Snellmanista Ahtisaareen

Muistot seinillä

Heiskanen, Markku, Hämäläinen, Mauno: Snellmanista Ahtisaareen. Henkilöt ja tapahtumat Kuopion laattoina. Omakustanne. Snellman-instituutti B-sarja 55/2013. Kuopio 2013. 116 s.

Heiskasen tekstit ja Hämäläisen kuvat tarjoavat silmäyksen kansainväliseen ja erityisesti kansalliseen Kuopioon ja sen merkkihenkilöihin ja -tapahtumiin. Tällä kertaa työvälineenä ja mieliinmuistuttajina ovat henkilöistä, tapahtumista ja merkittävistä paikoista kertovat muistotaulut. Useimmiten ne löytyvät rakennusten ulkoseiniltä, ja tekijät ovatkin rajanneet sisämuistotaulut, esimerkiksi Pro Patriat kirjansa ulkopuolelle.

Snellman on tietenkin aivan OK, Juhani Ahokin, puhumattakaan Maria Jotunista, C. A. Gottlundista, Juho Rissasesta tai Minna Cantista. Mutta että kuopiolaiset ovat keksineet muistotauluttaa myös nobelisti Martti Ahtisaaren, joka sattui evakkomatkalla vuonna 1944 asumaan tilapäisesti kasarmialueen punaisessa venäläisessä tiilitalossa, alkaa olla sillä rajalla. Mutta tokihan kaikki, mikä palauttaa mieliimme historian ja merkkihenkilöt, ovat aina lisä isänmaan suureen kertomukseen.

Kaikkiaan muistolaattoja on esitelty 67 kappaletta, joissa mukana on 37 henkilötarinaa. Lisäksi muistolaatoilla kerrotaan lotista, suojeluskunnasta, sodanaikaisista pommituksista, ystävyyskaupungeista, kansanopetuksesta tai puhelimen tulosta kaupunkiin. Osuusmeijerikin on saanut oman muistonsa samoin kuin Suomen sodan Jynkän taistelun muistomerkki. Se tosin alkaa oilla omalaatuisensa muistopatsas ja vain venyttäen mahtuu muistolaattojen maailmaan. Ja onpa huomattu sekin kummallisuus, että Viron kansalliseepos painettiin Kuopiossa vuonna 1862.

Kutakin laattaa valotetaan biografianluonteisella tekstillä ja laatat on saatua kuvattua niin, että niiden teksti tulee esille paremmin kuin luonnossa. Tässä Hämäläisen valokuvaajantaidot pääsevät oikeuksiinsa.

Kun kirjoittaja vielä muistaisi, että etunimien alkukirjaimet erotetaan toisistaan paitsi pisteellä myös välilyönnillä (M.A. Castren, pitäisi olla M. A. Castren) ja että Kalevipoeg julkaistiin Võrussa eikä Vorussa, olisi teksti virheetöntä.

Kirja on suurikokoinen, mutta uskoisin, että siitä olisi aika helposti saatavilla nettiversio. Näin se palvelisi nykygeokätköilijää ja kotiseutukulkijaa myös sateella ja kartalle sijoitettuna.

Kirja muistuttaa kuopiolaisia myös siitä, mitä se ei kerro. Missä ovat muistolaatat Aulis Rytkösestä, Simo Puupposesta, Spede Pasasesta tai Rauli Mollbergista ja monesta muusta kuopiolaisesta merkkihenkilöstä, kuten Markku Heiskanen ihan oikeutetusti esipuheessaan kyselee. Laatta vuodessa virkistäisi kummasti kulttuurielämää ja pitäisi laattataiteilijatkin ainakin niukassa leivässä.

Lassi Saressalo

Teosta saa kuopiolaisista kirjakaupoista, Kuopion museosta ja tekijöiltä.