Vain Vetelissä

Kuvia, säveliä, lyriikkaa

Siponkoski, Veikko; Torppa, Jussi; Saari, Juha (toim.): Vain Vetelissä : Veteliä sanoin, kuvin ja sävelin. Only in Veteli: sights, sounds and stories from Veteli. Englanninkieliset käännökset Nestori Siponkoski. Omakustanne 2017. 155 s.

Veikko Siponkoski julkaisi vuonna 2012 veteliläisestä kotikylästään kirjan Kaksoisvirranmaa. Sen innoittamina Jussi Torppa ja Juha Saari saivat hänet ryhtymään kanssaan laatimaan kirjaa, joka kertoisi koko Vetelistä, Keski-Pohjanmaan sydämestä, paitsi kuvin myös musiikin ja lyriikan keinoin. Tehtäisiin ylikulttuurinen kokonaisuus, joka tekisi kunniaa niin maisemalle, ihmisille, hengelle kuin historialle.

Mutta miksi Veteli ja musiikki? Asiaa tuntemattomalle se aukeaa, kun muistuttaa mieleen, että Vetelin vaakunan hopeakentässä on sininen paalu, jossa on seitsenkielinen kultakantele, jonka kielet ovat punaiset. Vaakuna on saanut aiheensa kunnassa asuneesta kansanmuusikko Kreeta Haapasalon (1813–1893) kanteleesta. Kreeta oli tunnettu kansanmuusikko, jonka tutuin teos on laulu Mun kanteleeni kauniimmin… Ja onhan Veteli muutoinkin osa keskipohjalaista musiikkikulttuuria.

Tuumasta toimeen. Veikko Siponkoski kulki kameroineen kevään, kesän, syksyn ja talven pitkin poikin kotipitäjäänsä, kuvasi, mietiskeli kuvaamista, kuvasi ja koosti kuvistaan eepoksen Vetelin vuodesta, niin luonnosta kuin ihmisestä luonnossa ja luonnon äärellä. Jussi Torppa otti tehtäväkseen hakea veteliläisiä runoilijoita ja heidän runojaan ja Juha Saaren panokseksi tuli miettiä, mitä monimuotoisesta veteliläisestä musiikkikulttuurista otettaisiin teokseen mukaan.

Ja näin se syntyi. Vuodenkiertoon kauniisti taipuva kuvakirja, jossa pääpainoina ovat kuvat, mutta jonka sivuilla voi pysähtyä veteliläislyriikan syvimpään olemukseen tai tutkiskella nuotinnettuja ja pääosin myös sanoitettuja musiikkikappaleita, kansanmusiikista hartaisiin säveliin. Sille, joka nauttii runoudesta ja joka ymmärtää nuoteista sävelet, antaa teos paljon enemmin kuin sille, jolla näitä taitoja ei ole. Kokonaisuus on kuitenkin kiehtova ja kirjan tausta-aate on säilynyt ja saanut hienon toteutuksen.

Leipäteksti on käännetty englanniksi ja teos sopiikin hyvin vaikkapa lahjakirjaksi kansainvälisiin tarpeisiin. Laulujen tekstejä sen enempää kuin runojakaan ei ole käännetty, mikä lienee hyvä asia.

Ja kellotapulin pyöröikkuna seuraa sivuilla mukana luomassa jännitettä Peter Nylundin kauniiseen taittoon. Vaikuttava teos.

Lassi Saressalo