Kaksi näytelmää

Jääkäriliikkeen näytelmistä

10.7.2015

Paaso, Erkki 2015: Kaksi näytelmää: Kuivaniemen ensimmäinen Lotta ja Maaninkajärven taistelu

Tekijä kertoo näytelmistä:

Olen aikoinaan kirjoittanut näytelmän Kuivaniemen Ensimmäinen Lotta, joka kertoi jääkäriajasta lähinnä Läntisen etappireitin Veskan etappitalon näkökulmasta ja tapahtumista Kuivaniemellä. (7 esitystä.) Minua pyydettiin yhdistämään tämä ja Maaninkajärven taistelun yhdeksi näytelmäksi. Ilmoitin heti, että sitä en tee, koska Lotta-näytelmää ei voi karsia niin paljon, että siihen kytkettäisiin Maaninkajärven kahakka. Pian totesin, että Maaninkajärven kahakasta tulee vajaan kymmenen vuoden kuluttua kuluneeksi 100 vuotta. Koska tämä oli jääkäreiden ensimmäinen taistelu oman maan kamaralla, katsoin, että tapahtumasta tulisi kirjoittaa näytelmä.

Näytelmä Maaninkajärven taistelu perustuu Simon kahakka -nimiseen kirjaan, jonka on kir­joittanut kahakassa mukana ollut, sittemmin jääkärikenraalimajuriksi kohonnut, Väinö Vainio. Kuivaniemen tapahtumista kertova osa on kunnallisneu­vos Hannes Paason keräämistä tiedoista. Myös nettiä olen käyttänyt apuna. Tätä näytelmää ei vielä ole esitetty, mutta kerron siitä tässä lyhyesti.

Marraskuun lopulla 1916 kokoontui Ruotsin Ylitornille kestikievaritaloon Läntisen etappireitin varajohtaja Einar Wichmanin johdolla jääkäreitä pohtimaan, miten Suomesta saataisiin Lockstedin suomalaisten päällikön Maximilian Bayerin vaatima toinen 2000 miehen joukko lähtemään Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Näytelmä alkaa ”Matarengin Parlamentiksi” kutsutusta neuvottelusta, jossa päätettiin Pohjoisen etappireitin perustamisesta ja miehityksestä.

Neuvottelun päätyttyä jääkärit ylittivät Torniojoen kolmena neljän miehen eri ryhmänä turvallisuussyistä. Yhden ryhmän ylitettyä Torniojoen Karungin ja Korpikylien välistä, lähti siitä kaksi jääkäriä pohjoiseen suorittamaan heille annettua tehtävää. Näytelmässä esitetään erikseen tämän kahden miehen ja kahden neljän miehen ryhmien vaellus Simojoelle.

Ensimmäisinä Ylikärppään tulleet Paul Henricksson, Antti Kääriäinen, Väinö Vainio ja jääkärikokelas Armas Lyytikäinen olivat edellisen yön viettäneet Alaniemen etappitalossa. Heidän oli määrä laittaa kuntoon pohjoisen etappireitin eteläosa. Toisena ryhmänä saapuivat Sven Weckström, Einar Wichman, Jussi Närvänen ja Heikki Repo. Kolme viimeksi mainittua olivat menossa jatkamaan värväystoimintaa, joista Repo oli määrätty vaikuttamaan erityisesti siihen, että työväestön joukosta saataisiin uusia jääkäritarjokkaita. Itäisen etappireitin päällikkö Martin Jacobsonin määräyksestä Weckström oli ollut hankkimassa aseita Tukholmasta. Matarengistä lähdettäessä hän liittyi näihin kolmeen jotka olivat pyrkimässä läntiselle etappireitille. Weckströmin oli määrä palata itäisen etappireitin Hallan etappitaloon, jossa Jacobson häntä odotti. Todennäköisesti sen vuoksi he saapuivat Ranuan Portimojärvelle. Täällä talon 80-vuotias vanha isäntä varoitti menemästä Ranuan kautta, sillä siellä oli runsaasti poliiseja ja erilaisia urkkijoita, joten kiinnijäämisen vaara oli ilmeinen. Niinpä Weckström seurasi tovereitaan kohti läntistä etappireittiä.

Jääkärit Mikko Kohonen ja Jussi Mäntylä kahden miehen ryhmänä saapuivat Tervolaan Kaisajoen varrella sijaitsevaan Kuusikon taloon. Täältä he joutuivat pakenemaan santarmeja, joiden kanssa tapahtui laukausten vaihtoa. Saavuttuaan illalla Tervolan Liimattaan oli taloon majoittunut joukko poliiseja. Jääkärit joutuivat yöpymään jossakin heinäladossa. Seuraavan päivän iltana nämä saapuivat Puukkokumpuun Hastin taloon, missä viettivät seuraavan yön. He olivat asioissaan niin varovaisia, että Korhonen ei tiennyt millä asioilla Mäntylä liikkui. Hänen piti vain saattaa tämä Ouluun.

Toisistaan tietämättä miehet saapuivat 6.12.1916 eri reittejä Simojoelle Ylikärpän kestikievariin, jääkäreiden turvapaikkaan. Seuraavana päivänä he siirtyivät Maaninkajärven niittysaunalle odottamaan hiihtokelien paranemista. Esityksen siirtyminen paikasta toiseen, näytelmässä, erotetaan laululla. Samoin ajan kuluminen tapahtumien välillä.

Vajaan viikon saunalla majailun jälkeen, maanantaina 11 päivänä joulukuuta 1916, jääkärit tulivat yllätetyksi. Edellisenä päivänä Kuivajoella majailleet af Enehjelmin neljä poliisia Kallenautio, Ohenoja, Piippo ja Kurkela olivat saaneet Aukusti Viitalalta kuulla jääkärien majailevan Maaninkajärvellä. Tiedon hän oli saanut naapuriltaan metsätyömies Aukusti Klaavuniemeltä, joka oli nähnyt jääkärit Maaninkajärvellä. Kuivaniemen rajavartioasemalta poliisit saivat yhden aliupseerin ja viisi santarmia avuksi, jotka yön aikana siirtyivät hevosilla Veskaan ja sieltä poliisien kanssa Viitalan opastuksella Maaninkajärvelle.

Tulitaistelu saunalla kesti 2½ tuntia. Näytelmässä ei esitetä saunalla käytyä ammuntaa kokonaan, vaan sanallisesti todetaan ajankulku. Kahakassa Itäisen etappireitin varajohtaja Sven Weckström haavoittui vaikeasti, jääkäritarjokas Armas Lyytikäinen kaatui, jääkäri Heikki Repo antautui viholliselle. Taistelusta selvinneet jääkärit pakenivat kairoja pitkin takaisin Haasioselän Hastin torppaan ja siellä levättyään takaisin Ruotsiin. Vihollisista kaksi haavoittui lievästi.

Esitys päättyy siihen, että kylältä hankituilla hevosilla siirrytään ensin Ylikärppään ja sitten Alakärppään, josta poliisit ja santarmit ”sotasaaliineen” uusilla hevosilla lähtivät kohti Simon asemaa.

Näytelmä ei sisällä teatteriesityksiin normaalisti kuuluvaa lemmen leiskuntaa. Sukupuolien välinen seurustelu tapahtuu jääkäriliikkeen periaatteen mukaan; rakkaussuhteita solmimatta isänmaa vapaaksi – kunnioittaen paikallista väestöä, joka monessa kohtaa oli jääkärien tukena.

Kirjoittaja Erkki Paaso