Naantalin kirkkomaa

25.10.2013
Leena Mattila
Naantalin kirkkomaa –
Historiaa ja tarinaa
Nådendals kyrkogård – Historia och berättelser
Vallis Gratiae -yhdistys ry 2012
2. painos (päivätty 2013)
424 s.

Hiljaista kulttuurihistoriaa

Me elävät tarvitsemme hautausmaita. Kuolleet eivät niitä tarvitse. Näin toteaa arkkitehti Bey Heng ja antaa ajattelemisen aihetta meille kaikille. Ja on toki oikeassa. Tai ehkä kuolleetkin niitä tarvitsevat, tai ainakin muistokiviä itsestään, jotteivät olisi eläneet turhaan ja jottei muisto heistä koskaan häviäisi.

Naantalilainen teos naantalilaisista, jotka lepäävät entisen nunnaluostarin kirkon ympärillä viimeisissä leposijoissaan kaupungin hautausmaalla, on mielenkiintoinen keino tuoda kotiseudun elämää nykyihmisille koettavaksi. Teos keskittyy sekä entisten naantalilaisten julkisuuden henkilöiden, aatelisten, merkkimiesten ja -naisten lyhyisiin elämänkertoihin, mutta kuin ohimennen tuo esiin myös tavallisen ihmisen viimeisen leposijan ja sen, mitä aikakirjat näistä ja hänestä osaavat kertoa.

Kaikki alkoi aikoinaan siitä, kun Leena Mattila kokosi aineistoa Naantalin Oppaat ry:lle 2000-luvun alussa ympäri maata suosituksi tulleita hautausmaakävelyjä varten. Näissähän kierretään hautausmaita ja pysähdytään sellaisille haudoille ja muistomerkeille, joissa paikkakunnan historiaan liittyviä tapahtumia ja henkilöitä käytetään elävinä – joskin kuolleina – esimerkkeinä osana kokonaiskerrontaa. Näin tässäkin teoksessa.

Ennen varsinaista hautausmaakierrosta saadaan tiiviit tietopaketit hautausmaan synnystä 1400-luvulta nykypäivään (Jouko Sjöberg) ja Naantalin kirkosta – birgittalaisluostarin sydämestä (Kari Uotila). Olisin ehkä kaivannut vielä yhden artikkelin, joka olisi kietonut yhteen seuraavien satojen sivujen naantalilaisen elämän kulttuurihistorian, joka ainakin ulkopuoliselle olisi voinut jo etukäteen kertoa sen, joka nyt on tulkittava hautamuistomerkkien kuvauksista: naantalilaisesta elämästä, sosiaalisesta jakautumasta, yhteiskuntarakenteesta, keitä ja miksi myös ei-naantalilaisia saatettiin kaupungin kirkkomaahan. Tokihan tuo tieto tulee teksteistä esiin, mutta lukijana olisin tuollaista tiivistystä halunnut.

Itse hautausmaakierros on Naantalia vain vähän tuntevalle todella mielenkiintoinen. Ensimmäisillä sivuilla esitellään kirkkoa lähellä olevat yhteiset muistomerkit, sankarivainajien muistomerkki, veteraanien uurnahautapaikka, Karjalaan jääneiden muistomerkki, luostariväen muistomerkki, Lastenparantolan pienten vainajien muistomerkki, luostariveljen, kirjailija Jöns Budden muistomerkki, ”tuntemattoman” birgittalaisnunnan veistos, kansalaissodan muistomerkki. Näin kiedotaan naantalilaiset historian muistoista yhteiskunnan käännekohtiin.

Tämän jälkeen lähdetään pitkälle kierrokselle. Aivan liikuttavaa on hautausmaan asemakaavan nimeäminen. Armon tie, Hiljaisuuden tie, Muistojen tie, Sakariston polku, Birgitan tie, Budden polku, Rukouksen tie, ovat hautojen välillä kulkevia kävelyteitä, jotka jakavat hautausmaan omiin lohkoihinsa. En ole tällaista hautausmaakulttuuria ennen nähnyt – syy lienee minussa eikä muiden hautausmaiden ylläpitäjien mielikuvituksessa.

Teokseen valittujen hautojen teksteistä haetaan luonnollisesti henkilötiedot, sääty ja ammatti sekä annetaan tekstissä henkilöhistoria ja kytketään vainaja omaan historiaansa, Naantalin historiaan ja sitä kautta myös valtakunnan historiaan. Eikä kyse ole vain kirkonkirjan tai historiateoksen teksteistä vaan Leena Mattila on hakenut lisäsisältöä paikallisesta kulttuuriperinnöstä, aikalaiskuvauksista ja jopa nykypäivän muistitiedosta niin kauas kuin se voi ulottua. Jotkut hautakuvaukset ovat vain muutaman rivin pituisia, jotkut kokonaisen sivun laajuisia.

Ruotsinkielisten vainajien muistot on Anne Sjöström kääntänyt teoksen loppuun heidän äidinkielelleen, mistä erityinen kiitos. Taiton on tehnyt opinnäytetyönään AMK Metropoliassa opiskellut Väinö Heinonen ja onnistuneesti. Kunkin hautausmaakorttelin esittely alkaa yleiskuvalla, muutoin kuvitus luonnollisesti on keskittynyt itse hautapaaseihin.

Toivoisin, että teoksesta saisi laadittua sähköisen version, jonka voisi ladata kannettavaan laitteeseen, ison teoksen kanssa hautausmaahan tutustuminen ei oikein onnistu.

Vaikuttava teos.

Lassi Saressalo