Leppävaaran alkukoti

Tuhti paketti tarinoita

Salmi, Markku, päätoimittaja, Ahonen, Raija; Salmi, Arja; Aho, Heidi ja 66 muuta kirjoittajaa: Leppävaaran alkukoti. Tarinoita ja kuvia Mäkkylän virkatalon mailta. Leppävaara-seura-Alberga sällskapet ry. 2017. 519 s.

Mitä tehdä, kun kansalaismuistipiirin arkistossa on tarinoita ja kuvamateriaalia niin, että ne eivät ole mahtuneet edelliseen vuoden 2016 kotiseutukirjaksi valittuun julkaisuun Valtatien varrelta? Mitäpä muuta kuin työhön väsäämään uutta kirjaa. Arja Salmen vetämä Leppävaara-seura ja sen kirjatyöryhmä ovat uskomattoman uuraita kotiseututiedon tuottajia. Tai tämä tieto on itse asiassa koottu kymmeniltä muistelijoilta ja kymmeniltä osakirjoittajilta. Tällaisen tietopaketin kokoaminen reilussa vuodessa on ollut kunnianhimoinen tavoite ja tavoitteessa onnistuminen on kunnioituksen arvoinen.

Kun paketti vielä on Tapio Lipastin hyvällä maulla taittama ja kun hän vielä on käynyt läpi kirjaan valitut seitsemisensataa valokuvaa, piirrosta ja karttaa, on tulos vaikuttava ja mikä tärkeintä oivallisesti luettava ja katseltava. Jarmo Oksasen tiedonhankintaprojekti kirjaa varten on myös muistettava mainita. Tästä kaikesta on Markku Salmen kirjatoimikunta siis saanut aikaiseksi loogisen kronologisesti työstetyn tarinasikermän. Se kuvaa aikojen alussa merestä nousevien luotojen ja saarien ja vetäytyvän jään esihistoriaa, jonne ensimmäiset ihmiset ovat asettuneet joko vakituisesti tai väliaikaisesti jo reilut 7000 vuotta sitten. Siitä on saanut alkunsa Leppävaaraan kuuluvan Mäkkylän virkatalon alue, joka on nykyisen Leppävaaran aluetta Turun radan pohjoispuolella.

Mutta Mäkkylään oli vielä monta askelta. Oivallisesti on teoksen alkusivuille rakennettu aikajana, jota teos sitten sisällöllisesti seuraa. Aikajanan tarkoitus on saattaa asutuksen kehittyminen historiallisiin puitteisiin, aluksi satojen vuosien harppauksina ja sitten yhtä tarkempana ajoituksena aina ensimmäisten kerrostalojen nousuun Postipuunmäelle vuonna 1959. Aikajana myös asettaa paikallishistorialliset tapahtumat valtakunnalliseen historiajatkumoon, mikä tarjoaa hienoja näkymiä siihen, miten laajat yhteiskunnalliset murrokset heijastuvat paikallistason elämään.
Markku Salmi ei ole tyytynyt pelkästään päätoimittamaan teosta, hänen käsialaansa ovat käytännössä kirjan sata ensimmäistä historiasivua, joilla tuodaan lukija aikojen alusta siihen kohtaan, johon muistelijoiden muistikapasiteetti ulottuu. Sen jälkeen tekstit ovat selviä omakohtaisia kirjoituksia, joiden etnografinen preesens on kunkin kirjoittajan itsensä valitsema.
Tapaamme niin seutukunnan historiaan oleellisesti kuuluvia persoonia, niin herroja kuin vähäväkisempiäkin, naispuheenvuoroja unohtamatta. Joku saattaa muistella toisen käden kertomuksia kieltolain ajoilta, toinen taas on ollut itse caddiena Talin golfkentällä. Kolmas kertoilee Mäkkylän kummitustalosta ja joku Mäkkylän romanileiristä ja sen karusta elämästä. Sota-aikaa ei voi sivuuttaa, ja Mäkkylän kallioilla sijainnut valonheitinpatteri tyttöineen tulee tutuksi.

Näiden omakohtaisten kokemuskertomusten rinnalla kuljetaan etsimässä alueen merkittäviä vanhoja rakennuksia ja niiden asukkaiden kohtaloita. Tutustutaan mäkkyläläisiin musikantteihin, taiteilijoihin, kirjailijoihin yhtä hyvin kuin kirjapainon henkilökuntaan, leipomon arkeen ja alkoholiliikkeen salaisuuksiin. Tarinat, muistelukset ja toimitetut tekstit soljuvat tasaisena virtana ja kaikkea täydentävät valokuvat, niin Espoon kaupunginmuseon kokoelmista, muista virallisista arkistoista löydetyt yhtä hyvin kuin kotialbumeiden aarteistosta. Joissain teksteissä on lähdeaineisto mainittu, muistitekstit ovat taas selkeästi kertojien omaa repertoaaria. Varsinaisia lähdeviitteitä ei tällaiseen teokseen kaivata, mutta lähdekirjallisuusluettelon mukaan saaminen on hyvä teko niitä ajatellen, jotka haluavat syventyä johonkin osateemaan. Samalla tällainen lähdeluettelo palvelee virallista historiankirjoitusta – tällaisessa teoksessa on moni asia jo läpikäyty ja tarkastettu ja kokonaisuudesta muodostuu näin näiden pienartikkeleiden summa. Ja vähän enemminkin.
Hienoa työtä leppävaaralaiset!

Lassi Saressalo