Kylä Tuusulanjärven ja rautatien kupeessa

Sirpaleita Tuusulanjärven liepeiltä

21.6.2016

Nybäck, Riitta: Kylä Tuusulanjärven ja rautatien kupeessa – Tuomalan kyläkirja. Kyläkirjan työryhmä. Saarijärvi 2016. 240 s.

Ensiksikin huomautus. Kun kirjan informaatiosivulla mainitaan etusisäkannen ja takakannen kuva, olisi niiden pidettävä paikkansa. Takakannessa toki on luvattu kuva suuren lähetystön jäsenistä, mutta etusisäkannessa puolestaan on tiluskartta vuodelta 1786. Toinen huomautus koskee karttoja sivulta 108 lähtien. Ensinnäkin ne ovat ilmeisesti kuvakaapattuja eikä niiden pikselitaso riitä suurentamiseen. Toisaalta ne ovat osakarttoja, joiden ”emäkartta” olisi voinut olla jossain esillä, jotta lukija ja katselija voisi sijoittaa kirjakokonaisuuden johonkin edes lähelle nykyaikaa. Kolmanneksi voisi jo tässä vaiheessa huomauttaa siitä, ettei valokuvadokumentointia ole viety loppuun. Pääsääntöisesti kuvakohteet on identifioitu, mutta kuvien omistaja- / oikeudenomistajatiedot puuttuvat kokonaan. Kirjassa on viitesysteemi silloin, kun teksti sitä edellyttää, viitteet ovat aina kunkin tekstisivun alla. Kuitenkin joitain viitteitä on jätetty sulkuihin tekstin sisään. Tähän varmaan on jokin järkevä selitys. Kirjallisuus- ja muut lähteet on sisällytetty viitteisiin, eikä kokonaiskuvaa lähdeaineistosta näin tarjota.

Kirja on kyllä paikkansa ansainnut. Kun Tuusulanjärven seutuja on dokumenttikirjallisuudessa kuvattu, huomio on kohdistunut pääasiallisesti kansakunnan sankarihahmoihin, taiteilijoihin, suomalaisen kulttuurin ikoneihin. Sen sijaan tyhjäksi on jäänyt tavallisen ihmisen elämänkuvauskirjallisuus samoilta seutuvilta. Tätä aukkoa nyt käsillä olevan kyläkirjan työryhmä lähti täyttämään hakemalla aineistoa viime vuosisadan kansanelämästä ja yhteiskunnan rakentumisesta.

Kyläkirjoille ominaisesti lähdetään mahdollisimman kaukaa. Nyt kyllä ei ihan jääkaudesta ja ensimmäisistä eränkävijöistä, vaan 1500-luvulta, johon asti aikakirjat Tuomalasta ja sen asukkaista ulottuvat. Niin kuin muuallakin eteläisessä Suomessa – siis Ruotsin Itämaassa – asutus vakiintui kruunun toimenpitein, piti saada verotaloja, perustettiin kruununtiloja ja ruotuväkilaitos tarjosi oman vaihtoehdon elämiselle – hyvän vai huonon, se riippui sotilasmateriaalin tarpeesta.

Teksti seuraa kronologisesti yhteiskunnan modernisaatiota, tuli rautatie, perustettiin kouluja, tehtiin uusjako, käytiin kansanopistoa, kapinoitiin ja hävittiin – toiset voittivat. Saatiin sähkökin ja sotaväki perusti koulutuslaitoksiaan seudulle. Ja taaskin kyläkirjan genreen kuuluvana käydään talvi- ja jatkosotaa, nyt kirjemateriaalin kautta, saatiin Karjalan evakot ja asetuttiin rauhan aikaan.

Kun välillä käydään kantatalojen historiat läpi, päästään yhdistyselämään: urheilua, lottatyötä, neulomaseuraa ja maatalousnaisia, kalastuskunnan perustamista, diakoniatyötä ja kaikkea sitä, mitä ennenaikaisessa maalaisyhteisössä harrastettiin.

Viimeinen pääluku lähtee kiertämään kylille. Nykyisten pääteiden ja niiden sivuteiden asukkaita ja asutusta seurataan edellä mainittujen karttapohjien avulla ja tuodaan elämää ja asukkaita talo talolta lähelle tätä päivää. Näin jokainen tuomalalainen löytää itsensä tästä kirjasta ja siksipä kirja onkin merkittävä lähde nykytuomalalaisen itsensä tuntemiselle, identiteetille. Samalla se kaikkine puutteineenkin on arvokas osa Tuusulanjärven alueen mikrohistoriaa.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: kirjaa myydään mm. Tuusulan museossa.