Ka, muistelemma sota-aikoo

Muistoja vaikeilta ajoilta

25.5.2015

Kuivalainen, Teuvo (kirjoittaja ja toimittaja) ja kirjoitustyöryhmä: Ka, muistelemma sota-aikoo. Tuupovaara-Seura ry. 2014.
176 s.

Takaisin Kirjamakasiiniin

Vuonna 2009 tuupovaaralaiset muistelivat Tuupovaaraa (Ka, muistelemma Tuupovuaro, kirjoittaja ja toimittaja: Teuvo Kuivalainen), nyt sota-aikaa.

Kuka muistelee mieleenpainuvinta tapahtumaa talvisodan rintamalla, kuka taas jatkosodan hyökkäysvaiheeseen osallistumistaan. Joku kertoo palvelustaan ilmavalvontalottana, toinen taas työstään kaatuneiden evakuointikeskuksessa. Eräälle jännittävintä olivat Koveron kylän läpi kulkeva sotavarustus raskaine tykkeineen, yhdelle taas muistiin mieltyy heinänteko kesällä 1944, kun puna-armeijaa pelättiin. Evakkomatka oli monelle nyt jo vanhalle unohtumaton elämys, yhtä moni taitaa muistaa viholliskoneiden hyökkäyksen kotikylälle.

Kun tähän lisätään vielä selkeät katsaukset sodan alkuvaiheista, Mainilan laukausten ilmiselvä valhe dokumentista luettuna ja laajahko katsaus suojeluskunnan ja Lotta Svärd -järjestön toimintaan Tuupovaaralla itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä, ollaan oikeastaan siinä, mistä tuupovaaralaisten sota-ajan muistelokirja kertoo. Tapahtumista ja elämyksistä aikoina, joita ei unohda, henkilöistä, jotka olivat, elivät ja kuolivat, lasten silmien näkemistä ihmeellisyyksistä ja kaikesta muusta, mitä sota-aika tavanomaiseen pohjoiskarjalaiseen elämään toi muassaan.

Tämänlaisten kertomuskoosteiden rakentaminen on erinomaisen hankalaa. Pitäisikö yrittää edetä kronologisesti, tässä tapauksessa kansalaissodasta kansakunnan rakentamisen vuosien kautta suurvallan uhkaan, talvisotaan, ensimmäiseen evakkomatkaan ja välirauhaan. Ja siitä edelleen poliittiseen tilanteeseen suursodan jatkuessa Euroopassa, jatkosodan eri vaiheiden kautta välirauhaan, uuteen evakkomatkaan, nyt lopulliseen.

Vai olisiko pyrittävä hahmottamaan eri pääteemoja, sotijat, kotirintaman arki ja miesten korvaaminen naisilla ja nuorilla, lottien työt, sankarivainajien kohtalot, evakkomatkat.

Tuupovaaralaisten teoksessa nämä asiat ovat vaivattomasti sekaisin, siksipä juonen saaminen kertomuksista on verraten hankalaa. Mutta tämänlainen muistelmateos lieneekin tarkoitettu nimenomaan tuupovaaralaisille, sieltä lähteneille, omaisille, sukulaisille – niin kuin kotiseutukertomusteokset useimmiten ovatkin. Mutta uudet sukupolvet tulevat ja heitä varten olisi syytä tehdä muistelukirjoistakin loogisia ja luettavampia. Eikä Keravalle tai Karinaisiin tai Marttilaan asutettujen evakkojen kolmas sukupolvi välttämättä pysty hahmottamaan Öllölää, Koveroa tai Lusikkavaaraan menevää tietä ilman edes jonkinlaista karttaa.

Jostain syystä teoksen pääotsikot ja sisällysluettelo eivät paikoin täsmää yhteen. Satu Parviainen on tehnyt parhaansa sekalaisen aineksen taittamiseksi ja onnistunutkin työssään.

Lassi Saressalo

Tiedustelut:

Koskenniskan mylly- ja kievarimuseo, Öllölä
Kukka ja Puoti, Tuupovaara
Ullakko, Tuupovaara
Tuupovaaran Taidetalo, Tuupovaara
Lisäksi kirjoja saa Teuvo Kuivalaiselta, p. 0400 173 303 tai sähköpostitse t.kuivalainen(at)pp.inet.fi