Oli kerran Vuoksenniska

Kaksi pilkku kolme kiloa historiaa

Kirjamakasiini 24.5.2017

Koskinen, Risto Olavi, Lehonkoski, Pekka: Oli kerran Vuoksenniska. 1, Vuoteen 1945. Studio Niska 2016. 340 s.

Vuoksenniska on nimensä mukaisesti paikkakunta, joka sijaitseen siinä kohtaa, mistä Saimaan vedet lähtevät virtaaman kohti Laatokkaa. Kun seisoo Vuoksenniskan, nykyisen Imatran kaupunginosan keskellä kulkevalla harjulla, näkee lännessä Saimaan ja idässä Immalanjärven vedet. Vuoksi lähtee virtaamaan ja muodostaa mahtavan virran, jossa Niskasta seuraavana on Tainionkoski ja sitten nykyisin kahlehdittu Imatrankoski. Tähän paikkaan on ammoin syntynyt ensin parin talon kylä, sittemmin laajemmin ottaen laaja huvila-, kartano- ja teollisuustaajamien jono. Tästä paikasta ja sen historiasta ovat Koskinen ja Lehonkoski julkaisseet nyt käsillä olevan teoksen, joka on ensimmäinen osa kokonaisuutta. Tämän ensimmäisen osan ajallinen jana ulottuu muinaisesta maankohoamisesta ja vesien purkautumisesta Saimaalta etelään, ensimmäisten kalastajien pyyntiapajista maatalouden syntyyn. Pietarilaisen ja muunkin väestöeliitin löytäessä nämä seudut ja rakentaessa sinne huvilansa ja kartanonsa – hovinsa, kuten kaakkoisessa Suomessa sanotaan – ja lopulta saman yhteiskunnan kerman ymmärrettyä mahtavan virran tarjoamat mahdollisuudet teollistamiseen alkoi syntyä nykyinen Vuoksenniska. Valitettavasti allekirjoittaneella ei ole ollut mahdollisuutta tutustua valmisteilla olevan toisen osan aineistoon ja siksi kertomus Vuoksenniskasta on tässä vaiheessa kovinkin taaksepäin katsova.

Teos on runsaasti kuvitettu, ja Pekka Kettusen luoma ulkoasu ja taitto antavat tilaa kerronnalle, mutta samalla vievät lukijansa ja katsojansa mukaansa niin, että teosta ei voi laskea kädestään (tai lukualustaltaan ­– eihän tällaista kaksikiloista järkälettä voi käsissä pitäen lukea) ainakaan selaamatta sitä alusta loppuun. Sen jälkeen siihen voi hyvinkin palata ja kuoria kertomuksen sisällön kerros kerrokselta ja samalla tutustua niihin elämänmuotoihin, jotka täyttävät Vuoksenniskan historian.

Omaa mielenkiintoani herätti kylän keskustan synnystä ja kehityksestä kertova kuvamateriaali – tuttuja rakennuksia, jotka ovat mielessäni, vaikka olenkin syntynyt teoksen aikajanan päättymisen jälkeen. Äitini puoleiset serkut perheineen eleilivät Vuoksenniskalla ja paikka tuli minulle tutuksi kesänviettoviikkoina. Samaa tuttuutta ja samalla läheisyyttä kertomukseen toi kuva, jossa taksimies Matti Lifländer, tätini mies, seisoo autonsa vieressä kylän keskustan taksiasemalla. No, nämä ovat henkilökohtaisia muistoja ja odotankin suurelle mielenkiinnolla toisen osan valmistumista.

Sisällöllisesti teos on looginen ja selkeästi seurattava. Alussa oli Vuoksi, johon syntyi kylä, jonka lohenkalastajat löysivät, johon eliitin matkailijat saapuivat, johon rakensivat huvilansa ja hovinsa – elettiin siis Venäjän vallan aikaa. Nämä samat yhteiskunnan eliittiin kuuluvat huomasivat mahdollisuutensa, rakensivat rautatien satamaan, joka yhdisti alueen Saimaan kanavaa myöten Viipuriin ja valtakunnan pääkaupunkiin, Pietariin. Ja toisaalta sisäiseen Suomeen. Mutta eivät nämä kaukokatseiset henkilöt vain pietarilaisia oleet, kyllä suuriruhtinaskunnan liikemiehet olivat ajassa mukana, mainittakoon vaikkapa Nottbeckit, jotka Tampereen omistajina ulottivat liiketoimensa myös tänne Vuoksen suulle.

Teos seuraa Vuoksenniskan seudun teollista kehitystä. Sahat ja nouseva paperiteollisuus kaikkine oheisilmiöineen saa kuvauksensa kaiken huippuna Kaukopään sellutehdas, joka toi ”rahan hajun” seutukunnalle. Sen hajun muistan vielä nytkin.

Kunnon paikallishistorian tavoin seurataan yhteiskunnallista kehitystä, liikenteen tuomia mahdollisuuksia, kaupankäynnin monia muotoja, syntyvän Immolan varuskunnan nousua monimuotoistamaan väestökuvaa. Koululaitos saa oman lukunsa, samoin seurakuntaelämä, virkavalta, alueen rakennuskannan kehitys ja asutuksen tiivistyminen pienoiseksi keskukseksi kuvataan, samoin seurataan työtä tekevien ihmisten arkipäivää ja myös vapaa-aikaa, harrastuksia, iloja ja suruja.

Kaikki päättyy joskus. Tämäkin teos, jonka viimeiset sivut kertovat viime sodan vuosista ja päättyvät rauhaan, joka toi mukanaan evakot ja kaakkoisen Karjalan menetyksen.

Erinomainen teos niille, jotka tuntevat mielenkiintoa maalaiskylän muuttumisesta teollisuuslaitosten ketjuksi. Ja tietenkin niille, joille Vuoksenniska on se oikea kotiseutu.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Teosta saa mm. Vuoksenniskan kirjakaupasta ja K-supermarketista, Imatrankoskella Kosken kuvaamosta ja tilaamalla osoitteesta studio.niska @ gmail.com, jossa hinta on 59 euroa + postikulut 11 euroa (tieto toukokuulta 2017).