Tarinoita taidekaupungista

Yksityiskokoelmista taidemuseoksi

Kannonmaa, Maisa (toim./red.): Tarinoita taidekaupungista. Vaasan taideyhdistys 100 vuotta. Berättelser från en konststad. Vasa konstförening 100 år. Vaasan Taideyhdistys, Vasa Konstförening 2017. Pohjanmaan museon julkaisuja n:o 47. Skrifter utgivna av Österbottens museum nr 47. 200 s.

Kaunishan taidekirjan pitääkin olla. Ja informatiivinen. Vaasan Taideyhdistyksen satavuotiskertomus on mielenkiintoista luettavaa. Ja katsottavaa. Maisa Kannonmaa on taitava toimittaja ja yhdessä kirjatoimikunnan kanssa hän on päätynyt ratkaisuun, jossa Taideyhdistyksen toimintataival on koottu erilaisista artikkeleista, niin historiallisista katsauksista, taideteosesittelyistä kuin enemmän elämyksellisistä tarinoista.

Teoksessa ei ole unohdettu edesmenneitä taiteilijoita, ei nykyisiä eikä myöskään teosten parissa työskenteleviä mm. konservaattoreita. Ja kokonaisuutta ylentävät huolellisesti taustoitut kuvatekstit ja tietenkin kuvat nykyisin Vaasan kaupungin hallussa olevista taideteoksista. Oivallinen taitto on Rita Lukkarisen / PrioRita käsialaa.

Kaikki alkoi vuonna 1917, kun vellovassa historiavaiheessa Vaasaan perustettiin Taideyhdistys 7.11.1917. Luontevaa on, että perustajajäseninä olivat kaupungin porvaristo ja sivistyneistö. Vaikka elettiin epävarmoja aikoja, uskottiin Vaasassa tulevaisuuteen. Perustetun yhdistyksen tavoitteena oli ”herättää kuvaamataiteiden harrastusta Waasan läänissä, levittää taideteoksia ja kehoittaa taiteen harjoittamiseen”. Suurena ajatuksena oli perustaa yhdistyksen toimintaan kytkettävä taidemuseo ja erityinen koulu kuvaamataiteen opetusta varten. Suurta kiinnostusta perustettu yhdistys todella saavutti: ensimmäisen toimintavuoden aikana jäseniksi liittyi 38 ainaisjäsentä ja 293 vuosijäsentä. Tämä kertoo jotakin pohjalaisesta taiteen nälästä.

Omaa taidemuseota yhdistys ei koskaan saanut perustettua. Sen toiminta perustui eri tiloissa toteutettuihin näyttelyihin, milloin kaupungintalolla, milloin Pohjanmaan museon huoneissa, milloin taas kirjastossa, keskussairaalassa, teatterin lämpiössä. Näyttelyissä esiteltiin omaa kokoelmaa, mutta myös yksityisomistuksessa olevia teoksia. Ensimmäinen yhdistyksen hankinta oli Helene Schjerfbeckin tuore teos La Petite Servante, jota seurasivat mm. Wäinö Aaltosen vuonna 1922 valmistunut kipsiveistos Tytön pää ja Hjalmar Munsterhjelmin Laakso vuodelta 1879.

Mutta kokoelma karttui jatkuvasti niin omina ostoina kuin lahjoituksina ja testamentoituna. Grafiikkaa alettiin määrätietoisesti kartuttaa 1930-luvulla. Taidehankinnoissa oli nousua ja laskua, mutta vuonna 1998 se käsitti 278 teosta.

Tuo vuosi oli merkittävä. Silloin 10.6. 1998 yhdistys pitkällisen pohdinnan jälkeen päätti lahjoittaa koko kokoelmansa Vaasan kaupungille. Hajanaisesti eri tiloissa pidetty kokoelma haluttiin saada yhdeksi kokonaisuudeksi. Taideyhdistys asetti kuitenkin lahjoitukselleen ehdon, että kokoelmaa oli hoidettava huolellisesti ja että sen tulisi olla yleisön nähtävänä. Ja että kokoelman nimenä tuli säilyä Vasa Konstförenings samling – Vaasan Taideyhdistyksen kokoelma. (Itselleni jäi arvoitukseksi, milloin Taideyhdistys muuttui taideyhdistykseksi – siis pienellä t:llä kirjoitetuksi. Nettisivuilla käytetään rinnakkain molempia muotoja.)

Vaikka taidemuseoon eivät taideyhdistyksen voimavarat riittäneet, niin jotakin perustamisajatuksesta kuitenkin omin voimin toteutui. Vuonna 1942 perustettiin oma piirustuskoulu, joka nykyisin jatkaa toimintaansa osana Vaasan kaupungin taiteen perusopetusta. Näin suuret tavoitteet toteutuivat kahdella tavalla: tulevaisuutta rakentavalla taideopetuksella ja miljoonien arvoisella taidekokoelmalla, josta nyt kaupunki vastaa, mutta jota taideyhdistys omalta osaltaan kartuttaa. Perustajajäsenet voivat katsoa aatteensa konkretisoitumista turvallisesti ja hyvällä mielellä pilvien reunoilta.

Ja Vaasassa kun ollaan, kaikki tekstit on luonnollisesti kirjoitettu molemmilla kansalliskielillä.

Lassi Saressalo