Uusi etunimikirja Aadasta Äijöön

Uutta etunimistä

4.6.2015

Patjas, Liisa-Maria & Kortesuo, Katleena: Uusi etunimikirja Aadasta Äijöön. Karisto 2015. 336 s.

Avaussanoissaan tekijät esittelevät itsensä – tai oikeastaan nimensä. Liisa-Maria tulee luonnollisesti Elisabethista, joka taas juutalaisnimestä Eliseba ”Jumala auttaa”. Maria tarkoittaa puolestaan ”toivottua lasta”. Katleenan nimen lapsen vanhemmat valitsivat isoäidin kirjoittamasta kirjasta Katleena lähtee maailmalle; suvussa oli ollut käytössa nimet Katve ja Karela. Taustaltaan Katleena liittyy Katariina-nimeen, mutta alkuperä on kadoksissa.

Kun näin lähdetään liikkeelle, on syytä odottaa jotain mielenkiintoista. Ja sitä tuleekin. Kirjoittajat toteavat teoksensa olevan tarkoitettu uusille vanhemmille, jotka hakevat lapselleen nimeä. Tarjolla on koko almanakallinen ja vähän lisääkin: tekijät ovat kehittäneet uudisnimiä sille, joka haluaa jotain todella erikoista. Nämäkin nimet ovat perusteeltaan jo olemassa olevien johdannaisia ja niistä assosioituneita.

Nimen valinta ei ole ihan yksinkertainen asia. Milloin nimi haetaan sukutraditiosta, milloin sen hetken muoti-ilmiöistä, vaikkapa TV:n saippuaohjelmista tai pinnalla olevilta iskelmälaulajilta. Joku haluaa perinteisen ikivanhan suomalaisen nimen – joka sitten osoittautuukin lainaksi, kuten Heikit, Paavot ja Pekat, joku taas protestoi taustaansa ja etsii kokonaan perinteestä poikkeavaa nimeä lapselleen. Joskus ei muisteta missä kielikunnassa asutaan ja joillekin taas Jorma-Yrjö saattaa olla hyvinkin pikkunaperoa kuvaava, mutta tulee tuottamaan tuskaa myöhemmin. No, onneksi nimen vaihtaminen nykyisin on helppoa.

Kuinka nimi taipuu, onko nimeä kätevä käyttää vai tuleeko siitä väärinkäsityksiä tai kirjoitus- ja ääntämysvirheitä? Syntyykö nimestä ikäviä sananmuunnoksia sukunimen kanssa? Istuuko etunimi sukunimeen? Mikä on nimen historia ja onko sillä ehkä jokin negatiivinen merkitys puhekielessä?

Kirjassa esitellään sekä hyviä että tekijöiden mielestä huonoja esimerkkejä. He kuitenkin muistuttavat, että mielipiteitä on monia, eikä heidän näkemyksensä ole ainut oikea. Niin kuin on nimiä, on myös mieltymyksiä.

Mutta ennen nimikavalkadia tarjotaan monta hienoa taustoittavaa lukukappaletta. Tekijät kartoittavat etunimien historiallisia kerrostumia – suomalaiset omaperäiset nimet, germaanilainat, Raamatusta lainatut, kansallisromanttiset, sotien uhmanimet, uudet luontonimet ja kansainväliset ihannenimet saavat omat kappaleensa samoin kuin nimiin liittyvät uskomukset ja käytännöt.

Toinen pääkappale käy läpi nimistöntutkimuksen peruskäsitteistöt, nimiin liittyvän lainsäädännön ja almanakan ja nimien suhteen – miten pääsee allakkaan ja miten sieltä joutuu pois. Kolmannessa luvussa syvennytään nimien käyttöön – minkä pituinen nimi on, miten se taivutetaan ja kirjoitetaan, miten vierasperäiset kirjaimen soveltuvat suomalaisiin nimiin ja lopuksi varoituksen sanoja harkitsemattomille nimenantajille.

Sitten lähdetään vyöryttämään almanakkanimiä lähtökohtana vuoden 2015 allakka, naisten nimet, miesten nimet, androgyynit nimet ja harvinaiset nimet. Jokaisesta nimestä tuodaan lyhyt taustahistoria ja kirjoitusohjeet sekä tarjotaan niille lähekkäisnimet (Silja -> Hilja -> Milja-> Lilja). Välillä tarjotaan diagrammeja nimien käytön historiasta tai nimen yleisyydestä. Nokkelaa on myös tarjota nimille anagramminimiä (Selma -> Salme). Teoksen loppusivuilla on vielä hakemisto kaikista nimistä, jotka tekstissä esiintyvät. Kun vertaa tätä pääosiota perinteisiin etunimikirjoihin, on tässä monenlaista herkkua uudelleen opittavaksi.

Molemmat tekijät ovat alansa ammattilaisia. Liisa-Maria Patjas on paitsi maatilan emäntä myös kouluttaja, viestinnän opettaja ja tietokirjailija. Katleena Kortesuo on kouluttaja, tietokirjailija ja bloggaaja (Eioo totta -blogi). Ammattimaisuus näkyy.

Kannattaa tutustua.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: teosta on saatavilla mm. kustantajan verkkokaupasta.