Lähtijät

Maastamuuttajien jäljillä

Kirjaesittely 3.4.2018

Rauhala, Pekka; Järvi, Outi: Lähtijät. Ullavan siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan 1872–1960. Ullavan Kirkonkylän seudun kyläyhdistys ry/Ullavan Siirtolaiskirjaprojekti 2017. 768 s.
Todella mahtava paketti siirtolaisuushistoriaa. Ja vain yhdestä pitäjästä. Kaikki alkoi itse asiassa kesällä 2014, kun ullavalaiset alkoivat koluta vinttejä ja komeroitaan, joista rupesi löytymään Amerikan arkkuja, kirjeitä, valokuvia ja muuta piilossa ollutta materiaalia, jotka kertoivat tarinoita siitä, miten keskipohjalaiset lähtivät etsimään uutta mahdollisuutta elämiseensä – mahdollisuutta suuren meren takaa. Hanke järjestäytyi, syntyi näyttelyitä, syntyi elokuva siirtolaisuudesta, syntyi musiikkidraamaa, syntyi kokonaisnäkemys tuosta kansainvaelluksesta, joka oli osa pohjalaisten – ja miksei muidenkin – lähdöstä etsimään onnea kaukaa.

Ja näitä etsijöitä kyllä riitti. Kaikkiaan Euroopasta vuosien 1824 ja 1924 välisenä aikana lähti noin 52 miljoonaa henkilöä Amerikan raitille. Heistä 37 miljoonaa suuntasi Pohjois-Amerikkaan ja 11 miljoonaa Etelä-Amerikkaan. Saivat myös Australia ja Uusi-Seelanti omansa: 3,5 miljoonaa tulijaa. Suomalaisia tässä joukossa oli noin 400 000, joista usea käväisi välillä kotimaassaan ja palasi takaisin onneaan etsimään. Ensimmäisten lähtijöiden myötä tieto mahdollisuuksista ”Ameriikoissa” levisi, ja kun Suomessa oli alkanut venäläistämiskausi ja mm. asevelvollisuuslaki uhkasi nuoria miehiä pakko-otolla Venäjän armeijaan, oli tilanne otollinen siirtolaisuudelle. Lähtijät olivat aluksi pääsääntöisesti nuoria miehiä – nuorukaisia, mutta kyllä nuoret naisetkin osasivat pakata laukkunsa ja lähteä uutta elämää etsimään. Usein myös mies lähti edeltä ja vaimo jäi lapsen/lasten kanssa odottamaan, että pääsisivät vakaille oloille uuteen maahan. Jotkut palasivat ja hankkivat amerikanrahoillaan itselleen talon vanhassa maassa, osa lähti uudelleen, kun olot eivät miellyttäneet. Lähtijöiden määrä oli suurinta juuri Pohjanmaalla – Vaasan läänissä, josta lähti kaikkiaan 53 % kaikista Amerikan siirtolaisista. Matkattiin laivoilla Englannin satamiin, joista sitten valtamerihöyryillä Atlantin yli. On kyllä muistettava, että osa suomalaisesta siirtolaisista erityisesti Pohjois-Suomesta matkasi Norjan pohjoisten satamien kautta ja saattoi tulla merkityksi norjalaisena siirtolaisena.

Mentiin Amerikkaan – mutta minne. Pääosa tuntui hakeutuvan pohjoismaisiin oloihin Yhdysvaltain ja Kanadan metsäseuduille, jossa oli mahdollisuus toteuttaa unelma – hankkia oma farmi ja aloittaa periaatteessa entisenlainen elämä, ”kielisten” joukossa. Mutta mahdollisuuksia löytyi muualtakin. Itärannikolla tarvittiin tekstiiliteollisuuteen määrättömästi työvoimaa ja puuvillaenkelit saivatkin täältä elämisen mahdollisuudet. Miehet hakeutuivat kaivoksiin – rankkaan elämään maan alla – tai lokareiksi ja lumperjakeiksi metsätöihin. Joku löysi tulevaisuutensa kivilouhimoissa, joku taas telakoilla tai satamissa työmiehinä. Yhteyttä kotimaahan pidettiin – jos pidettiin – kirjeitse, joita onkin säästynyt mm. Turun Siirtolaisuusinstituutin arkistoon määrättömästi.
Kaikesta tästä ja paljon muustakin kertoo Lähtijät-teoksen ensimmäiset puolitoistasataa sivua. Hyvin jäsenneltyä tekstiä ja hyvin täydentävää kuvakerrontaa. Tässä vaiheessa annan jo kiitoksen Siirtolaisuusinstituutin tutkijalle, Jouni Korkiasaarelle oivallisesta kuvavalinnasta ja kauniista taitosta.

Toinen osa, itse asiassa pääosa kirjasta, on matrikkeli lähtijöistä. Kaikista lähtijöistä Ullavalta (ja Kälviältä, johon Ullava kuului) on pyritty rakentamaan henkilökuva ja jopa niin, että näissä pienoiselämäkerroissa on päästy toiseen ja kolmanteenkin sukupolveen. Jos ei ole ollut kiinnostusta lukea teoksen ensimmäistä osaa, jää kyllä pois kelkasta. Matrikkelitiedot perustuvat sisällöltään johdanto-osuuteen ja siksipä paikkojen ja ammattikuntien omaksuminen ennen matrikkeleihin menoa on välttämätöntä. Mutta nämä lyhyetkin elämäkerrat ovat todella mielenkiintoisia ja hienosti rakennettuja. Henkilöt on sijoitettu Ullavan kylien muodostamiin kokonaisuuksiin ja viitseliäs lukija melkein pystyy näkemään, mistä kulloisenkin lähtijän herääminen siirtolaisuuteen on saanut alkunsa. Paikallishistorian kannalta tämä matrikkeliosio on kullanarvoinen. Kiittää voi vain niitä, jotka ovat antaneet työpanoksensa tämän matrikkelin aikaansaamiseksi.

Todella vaikuttava teos.

Lassi Saressalo