän Kylätoimikunta ry 2018. 179 s.

En kyllä olisi Röölästä mitään tiennyt, jos ei entinen työkumppanini Tuulamaria Kangaslampi olisi soitellut parisen vuotta sitten ja pyytänyt kylään puhumaan kotiseutuaatteesta. No pitihän Röölässä sitten käydä tiedustelemassa tulevaa esiintymisareenaa – käväisin siellä juuri ennen karanteereja ja muita esteitä kevään alussa, kun Röölän rannassa pidettiin rantamarkkinat. Silakkaa suoraan pyydettynä ja vielä elävänä, makkaraa normaaliin tapaan Lionsien kioskilta, käsityöläisten tarjontaa (varpuvispilää turhaan etsin), jotain paikallista viihdettä, josta en saanut kiinni, ihmisiä. Tapahtuma ennen kuin pandemia tappoi yhteisöllisyyden (toivottavasti ei lopullisesti.

Mutta sitten sain käsiini Rööläkirjan. Tai oikeastaan sen, kuten otsikossakin seisoo Röödiläkirja. Mutta kun varsinaissuomalaiset eivät tuota deetä oikein harrasta (ree), oli kaikkein helpointa muuttaa kylänkin nimi Rööläksi.

Mikä Röölä. Ensi tiedot ovat vuodelta 1438 Turun Tuomiokirkon Mustassa kirjassa. (Registrum ecclesiae Aboensis), joka on Suomen keskiajan historian tärkein lähdeteos. Se on kopiokirja, johon on koottu jäljennöksiä lähinnä Turun tuomiokirkkoon ja sen omistamiin tiloihin liittyvistä asiakirjoista. Asiakirjat ovat vuosilta 1229–1515, ja niitä on 727 kappaletta.

Kirjaan on rakennettu eri lukujen tai aikakausien väliin eräänlaiset ”aikakausikäyrät”, joilla paikallistapahtumat kytketään yhteiskunnalliseen muutokseen. Ihan hyvä ja kopioitava – toki muuallakin käytetty – historiankohdennusmenetelmä.

No paremminhan kaikki tuntevat – tai ainakin kaikki aikuiset – Saukon sillin. Joka vuosi viisikymmentä- ja kuusikymmentäluvulla lehdet raportoivat, koska SAUKKO-laivasto toi sillit pohjoisilta vesiltä Suomeen. Ja juuri tänne Rymättylän Röölään.

Kirja kertoo hienoja tarinoita sillilaivaston vaiheista jäisillä merillä, laivaston, jonka loppu oli sitten yhteinen kalastussopimus isojen kalastusmaiden kesken ja kalastuksen saalisrajoitukset. EU-oli yksinä noista syistä, miksi lounaissuomalainen sillinpyynti kukistui.

Mutta oli Röölässä muutakin, oli sahaa, oli puutavaran kuljetusta, oli laivuritoimintaa, saatiin sitten sillin sijaan silakkaa, lähdettiin viljelemään kalaa, välillä vähän salakuljetettiinkin viinaa, mutta sitten alkoi hiljetä. Röölä oli liian kaukana kaikesta (vain puoli tuntia Turusta tänä päivänä). Laitettiin sitten uuteen nousuun uskovina pystyyn ravintola – aikakin kesäaikana elävä – perustettiin silliperinnekeskus Dikseli 2010, nostettiin vuonna 2013 ylös Meriteatteri ja kylätoimikunta, ja mikä uusinta, ruvettiin jalostamaan omenasta kuoharia (vuonna 2017 Brinkhall Sparkling). Röölä rulee taas. Yksi näistä kyläelvyttäjistä on Tuulamaria Kangaslampi.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Röölän Kylätoimikunta ry, roola(at)roola.fi