Itsenäinen isänmaa

Isänmaan miehet ja naiset

27.4.2016

Luotola, Hannu: Itsenäinen isänmaa – yhteinen asiamme: Saarijärven Sotaveteraanit r.y 50 vuotta 1966–2016: aktiivitoiminnasta perinneaikakauteen. Saarijärven Sotaveteraanit. 2016. 349 s.

Prikaatinkenraali Hannu Luotola, aktiivi kotiseutumies kaiken muun ohella, otti härkää sarvista ja lähti kokoamaan kertomusta Saarijärven Sotaveteraanien 50-vuotistaipaleelta. Toki yhdistyksestä on aiemmin tehty kaksikin historiikkia, jotka kattavat ajanjakson perustamisvuodesta 1966 vuoteen 1996. Tuolloin veteraanitoiminta keskittyi pääasiallisesti veteraanien toimeentulon turvaamiseen, sosiaaliseen huoltoon, asunto-oloihin ja kuntoutukseen unohtamatta yhteishengen luomista ja ylläpitoa erilaisten tempausten, matkojen ja yhdessäolon muodossa. Nyt käsillä olevaan kokonaishistoriakirjaan on koottu noilta vuosilta vain olennainen sisältö antamaan pohjaa seuraavien kahden vuosikymmenen tarkastelulle.

Kuitenkin Luotola on saanut edellisistäkin vuosista jäntevän kertomuksen. Erinomainen idea on kytkeä kukin veteraanivuosikymmen omalla tietolaatikollaan niin Saarijärven kuin koko valtakunnan historiaan ja näin antaa perspektiiviä asiain käsittelylle. Samalla on todettava, että Luotolan tarkastelun kohteena on käytännössä koko se yhteisö- ja järjestökenttä, joka liittyy veteraanitoimintaan, kunnan ja seurakunnan osuus mukaan lukien.

Saarijärven Sotaveteraanit ry ei ole ainut sodissa mukana olleiden paikallinen yhteisö. Muita toimijoita ovat sotainvalidit, lotat, rintamamiesveteraanit, rintamanaiset, kaatuneiden omaiset, sotaorvot, sotavangit, sotilaspojat, pikkulotat, miinanraivaajat ja kotirintamalla panoksensa sotaponnistuksiin antaneet. Luotolan näkemys on, että vaikka joitain ns. hallinnollisia esteitä varsinaiselle järjestöjen yhdistymiselle vielä on, yhteistoiminta ainakin Saarijärvellä toimii ja järjestöt työskentelevät yhteisen päämäärän eteen.

Tuo päämäärä on veteraaniperinteen siirtäminen kaikissa muodoissaan uusille sukupolville, isänmaallisen työn arvostaminen ja ajatus siitä, että veteraanien ja sankarivainajien muisto tulevaisuudessa toimisi myös rauhankasvatuksen välineenä. Tässä työssä ovat nykypäivänä mukana veteraanien perinneyhdistysten lisäksi myös reserviläisjärjestöt ja Maanpuolustusnaisten yhteisö sekä kotiseutuväki.

Itse teos on varsin perinteinen järjestöhistoria. Alkusivuilla tuodaan eri taustaryhmien viralliset tervehdykset, sitten käydään läpi järjestön historiaa ja toimintamuotoja ja niiden muuttumista vuosikymmen kerrallaan. Esille nousevat niin keskeiset järjestövaikuttajat kuin yhteistyön muodot, talkoot, keruut, tervanpoltto, kioskinpito, muistojuhlallisuudet, veteraanien matkat, palkinnot ja huomionosoitukset. Kaikki se, mitä kuuluu tiiviin veteraaniyhteisön toimintaan. Kun veteraanien rivit päivä päivältä harvenevat ja viimeisetkin vain vaivoin voivat osallistua, on toiminta yhä enemmän siirtynyt uudelle sukupolvelle tehtävänä veteraaniperinteen siirto seuraaville sukupolville.

Kirjan loppupuolella esitellään Saarijärven Sotaveteraanit ry:n naisjaoston toimintaa vuodesta 1969 nykypäivään, yhdistyksen hengellisen toimikunnan työtä sekä Saarijärven kaupungin asettaman veteraanitoimikunnan työkenttää, lähinnä kuntoutustoiminnan organisointia. Vuonna 2003 perustetun Saarijärven Veteraanilaulajien perintöä jatkaa Saarijärven Laulumiehet ry.

Normaaliin järjestöhistoriatapaan mukana liitteenä ovat myös yhdistyksen säännöt, henkilöluettelot luottamushenkilöistä, talkoo- ja yhdyshenkilöt kyläkunnittain ja naisjaoston keskeishenkilöt. Liitteenä ovat myös eri tason palkitsemisten ja huomionosoitusten kohteeksi päässeet yhdistyksen jäsenet.

Niin kuin sisältö, teos itsessään on jämerä kunnianosoitus veteraaneille ja veteraanityölle. Kuvat ovat pääosin värillisiä, alkuvuosia lukuun ottamatta ja selkeitä. Vain yksi, sivun 53 henkilökuva, on jäänyt epäselväksi. Olisiko alkuperäkuvan uudelleenkuvaaminen auttanut, kun pikselit eivät ole sallineet skannatun kuvan suurentamista? Taitossa, josta on hienosti vastannut Taittopalvelu Yliveto Oy, on mielenkiintoisia nyansseja, mm. vuosikymmentietolaatikot omalla pohjavärillään. Kirjasinkoossa on huomioitu vanhemmatkin lukijat.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: mm. Saarijärven museo