Lipinlahti. Kylä Pielisen rannalla

Lipinlahti – kyläkirjojen aatelia

6.3.2017

Anja Ikonen & toimituskunta. Lipinlahti. Kylä Pielisen rannalla. Lipinlahden kyläyhdistys ry 2016, 640 s.

Lipinlahti on pieni virkeä 300 asukkaan kylä Nurmeksen kupeessa. Kyläläisten innokas kansalaistoiminta todentuu lukemalla jykevää kylähistoriaa, jonka alkusanat lausuttiin jo 1990-luvun alussa. Silloin Pentti Ikonen kutsui koolle kyläaktivistit ja esitti ajatuksen kirjan kokoamisesta. Materiaalia kerättiin ja haastattelujakin tehtiin, mutta aloite hiipui. Vuonna 2011 se nousi uudelleen ajankohtaiseksi.

Mukaan kirjahankkeen toimituskuntaan lupautuivat Anja Ikonen, Ensio Kulju, Eila Lukkarinen, Harri Markkula, Kalevi Mustonen, Lahja Mustonen, Sinikka Mustonen, Hannu Okkonen, Terho Okkonen, Lahja Sarkkinen, Kyllikki Tiensuu ja Kaisa Tolonen. Monen muunkin panos on tärkeä ja jotkut teemat on kirjoitettu yhteistyössä. Teoksen kuvitus on upeaa ja harvinaisen runsasta: valokuvat havainnollistavat hienosti Lipinlahden historiallisia vaiheita, asutusta, asukkaita ja unholaan vaipuneita työprosesseja. Myös kirjan ulkoasu ja tekstien laadukas toimitustyö kannattaa mainita. En ihmettele, että kyläkirjan julkaisemiseen on saatu todella runsaasti sponsoreita, vaikka sitkeä vapaaehtoistyö on sen sisällön silti mahdollistanut.

Kyläkirja jakautuu 15 päälukuun. Sata ensimmäistä sivua käsittelee Lipinlahden historiaa viiden talon kalastajayhteisöstä II maailmansodan päättymiseen. Stolbovan rauhassahan 1617 Nurmeksen alue liitettiin Ruotsiin, joten Lipinlahti on enemmänkin kuin100-vuotiaan Suomen elävän syrjäkylän juhlakirja. Alkuluvuista mieleen jäävät niin vuosien 1917-18 tapahtumat punaisten ja valkoisten näkökulmasta kuin kylää koskettavat evakkoretket ja inkeriläisten majoituskin II maailmansodan tuoksinassa ja sen jälkeen. Asekätkentäänkin nurmeslaiset ja Lipinlahden miehet ehtivät sotkeutua sodan jälkimainingeissa. Rauhan vakiinnuttua, juuri 1950-luku ja vielä 1960-luku olivat pikkukylän vahvan kasvun aikaa.

Kirjalliset lähteet sijaitsevat useimmiten lukujen lopussa. Muita lähdemerkintöjä ei ole, mutta kirjan viimeisiltä lehdiltä löytyy kattava luettelo Lipinlahden koulujen oppilaista ja opettajista vuodesta 1889 lähtien. Siitä moni kyläläinen varmasti löytää läheisensä tai itsensä. Eri paikkojen, talojen ja kartanoiden sekä asukkaiden ja sukujen vaiheet on esitelty kiitettävällä tarkkuudella. Mukana alkupuolen teksteissä on paljon lainauksia ja yleisesti tunnettua faktaa Suomen historiallisista vaiheista. Herkullisimpia tarinoita tarjoavat itse kyläläiset, jotka astuvat jäljempänä esiin kukin vuorollaan.

Rautatien tulo Joensuu-Nurmes-radan myötä 1911 oli suuri tapaus. Lipinlahti sekoitettiin – ja sekoitetaan yhä – Lapinlahteen, joten seisakkeen nimeksi tulikin Kohtavaara. Lipinlahti oli sodan jälkeen maatalouskylä, jossa siirryttiin pikku hiljaa hevostaloudesta koneellisempaan viljelyyn. Toki kalastusperinne jatkui ja kauppa sekä pienyrityksetkin kukoistivat. Asukasluku nousi 1950-luvulla hetkeksi tuhanteen ja lapsiperheet pitivät koulutoimen virkeänä. Kyläläisten muisteloja lukiessa hämmästelee1900-luvun vilkasta kansalaistoimintaa aina 1960-luvulle saakka. Kyläyhdistyksen ohella maamiesseuraan, nuorisoseuraan, työväenyhdistykseen, harrastajateatteriin, marttoihin, kuorolauluun, pelimanneihin ja urheiluseuraan riitti jäseniä. Metsästys oli monen harrastus kalastuksen ohella ja metsästyssseuran toiminta näkyvää. Elettiin luonnossa, luonnosta, ehkä niukasti mutta luonnonmukaisestikin. Olisikohan tässä sanomaa nykyajan ”kiireisille” istumatyöläisille?

Kansalais- ja koulutoimintaa käsittelevät luvut ovat kyläkirjan helmi – kuten loppupuolen veikeät merkkihenkilöesittelytkin. Vuorineuvos Sulo A. Tervo oli Lipinlahden oma poika, mutta myös maaherra Esa Timosen lipinlahtelaiset näyttävät omineen. Olihan hänellä, innokkaalla metsästäjällä, kesäasunto kylällä!

Erityismaininnan ansaitsee myös eräs Lipinlahden kantatila, jonka ympärille kasvoi sitten vilkasta opistotoimintaa moniksi vuosikymmeniksi. Oma kosketukseni Lipinlahteen liittyy nimenomaan Haikolan kartanoon, evankelisen opiston upeisiin rantamaisemiin. Kartanohan sijaitsee aivan Lipinlahden keskeisellä paikalla, ja on näytellyt melkoista roolia kylän riennoissa muutenkin. Haikolassa pidettiin keväällä 2016 nurmeslaisen kirjailjan Matti Pulkkisen tuotantoon liittyvä seminaari. Hänenkin nuoruutensa sivuaa Lipinlahtea.

Kirjoittanut Pentti Stranius

Arvostelu on julkaistu alun perin Agricola-sivustolla