Asutustoiminnalla luotiin kyliä tyhjästä

Suomalainen sankaritarina

Salmi, Anita; Salmi, Olavi: Asutustoiminnalla luotiin kyliä tyhjästä. Perhon Mökälä eli hetken korvenraivaajien työllä. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj 2019. 155 s.

Sota oli ohi. Rintamamiehet löysivät entiset perheensä tai perustivat uusia. 420 000 evakuoitua karjalaista, Suomenlahden saaristolaista, petsamolaista, sallalaista etsivät uusia asuinsijoja. Suomessa (kuten muuallakin Euroopassa) alkoi valtava jälleenrakennustyö. Suomalainen yhteiskunta oli edelleen agraarinen ja yksi keino oli pyrkiä asuttamaan niin evakuoidut kuin nuoruutensa ja elantonsa menettäneet rintamamiehet uudistiloille.

Jo vuonna 1940, talvisodan jälkeen annettu pika-asutuslaki otettiin käyttöön ja sen myötä osittain valmiita peltotiloja osoitettiin pääasiallisesti siirtoväelle. Vuosien 1945 ja 1958 välillä voimassa oli erikseen säädetty maanhankintalaki, jonka kautta perustettiin noin 100 000 uuttaa maatilaa, näistä noin 16 000 ns. ”kylmiä tiloja” – tiloja, jotka vastaanottajan oli määräajassa raivattava lähes koskemattomaan korpeen. Ne muodostivat perinteisen asutuksen ulkopuolelle hajanaisia kyliä, aluksi tiettömiin paikkoihin, mutta kytkeytyivät toki yhteiskunnan kehittyessä myöhemmin liikenneinfrastruktuuriin.

Yksi näistä kylmistä kylistä oli ja on Perhon kunnan Mökälä. Raivaajat Mökälään tulivat pääasiassa lähiseuduilta, Kaustiselta, Vetelistä, Ullavasta, Halsualta. Tulijat olivat nuoria, raivaajien keski-ikä oli noin kolmekymmentä vuotta, nuorimmat olivat vasta 25-vuotiaita, vanhimmat yli neljänkymmenen. Muuttajat alkoivat työnsä raivaamattomassa korvessa 1949 ja parinkymmenen uudistilan raiviot valmistuivat muutamassa vuodessa.

Perheen isät olivat kaikki sodan käyneitä miehiä, vaimot kotirintamalla työnsä tehneitä. Alkuvuosina perheet olivat vielä pieniä, 2–3 lapsen kanssa korpeen muutettiin, mutta vuosien myötä, kuten muuallakin Suomessa, perheet kasvoivat monilapsisiksi.

Ensin – perisuomalaiseen tapaan – rakennettiin sauna, jossa asuttiin siihen asti, että oli saatu pystyyn navetta muutamalle lehmälle ja rintamamiestalo perheen asettua. Peltoa raivattiin käsin, talvella miehet kävivät metsätöissä. Vaimot hoitivat karjan ja kotiaskareet. Elettiin ”lainan päällä”. Tilat olivat keskimäärin 200 hehtaarin suuruisia, peltoa raivattiin keskimäärin 10 hehtaaria. Maantie kylälle valmistui 1950-luvun alussa ja sähköt saatiin vuonna 1956. Supistettu koulu kylän noin 70 lapselle saatiin vuonna 1951, kylän kaikkiaan reilut 200 asukasta sai myös kauppapalvelut. Linja-auto alkoi kulkea 1960-luvulla. Uskottiin tulevaisuuteen. Sähkön myötä emäntien työ helpottui ja maanviljelyskin ajan myötä koneellistui.

Kunnes sukupolven työn jälkeen alkoi hiljeneminen. Pientilat eivät elättäneet yleisen elintason nousua vastaavasti, ja puutetta oli jo kärsitty riittävästi. Nuoriso ei katsonut maailmansa voivan rajoittua syrjäkylään, ”jossa ei ollut mitään”, ja hakeutui kouluttautumaan ja etsimään elantoa kuntakeskukseen, lähikaupunkeihin, etelään ja lopulta Ruotsiin. Koulu lakkautettiin vuonna 1965, kauppa kitui aikansa ja lopetti. Väki väheni.

Jotenkin lohdutonta kertomaa tämä Salmen sisarusten, itsekin Mökälässä lapsuutensa viettäneiden toimittama teos. Siinä pääsevät ääneen niin asutusprosessin tutkija, korvenraivaaja ja hänen uuras emäntänsä, kylään jääneet ja kylästä lähteneet, Mökälään juurtuneet ja sieltä irtautuneet.

Menikö yhden sukupolven raivaustyö hukkaan, oliko kylmien tilojen perustaminen ja niiden korvesta elinkelpoiseksi ylös nostaminen ja sitten tuottamattomina tyhjiksi jättäminen kansallinen virheliike. Miltä tuntuu raivaajasta ja ensimmäisestä kylään syntyneestä sukupolvesta, kun metsä valtaa kotipellon.

Sitä saattaa vain kuvitella se, joka ei ole tätä elämänkaarta kokenut. Mutta aavistuksen noususta ja sodan jälkeisestä tahdosta selviytyä, toiveiden hetkellisestä täyttymyksestä ja tulevaisuuden uskon hiipumisesta tässä yhdessä nykyajan korvenraivaajakylässä kirja meille tarjoaa. Eikä tämä kylä suinkaan ole ainut. Se, joka viitsii ajaa valtateiden ulkopuolella suurten keskusten ulottumattomissa, löytää mökälöitä ympäri Suomea. Ja mökäläläisiä ympäri maailman.

Lassi Saressalo